Rakkauden etsijä? En täältä sitä löydä, itsestään selvää. Pelkään etten löydä koskaan, se on kai osa lounteenpiirrettä, osa omia heikkouksiani. Myös muiden luomia kuvia.
Koitan päästä tästä yli, jotenkin. Sitten olen valmis kiskomaan ankkurin ylös ja jatkamaan matkaa. Miten pitkä prosessi tämä voikaan olla. Olen kai liiankin erillainen persoona löytääkseni helposti rakastani.
Se oli niin lähellä, samalla täysin tavoittamattomissa. Joskus iskee käsittämättömän raskas olo, kuin rintalastan alla olisi onttokolo, missä joskus sykki jotain niin voimakasta.
Käpertykää rakkaittenne lähelle, pitäkää toisistanne tiukasti kiinni.
Koitan päästä tästä yli, jotenkin. Sitten olen valmis kiskomaan ankkurin ylös ja jatkamaan matkaa. Miten pitkä prosessi tämä voikaan olla. Olen kai liiankin erillainen persoona löytääkseni helposti rakastani.
Se oli niin lähellä, samalla täysin tavoittamattomissa. Joskus iskee käsittämättömän raskas olo, kuin rintalastan alla olisi onttokolo, missä joskus sykki jotain niin voimakasta.
Käpertykää rakkaittenne lähelle, pitäkää toisistanne tiukasti kiinni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ne omat heikkoudet on nimenomaan niitä, jotka tekee ihmisestä ainutlaatuisen, erilaisen. Niitä ei pidä väheksyä.
Mistä sun täytyy päästä yli?
Mä olen aikamoisessa oravanpyörässä itseni, toisen osapuolen ja tunteideni kanssa. Miksi ihmissuhteita ei ole tehty helpoksi? Miksi ei voisi edes joskus olla sellainen, joka ei tunne mitään? Saisi maistaa edes hetken helpompaa (vaikkakin kamalampaa) elämää.
-n
Elämän tavoista (näyttää jo valoisammalta) sekä tunteista, suurista tunteista toista kohtaan. Olen menettänyt tässä ajassa jo niin paljon, aivan liikaa. Ei tässä mitään menetettävää olisi ollut jos uneni, unelmani olisi toteutunut. En pystynyt kuitenkaan viemään niitä toiveita tarpeeksi eteenpäin.
Ojasta allikkoon ja allkikosta ylös. Ylös kapuaminen vie vain aikansa. Ellei ihmeitä tapahdu, onhan rakkaudella tervehdyttäviä vaikutuksiakin.
Niin juuri helpompaa tunteetonta elämää. Jotain epätodellista, epäinhimillistä astua sairaan saappaisiin vahvoihin lääketokkuroihin ja lääkkeiden sivuvaikutusten aiheuttamiin hallusinaatiohin ja pakko pyöritykseen. Älkää nyt vaan olko ihan tosissanne. Rappiolla on hyvä olla ja tappiolla on hyvä olla. Ei todellakaan ole. Terveenä ja selväjärkisenä on oikeasti HYVÄ olla.!
Täältä ei koskaan. Mulla on sama ontto-olo sydänalassa. Etsin myös omalta tuntuvaa rakasta ja täältähän sellaista ei edes voi löytää. On siis pelkkää uteliaisuuden sekoittamaa ajankulua ja liiteleyä passkan`maan sairastuneiden ihmisten sairaiden aatosten joukossa . Ihmetellen, kauhistellen tätä syrjäytyneiden poppoota.
Riittää kun katsoo ympärilleen. Ei ne sairaat vain täällä kokoonnu.
Täysin asiaton kommentti. Kantsii sun siirtyä oman poppoos seuraan vaan.
Tämä on sinulle väärä paikka.
Eipä mullekaan tullut sitä rakasta kohdalle tämän elämäni aikana. Ehkä se on jo ennakkoon jossain määrätty ketä onnistaa ja ketä ei onnista rakkaudessa. Mussa oli liikaa vikoja, ulkoisia ja sisäisiäkin, etten kelvannut muille ihmisille. Ehkä mun otsassa on leima, jonka muut vaan näkevät ja mä en itse sitä näe. Siinä leimassa lukee epäkelpo, kakkoslaatua, sekundakappale. Kuka nyt sekundan huolis, kun priimaa, ykköslaatua, on pilvinpimein tarjolla. Satuttaahan tuo, ettei ketään koskaan mun kohdalle sitten tullutkaan, mutta minkäs teet, kun en kelpaa, niin en kelpaa. Olen jo opetellut olemaan katsomatta kehenkään, muistan joka päivä olevani se rumin kaikista, se jota muut inhoavat nähdä lähellään. Harmi, kun sekundankin sisälle on tunteva sydän annettu. Ehkä joku päivä olen onnistunut tappamaan kaikki turhat tunteet ja muurini on niin vahva etten kaipaa ketään enää lähelleni. Teille muille ja myös aloittajalle toivotan onnea rakkauden löytämiseen. Ei kenenkään ole hyvä olla yksin. Pitäkää huolta rakkaistanne.
Olet liian kriittinen itseäsi kohtaan.
Tuli ihan paha mieli sun tekstistä ja sun puolesta. :( Puhut siihen sävyyn kuin toive olisi jo kokonaan menetetty, ei kai?
Liian hankala kysymys.
On menetetty jo aikoja sitten. Hulluahan se olis yhä kuvitella turhia, kun tietää ettei mitään tule ikinä tapahtumaan, ei ennenkään ole tapahtunut. Mitä helvetin järkeä olis elää pää pilvissä, kun realismi on aivan muuta. Mä olen Luojan luoma vitsi maan päällä, itsekin nauraisin itselleni, jos se ei satuttais liikaa. Joskus nauran omille ihastumisilleni, ne hävettävät nyt kun olen tajunnut miten ruma olen muitten mielestä. Toivottavasti ne ihastumisteni kohteet eivät huomanneet tälläsen olevan ihastuneen heihin, olisihan aika noloa heille, kun näinkin ruma oli kiinnostunut heidän tasoisistaan miehistä. Ei heistä yksikään olis oikeasti voinut kiinnostua mun näkösestä naisesta :D. Onneksi en enää pysty ihastumaan tai ajattelemaan ketään miestä sillä tavalla, muistan aina olevani liian ruma, jotta kukaan voisi pitää minusta.
tiedätkö mitä tää oli niin mulle,luulin etten ihastu/rakastu kehenkään ,sitten tuli esiin mies joka vei polvet alta!!
nyt en sit tiiä mihin tää johtaa ,itse olen pari kertaa ottanut yhtettä,hän pikasesti kerran,en tiä? olen miettinyt mitä trhdä ,jos soitan taas olenko pelle?
kysyttyä en uskalla mitä hän haluaa
Jos olisit hän niin niin...niin ei mulla ole tähän sun kirjoitukseen mitään erikoista sanottavaa mutta kun että; joskus on vain niitä jotka ovat vaan ja odottavat kaiken tulevan tarjottimelle eteen valmiiksi tai sitten jos ei tule niin sitten voi voi.
Tarjotinta mulla ei ole, eikä sitä toisellakaan ole. Kukaan tuskin odottaa mitään tarjottimella, minä ainakaan. Riippuu ihan mitä tarkoitat.
On vain yhteys, mikä katkesi. Yhteyden kautta voi tehdä tekoja, ilman yhteyttä teot on merkityksettömiä, varsinkaan kun ei voi mitään tehdä.
Eipä ole mitään tuotu ikinä tarjottimella eteen. Enkä ole sellanen luonne, ett odottaisin saavani kaiken eteeni sormia napsauttamalla. Olen käynyt siinä missä muutkin illanviettopaikoissa ja aina jäänyt seinäruusuksi, tosi harvoin pääsin edes kerran tanssimaan. Illanviettopaikoissakin muutamat kerrat tuli sellasta palautetta ulkonäöstä ettei jäänyt epäselväksi etten ole mikään nätti ihminen. Eipä ole onni ollut rakkaudessa eikä muissakaan asioissa. Kun aikansa saa takkiin vähän joka paikassa, niin sitä haluaa luovuttaa, nosta kädet pystyyn ja antaa olla. Ei ihminen jaksa määrättömiä epäonnistumisia käydä läpi. Joillakin kaikki onnistuu tuosta vaan, löytyy pari, saa perheen, kodin, hyvän työn jne... Toisilla taas kaikki takkuaa.