sovittelu vai oikeudenkäynti uhrina??

Kummassakaan et rikastu, se on varmaa.

Se voi olla eduksi molemmille, riippuen siitä mitä kumpainenkin tahtoo. Korvauksien osalta sovittelu voi olla parempi uhrille, koska vastapuoli helpommin suostuu korvauksiin, jos sovittelussa välttää tuomion. Esimerkiksi laittomasta uhkauksesta ei käräjillä montaa sataa voi saada, vaikka olisi puukko ollut kurkulla, mutta sovittelussa tilanne voi olla toinen. Oikeudenkäyntikulut menevät tuomitun maksettavaksi. Neuvoni on, että mikäli sinulle on tärkeämpää saada korvauksia kuin tuomio syytetylle, lähde neuvotteluun. Neuvottelu voidaan keskeyttää, mikäli halutunlaista tulosta ei synny.

Itselläni joku juoppo potkaisi autostani peilin hajalle 11 vuotiaasta autostani, ja jäi kiinni.

Asia meni sovitteluun, ja hain automaasta laskeman korjauskulusta, sisälsi uuden peilin, peilikotelon, asennuksen, peilikotelon maalaamisen, koko hupi oli reilu 300€

Sovittelussa tuo summa meni mukisematta läpi, oikeudessa olisi summaa TAATUSTI kohtuullistettu, koska todellinen vahinko oli minulle noin 3€ (15 min työtä, ja muutama puuruuvi)

Mutta taasen oikeudessa olisi tekiälle tuomittu lisäksi 15 päiväsakkoa (elikkäs 90€) mun oikeudenkäyntikulut, noin 25€

Sovittelun yleiset edellytykset

Sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen kuin osapuoli antaa suostumuksensa sovitteluun, hänelle tulee selvittää hänen sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana.

Tämä on suora lainaus laista. Jotenkin tuntuu että sinulle ei ole tarpeeksi kerrottu sovittelusta. Pyydä näihin kysymyksiin vastaus sovittelutoimistosta (kirjallisena) oman oikeusturvasi vuoksi. Onnea päätöksentekoon ja sinne kumman valitsetkin!

Väkivaltarikoksissa ei pitäisi edes olla sovittelun mahdollisuutta. Itse olen kärsinyt pahoinpitelyn ja ennen kaikkea siihen liittyneen laittoman uhkauksen vuoksi jo lähes 5 vuotta, tuolloin oli asekin vastassa.
Painostuksesta huolimatta en suostunut sovitteluun ja otin asianajajan eli päätin että käräjille mennään, pelkästään oheissakkojen ja asianajokulujen määrä tuli tälle ehdollisessa vapaudessa olleelle rikolliselle maksamaan noin 2100 euroa jotka todellakin "viimeisistä rahoistaan" maksoi lisäksi oli korkoineen todistelukulut ja kärsimyskorvaukset, kärsimyskorvaukset olisivat olleet sovittelussa samat tai pienemmät.
Ymmärrän sovittelun jos kyseessä on vahingonteko tai siihen verrattava lievempi rikos, laiton uhkaus voi jättää uhriin elinikäiset jäljet! Siitä rangaistaan liian hölläkätisesti rikollista. Käräjille vaan ja asianajaja avustamaan ja siinä sivussa henkiseksi tueksi!

Kokemus kenttäoikeudesta on senverran kauhea, että tänäpäivänä kannattaisin sovittelua.
Olin hiukan liian nuorena itseäni 11 vuotta vanhemman miehen kanssa, sitten sukulaiset tekivät hänelle kiusaa, pelottelivat ym.
Vihanpito jatkui 30 vuotta.
Mielestäni olimme yhtä paljon syyllisiä, molempien olisi pitänyt puhua, mitään perässäjuoksemisia eikä uhkailua täten ei olisi ollut.
Miehen oli vaikea hyväksyä että joku puolusti minua, näin ajatellen me sovittelussa se olisi ollut hänenkin etunsa.
Ketään ei pidä nöyryyttää elinikää, murhamieskin olisi selvinnyt lyhyemmällä tuomiolla.
Olisihan tietty hän voinut saada tuomion, kauhun tähden olin hiljaa.