Asunnottomana ilman omaa syytään

Tiedän erään hieman alle nelikymppisen miehen. Hänellä oli kaksi alle 10-vuotiasta lasta ja vaimo. Vaimo oli työtön, mies itse töissä pienellä palkalla eräässä isossa firmassa.

Firma saneerasi myöhemmin, ja mies joutui työttömäksi. Miehen vaimo ei halunnut työtöntä miestä katsella, ja naiselliseen tapaan lähetti hänet potkujen jälkeen "ulkoruokintaan" (tätä kaunista ilmausta nykynaiset käyttävät omasta kodistaan ulospotkimistaan miehistä).

Nainen siis sai avioero-oikeudenkäynnissä itselleen sekä pariskunnan kaksi lasta, yhteisen auton, ja nainen myös jäi lasten kanssa asumaan pariskunnan vuokra-asuntoon. Miehelle lätkäistiin muistona avioerosta elatusmaksut.

Miehellä ei oikeudenkäynnin jälkeen ollut juurikaan varallisuutta, varsinkaan kun töitä ei ollut ja elatusmaksut painoivat päälle. Mies tarvitsi luonnollisesti asunnon itselleen, mutta hänellä ei ollut varaa kysyä asuntoa yksityiseltä vuokranantajalta, koska hänellä ei ollut varaa maksaa vuokraa.

Mies kääntyi asiassa kunnan puoleen, ja halusi heidän järjestävän asunnon itselleen. Mutta kunnan virkaihmisiltä tuli tyly vastaus: asuntoja ei ole vapaana.

Näin mies oli lyhyen ajan sisällä joutunut tilanteeseen, jossa häneltä oli mennyt alta työpaikka ja avioliitto, lapset oli viety, ja nyt oli edessä asunnottomuus. Miehen mielessä oli synkkiä ajatuksia, mutta itsemurhaa hän ei tehnyt eikä langennut ryyppäämään. Se oli lopulta hänen onnensa.

Pari kuukautta mies oli asunnottomana. Osan öistä hän nukkui kavereiden luona, osan taivasalla. Onneksi oli kesäaika, joten ulkona tarkeni joten kuten nukkua.

Vähän ajan päästä mies kuuli eräältä tutultaan, että hänellä olisi mahdollisuus valittaa EU:hun ihmisarvoa loukkaavasta kohtelustaan. Mies ei ollut tullut ajatelleeksi tällaista vaihtoehtoa aikaisemmin, mutta selväjärkisenä (tai järkensä säilyttäneenä) kaverina hän tarttui siihen. Suomen lainsäädännön mukaan kunnilla on velvollisuus löytää asunto kaikille kansalaisilleen, ja hänen kohdallaan tätä velvollisuutta oli rikottu.

Niinpä mies marssi paikallisen asuntopolitiikasta vastaavan viranomaisen juttusille, ja kertoi tekevänsä valituksen EU:hun oman tapauksensa osalta. Tässä vaiheessa kunnan viranomaisen asenne yllättäen muuttui, ja hän pyysi miestä odottamaan vähän aikaa. Myöhemmin miehelle ilmoitettiin, että kunta oli hommannut hänelle vuokrayksiön eräästä kerrostalosta. Näin mies pääsi parin kuukauden asunnottomuuden jälkeen omaan kämppään.

Tarina päättyi hänen kohdaltaan siis jokseenkin hyvin, mutta kuinka paljon on hänen kaltaisiaan miehiä, jotka on potkittu ulos kodeistaan, ja jotka ovat jääneet asunnottomiksi pysyvästi? Ongelmahan näyttäisi koskevan vain miehiä, koska asunnottomista yli 90% on miehiä.

Miehen jälkeen asunnottomiksi jääneet naiset oli asetettu automaattisesti hänen edelleen asuntojonoissa. Myöskin maahanmuuttajien kohdalla oli menetelty samoin. Mutta hän, työtä tehnyt ja veroja maksanut maan kansalainen ja lainkuuliainen mies, sai olla asunnottomana kaksi kuukautta.

Ilman miehen omaa aktiivisuutta ja päättäväisyyttä hän olisi varmaankin edelleen asunnoton.

Mielestäni tämänkin tapauksen pitäisi herättää keskustelua miehen asemasta tässä maassa. Miten on ylipäätänsä mahdollista, että tavallinen lainkuuliainen mies voidaan tällä tavalla tylysti sysätä yhteiskunnan ulkopuolelle? Miksi miehen piti uhkailla viranomaisia EU:hun kantelulla, ennen kuin hänelle oltiin valmiita järjestämään asunto?

Miksi ei ole olemassa yhtään instanssia tai viranomaista, joka valvoisi miehen oikeusturvaa tällaisissa tilanteissa. Onko mies joku eläin, jota saa kohdella miten tahansa?

Lopuksi lainaus tuntemattomalta mieheltä:
"Suomen syrjityin eläin on epäilemättä keski-ikäinen valkoinen heteromies. Hän tekee ensin kaikki työt, maksaa muiden elämisen ja sitten hänet vielä haukutaan pataluhaksi rasistiksi ja sovinistiksi jos hän erehtyy omia oikeuksiaan peräämään. Hän ei koskaan pääse mihinkään millään kiintiöillä, ei alennuksilla, ei etnisin perustein. Hän maksaa aina kaikesta täyden hinnan ja kukaan ei kunnioita häntä. Raskaan työn raatajaa odottaa vain kylmä lounas ja lohduton huominen."