Meillä 4,5v tyttö, jolla ainakin nyt viimeiset puoli vuotta (ellei vähän pitemäpäänkin) ollut ongelmia ruokailujen kanssa. Pienempänä söi ihan kaiken ruoan mitä annettiin ja reippaasti. Nykyisin kuitenkin yhteen ruokailuun saattaa mennä 1-2tuntia. Vaikka ruoka olisi lapsen mielestä todella hyvää, niin siltikään syöminen ei tunnu "tapahtuvan". Syöttääkään en enää tuon ikäistä haluaisi kun jo pitkän aikaa omatoimisesti ruokaillut. Tuntuu vain, ettei päivässä jää aikaa muuhun kuin vahtia pöydän vieressä, että lapsi söisi ja tottelisi. Olen myös yrittänyt, että poistun huoneesta syönnin ajaksi, mutta silloin ruokailu kestää vielä kauemmin, jos muistuu edes mieleen. Ylimääräiset häiriötekijät olen pyrkinyt ruokailutilanteista poistamaan. Jälkiruoilla lahjontaakin on yritetty ja puhuttu myös siitä, että mitäs sitten kun olet "koululainen" kun koulussakaan ei voi istua tuntikausia pöydän ääressä syömässä ja mietiskelemässä. Onko kenelläkään ideioita, että mitä tekisin tytölle? Vanhempi tytär kyllä näyttää reippaasti esimerkkiä syömisessä ja hänen kanssaan tätä ongelmaa ei ole..
Lapsen ruokailu..
Neuvoja???.....-
593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä tuo reilu 3v. on kans sellainen haaveilija, ettei ruoka tahdo kadota ikinä lautaselta. Pieniruokainen on tosin ollut aina. Meillä syödään yhtaikaa ja kun muu porukka alkaa lopetella syömistä, patistan pistämään vauhtia ja siivoan sillä aikaa keittiötä. Sen jälkeen kyselen meinaako syödä enää ja pyydän siivoamaan astiat pois, jos ei ruoka maistu. Kyllä se sitten syö, kun oikein nälkä on ja nyt opetellaan sitten sitä, että jos ruoka-aikana ei ruokaa saa syötyä niin pitää jaksaa odottaa seuraavaa ateriaa. Välipalaksi tarjoan sitten hedelmää tmv. jos ihan mieletön nälkä iskee.
Tämä periaate meilläkin siis ollut, että yhdessä syödään jne mutta kuinka kauan sitä aikaa pitää antaa siihen ruokailuun? Eihän voi olla tavallista että ruokailuun menee parikin tuntia?? Mitään herkkuja en anna ruokailujen välissä, että maistuisi sitten se "oikea ruoka" edes jonkin verran. Tuntuu vain että jos ei olla koko ajan sanomassa, että ruokaa suuhun ja pistäppäs vauhtia niin yhtään lusikallista ei mene suuhun sitä ruokaa.......
Kokeile sellaista, että otat lautasen puolen tunnin kuluttua pois. Tietenkään et anna mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan aivan normaalit ateriat ja välipalat.
Iltapalana meillä maistuu tällä hetkellä parhaten smoothie. Tänään laitoin puoli punttia tammenlehtisalaattia, 1/2 avokadoa, 2 dl mustikoita, 1 banaanin, 3 dl vettä ripaus merisuolaa ja tehosekottimessa kuohkeaksi ja pehmeäksi. Tuosta tuli 3 annosta ja hyvin upposi joka ipanalle. :D
Smoothiessa on se hyvä puoli, että tietää takuulla että lapset saavat hyvää ja terveellistä välipalaa. Aamupalaksi tein huomiseksi kanttarellipiirakkaa ja mustikkamuffinseja. Onneksi tuosta lähimetsästämme sai tänä syksynä pakastimen täyteen mustikoita, puolukoita, kanttarelleja ja suppilovahveroita.
Monet leikki-ikäiset syövät yllättävän vähän. Taaperoajan jälkeen ravinnon tarve yksinkertaisesti vähenee, koska kasvu hidastuu.
Anna hyvin pieniä annoksia, jottei "masennu" ruokavuoren takana, pidennä ruokailuvälejä, jotta varmasti on nälkä. Ei kannata lahjoa eikä tehdä asiasta muutenkaan numeroa, ei uhkailla tms.
Säällisen ajan kuluttua aina lautanen pois ja tarjoa uudestaan vasta vaikka parin tunnin kuluttua. Kyllä terve lapsi todella nälkäisenä syö. Ota myös huomioon, että on aivan normaalia, että tämän ikäinen pitää ellei ihan paastopäiviä, mutta päiviä, jolloin ruokamäärä on erittäin vähäinen.
Älä ole huolissasi. Anoreksiaa ei tavata tämän ikäisillä.
Tässä taitaa olla ratkaisu meille! En yhtään oo tajunnu, et lasta voi masentaa se et se näkee et sillä on paljon ruokaa. Tänään testannut tätä pienet annokset ja tiiviimmin sit oon tarjonnu, tai siis välipalaksi antanu banaanin ja sit oikeita ruokia paljon pienemmät annokset, niin yllätys: lapsen lautanen tyhjänä ja reippaammin syöny ku isompi lapsi. Eli tämäkin oli vanhemman omaa aiheuttamaa, mutta en vain ollut tajunnut tätä! Iso kiitos Elinalle neuvosta! Nyt on hyvä mieli, aiemmin tuli aina paha mieli, kun ajattelin, että lapsi ei pidä minun laittamasta ruoasta!