ujous vaivaa muaki

Aika hauskasti sanottu:
"ja pakko sanoa että 10kertaa kun katsoo toista niin ihminen muuttu kauniiksi vaikka ensin näyttäskin siltä että en mä tuota kyllä halua. "

Ujo rakentaa suoja muurin ja 10 kertaa kun olet nähnyt vieraan ihmisen niin huomaat että siinä on piirteitä joista pidät ja huomaat että toinen on myös ujo.
Mulle on käyny uusien tuttavuuksien kanssa näin vaikka ei ne ole kuin ihmisiä joiden kanssa työskentelen. Olen myös huomannut että ihmiset jotka näyttää kauniilta alkavat jonkin ajan päästä näyttämään ihan tavalliselta ja heissäkin on virheitä joita me ujot ei voida sietää.

Ajattelin ensin olla kirjoittamatta, mutta sitten päätin kuitenkin vastata.

Neljä lasta neljän eri miehen kanssa, rakastamaan oppiminen (kuvailemasi 10kertaa), ja hyvin voimakas itsetunto ongelma, mikä näkyy voimakkaasti ujoutena. Hyvin voimakkaita merkkejä ja olen törmännyt niihin useasti (sillä itselläni on ollut sama ongelma, jota olen hoitanut/hoidan vertaistuella ja terapialla)

Itsekkin olen "oppinut" rakastamaan sitä, jonka olen saanut. Sisäinen ristiriita on kuitenkin ollut tosi voimakas, sillä nämä henkilöt eivät ole olleet niitä oikeita, vaan sellaisia, joita "pystyin saamaan". Olen alttarillakin miettinyt, että en halua olla tuon kanssa, mutta... no arvaat varmaan.

Lapsi taas on ollut se tapa sitoa se toinen itseen kiinni.(minulla on myös neljä lasta)

Minun ujous, kiltteys, miellyttämisen halu... johtui lapsuudestani ja vasta niiden solmujen aukaiseminen auttoi. Opettelen tällä hetkellä tuntemaan itseäni, antamaan anteeksi niille, jotka ovat satuttaneet minua matkan varrella ja pyytämään anteeksi niiltä, joita itse olen satuttanut.

Suurin ero meillä taitaa olla sukupuoli, sillä olen mies.

Sinun kannattaa yrittää terapeutin avulla tutustua omaan itseesi ja käydä lapsuuttasi läpi... minulla se ainakin auttoi.

Olen käynyt terapiassa ja sain kuulla että vedänpuoleeni läheisriippuvaisia ja haluan olla ihan normaali ja luin kirjoja jotka kerto aiheesta ja tilanne on se että olen kotona lasten kanssa ja käyn töissä koska pelkään oikeesti että miten käy jos tapaanki taas samanlaisen kun edelliset olivat.

Otan osaa!!!
Itse olen terapiat läpikäynnyt (kuivilla oleva) LR ja tiedän minkälaista tuhoa sain aikaiseksi, vaikka koko ajan kuvittelin tekeväni hyvää.

Minun ensimmäinen vaimoni sai kokea kaikenlaista järkyttävää minun takiani ja kannan siitä syyllisyyttä loppuelämäni. Muiden onneksi seuraava puolisoni oli narsisti ja sain kaiken korkojen kanssa takaisin, sen helvetin jälkeen ymmärsin jopa hakeutua terapiaan.

Anteeksi!
meidän kaikkien puolesta...

Syytön sinä siihen olet että toiset saa tämmöisen kohtalon ja kai mua rankaistiin ku laitoin juopon ja pahoin pitelijä elämästä ulos ja sain lievemmän lr kimppuuni joka tosin vieläki roikkuu kimpussa ja tämän jälkeen taas tuli mies joka oli viedä hengen ja sitte tää viimeinen joak aivan jotain mitä en edes käsitä.
Terapeutti sano että mies jonka kanssa tulen onnelliseksi on sellainen joka tekee minusta sen kehräävän kissan mutta ehkä parempi ku mies vaan kehrää kotonaan niin ei tule turhaa riitaa asioista.

Huvittava ongelma jota ei edes ole mutta helppo piilottaa ujouden taakse

Äiti kuitenkin nöyrästi kiittä ja hyväksyy anteeksi pyynnön ja toivon mukaan olet läksys oppinut :)

No kyse ei ole läksyn oppimisesta :(
Läheisriippuvuus on samanlainen sairaus kuin muutkin vakavat riippuvuudet.
En minä tahallani ollut sellainen kuin olin ja minä ihan oikeasti uskoin tekeväni hyvää.

"Parantuneena" minua voi varmaan kuvailla samanlaiseksi kuin kuivilla olevaa alkoholistia tai huumeriippuvaista.

Elämä on tosi rankkaa reaalimaailmassa, mutta voittaa mennen tullen ne "pimeät" vuodet.

Oma äitini on myös läheisriippuvainen ja hän jatkaa mielikuvitusmaailmassaan loppuun asti. On sydäntä raastavaa nähdä kuinka häntä käytetään hyväksi ja toinen elää omaa fantasiaansa, joka on aika kaukana oikeasta maailmasta.

On ja aika rankkaa olla "sairas" ku toiset on ainoita terveitä ympärillä. Mulla on sekä sisarukset että äiti ja epäilen et isästäki on ajan myötä tullu ja voin todella huonosti heidän seurassa mutta eiköhän se tästä ku olen alkanu nostamaan päätä ja ujos on pakko saada pois ku en mä nyt lopun ikää voi istua kotona maailmassa joka muiden mielestä on parasta mulle ja mun turvallisuudelle.

Hieno että olet selvinny ja saanu apua sairauden hoitoon ja saat elää normaalia elämä... mä aattelin vaan kerätä rohkeuteni ja jatkaa samaan malliin mutta jättä tuon ujouden vaan pois ja pieni punasteluhan kuuluu asiaan...