Haluan kertoa lohduttavan ja toivottavasti rohkaisevan tarinan omasta parantumisestani. Olen alkoholisti-masennus -perheen lapsi. Lapsuuteni oli yhtä helvettiä, mutta onnistuin päällisin puolin menestymään elämässäni hankkimalla itselleni korkean koulutuksen ja elämällä toisin kuin vanhempani. Masennus oli silti ainainen kumppanini ja tunsin selittämätöntä yksinäisyyttä ja alakuloa seurasta huolimatta. Sitä yksinäisyyden, turvattomuuden ja orpouden tunnetta on vaikea kuvata. Murrosikäni oli vaikea niin kuin opiskeluaikani, mutta toistuvista masennuksen syövereistä huolimatta selvisin opinnoistani ja näytin ns. "menestyvältä". Tarvitsin hoitoa masennukseen jo murrosiässä, mutta siihen aikaan sitä ei ollut tarjolla ja nähtyäni sen ajan masennuslääkkeiden eli pamien vaikutuksen äitiini en suinsurminkaan olisi niihin pillereihin tarrautunut.
Vanhempieni kuoltua ollessani noin 25-vuotias turvauduin ensimmäistä kertaa elämässäni SSRI-lääkkeisiin (sitalopraamiin). Se sai minut selviytymään, mutta teki toisaalta minusta turran sekä tunteideni että fyysisten kokemusten osalta (hyvästi empatia ja orgasmit !). Lääkkeen poisjättäminen tuntui todella hankalalta, mutta raskauden ja imetyksen vuoksi pystyin siihen muutamaksi vuodeksi.
Söin ko. SSRI-lääkkeitä vuosikaudet tuntematta parantuvani. Pelastuksekseni koitui Voxra, jota pyysin psykiatriltani. En voi sanoa, että sain elämäni takaisin, koska sitä minulla ei koskaan ollutkaan vaan heräsin elämään. Laihduin 20 kg, aloin urheilla, koin eläväni. Huonoja hetkiä on tietysti ollut, mutta enimmän ajan olen tuntenut oloni normaaliksi ja ajoittain onnelliseksi. Kunpa olisin löytänyt oikean lääkkeen jo nuorena - olisin saanut elää paljon laadukkaampaa elämää.
En sano, että ko. lääke sopii kaikille tai avaa taivaan portit. Haluan vain rohkaista kokeilemaan, mikä auttaisi. Terapia varmasti on parhaimpia hoitomuotoja, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Minulla on vain huonoja kokemuksia SSRI-lääkkeistä. Ne nostavat ylös syvimmästä notkosta, mutta vievät "terän" elämästä. Muitakin lääkkeitä on ja yksi halvimmista ja parhaimmista on liikunta. Sitä vain ei jaksa harrastaa silloin kun on masentunut ja silloin vain lääkitys ja/tai terapia voi auttaa. Tärkeintä on jatkaa yrittämistä ja sinnikkäästi etsiä oikeaa lääkitystä/terapiaa.
Voimia kaikille masennuksesta kärsiville !
Vanhempieni kuoltua ollessani noin 25-vuotias turvauduin ensimmäistä kertaa elämässäni SSRI-lääkkeisiin (sitalopraamiin). Se sai minut selviytymään, mutta teki toisaalta minusta turran sekä tunteideni että fyysisten kokemusten osalta (hyvästi empatia ja orgasmit !). Lääkkeen poisjättäminen tuntui todella hankalalta, mutta raskauden ja imetyksen vuoksi pystyin siihen muutamaksi vuodeksi.
Söin ko. SSRI-lääkkeitä vuosikaudet tuntematta parantuvani. Pelastuksekseni koitui Voxra, jota pyysin psykiatriltani. En voi sanoa, että sain elämäni takaisin, koska sitä minulla ei koskaan ollutkaan vaan heräsin elämään. Laihduin 20 kg, aloin urheilla, koin eläväni. Huonoja hetkiä on tietysti ollut, mutta enimmän ajan olen tuntenut oloni normaaliksi ja ajoittain onnelliseksi. Kunpa olisin löytänyt oikean lääkkeen jo nuorena - olisin saanut elää paljon laadukkaampaa elämää.
En sano, että ko. lääke sopii kaikille tai avaa taivaan portit. Haluan vain rohkaista kokeilemaan, mikä auttaisi. Terapia varmasti on parhaimpia hoitomuotoja, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Minulla on vain huonoja kokemuksia SSRI-lääkkeistä. Ne nostavat ylös syvimmästä notkosta, mutta vievät "terän" elämästä. Muitakin lääkkeitä on ja yksi halvimmista ja parhaimmista on liikunta. Sitä vain ei jaksa harrastaa silloin kun on masentunut ja silloin vain lääkitys ja/tai terapia voi auttaa. Tärkeintä on jatkaa yrittämistä ja sinnikkäästi etsiä oikeaa lääkitystä/terapiaa.
Voimia kaikille masennuksesta kärsiville !
Vastaukset 3
Vanhimmat
HV. Voimia sinullekin Voxrasi kanssa lääketehtaan edustaja. Tarinasi on pahin provo mitä koskaan on luettu mistään epäloogisuudessaan.
Voxra ei sovi kaikille, itse olen sille allerginen.
Kuulostaa kovalta stoorilta mitä olet joutunut käymään läpi...
Ja te jotka tähän kommentoitte tämän olevan provo jne. toivottavasti kuolette hampaattomana ja yksin.
Hyvä kun olet löytänyt avun raskaiden vuosien jälkeen :)
terveisin Kovia konenut