(jatkuu viestistä Haluaisin elää)
Siitä nyt tarkemmin. Eli tuntuu kuin tunteet olisi latistuneet lähes täysin. En tunne iloa enkä surua. Päässä tuntuu jatkuva suhina (alkoi jo silloin kun unettomuus rupesi ensi kertaa vaivaamaan). Lisäksi on sitä kummaa tunnetta, jota sanon paineen tunteeksi, kun en paremminkaan osaa sitä kuvata (tuntuu ikään kuin pään etu osassa. toisinaan myös tuntuu päässä sellaista narahtelua siltä paine-alueelta, ikään kuin jokin naksahtelisi siellä).Olo on jatkuvasti jotenkin epämääräinen, outo, ei tunnu normaalilta. Jollain lailla se on ikään kuin epätodellisempi kuin ennen. Joskus myös on ollut sellaista kummaa näköhäiriötä, että näkeminen jotenkin muuttuu epäselväksi, ja näkökenttään ilmestyy jokin väreilevä alue, viiru, ja kun silmät laittaa kiinni, se on vaikuttanut kirkkaalta, joskus sahalaitei mikään tunnu miltään, musiikki, joka ennen herätti suuria tunteita, ei enäaiselta kuviolta. Ylipäätään on sellainen olo, että oikein tunnu missään. Tuntuu myös kuin ajattelukyky olisi heikentynyt, kun esimerkiksi terapeutin kanssa keskustelee, toisinaan alkaa tuntua että mitä ihmettä minä oikein selitän, että en ole enää edes itse kärryillä. Joskus aiheutti enemmänkin ahdistusta sellainen pelko, että voikosiko tämä olla skitsofreniaa tai sitä edeltävää vaihetta, että olisin ikään kuin menossa sitä sairautta kohti. Tai voisiko tämä olla vaikka masennusta, joka olisi tietyssä mielessä parempi vaihtoehto, vähemmän pahempi. Olisiko kellään teistä lukijoista jotakin kokemusta näistä oireista, ja kykenisi kertomaan mistä on kyse. Toisaalta kyllähän minä sen tiedän, että ei sitä käytännössä voi kuin spekuloida, että mikä minua vaivaa, mutta kun tilanne ei tunnu muuttuvan parempaan, niin toisinaan tulee vain joku impulssi kirjoittaa tänne ja kysyä jotain tällaista. Mitä ihmettä tässä oikein voisi tehdä kun pää tuntuu olevan melkosessa juntturassa. Vielä tähän loppuun sellaista, että en ole kokenut harha-aistimuksia, esim. äänien kuulemista tai jotain harhanäkyjä. Ainakin luulen näin. Ja onhan sitä terapeuttikin puhunut etetä yleensä ei skitsofreenikko itse epäile olevansa sairas, vaan elää harhassaan täysillä mukana. Mutta mitä ihmettä minä voisin tehdä? Haluaisin kovasti tulla kuntoon ja päästä elämään, mutta kun viikosta toiseen sama tilanne jatkuu, päässä suhisee, tuntuu kummalta, enkä tunne oikein mitään. Ja kaikki tuntuu ikään kuin alkaneen siitä kurjasta maha vaivasta, tai ainakin ajattelen, että se teki olon niin kurjaksi, että siitä seurasi kaikkea ikävää ja sitten menikin jo psyyke. Vielä kuitenkin yritän siitäkin päästä eroon ja tulossa on käynti gastrologian osastolla tutkimuksissa. Vai onkohan minustakin tulossa sellainen mielenterveysongelmainen sellisti niinkuin siinä elokuvassa? Mutta sellainenhan minä olen jo.
Siitä nyt tarkemmin. Eli tuntuu kuin tunteet olisi latistuneet lähes täysin. En tunne iloa enkä surua. Päässä tuntuu jatkuva suhina (alkoi jo silloin kun unettomuus rupesi ensi kertaa vaivaamaan). Lisäksi on sitä kummaa tunnetta, jota sanon paineen tunteeksi, kun en paremminkaan osaa sitä kuvata (tuntuu ikään kuin pään etu osassa. toisinaan myös tuntuu päässä sellaista narahtelua siltä paine-alueelta, ikään kuin jokin naksahtelisi siellä).Olo on jatkuvasti jotenkin epämääräinen, outo, ei tunnu normaalilta. Jollain lailla se on ikään kuin epätodellisempi kuin ennen. Joskus myös on ollut sellaista kummaa näköhäiriötä, että näkeminen jotenkin muuttuu epäselväksi, ja näkökenttään ilmestyy jokin väreilevä alue, viiru, ja kun silmät laittaa kiinni, se on vaikuttanut kirkkaalta, joskus sahalaitei mikään tunnu miltään, musiikki, joka ennen herätti suuria tunteita, ei enäaiselta kuviolta. Ylipäätään on sellainen olo, että oikein tunnu missään. Tuntuu myös kuin ajattelukyky olisi heikentynyt, kun esimerkiksi terapeutin kanssa keskustelee, toisinaan alkaa tuntua että mitä ihmettä minä oikein selitän, että en ole enää edes itse kärryillä. Joskus aiheutti enemmänkin ahdistusta sellainen pelko, että voikosiko tämä olla skitsofreniaa tai sitä edeltävää vaihetta, että olisin ikään kuin menossa sitä sairautta kohti. Tai voisiko tämä olla vaikka masennusta, joka olisi tietyssä mielessä parempi vaihtoehto, vähemmän pahempi. Olisiko kellään teistä lukijoista jotakin kokemusta näistä oireista, ja kykenisi kertomaan mistä on kyse. Toisaalta kyllähän minä sen tiedän, että ei sitä käytännössä voi kuin spekuloida, että mikä minua vaivaa, mutta kun tilanne ei tunnu muuttuvan parempaan, niin toisinaan tulee vain joku impulssi kirjoittaa tänne ja kysyä jotain tällaista. Mitä ihmettä tässä oikein voisi tehdä kun pää tuntuu olevan melkosessa juntturassa. Vielä tähän loppuun sellaista, että en ole kokenut harha-aistimuksia, esim. äänien kuulemista tai jotain harhanäkyjä. Ainakin luulen näin. Ja onhan sitä terapeuttikin puhunut etetä yleensä ei skitsofreenikko itse epäile olevansa sairas, vaan elää harhassaan täysillä mukana. Mutta mitä ihmettä minä voisin tehdä? Haluaisin kovasti tulla kuntoon ja päästä elämään, mutta kun viikosta toiseen sama tilanne jatkuu, päässä suhisee, tuntuu kummalta, enkä tunne oikein mitään. Ja kaikki tuntuu ikään kuin alkaneen siitä kurjasta maha vaivasta, tai ainakin ajattelen, että se teki olon niin kurjaksi, että siitä seurasi kaikkea ikävää ja sitten menikin jo psyyke. Vielä kuitenkin yritän siitäkin päästä eroon ja tulossa on käynti gastrologian osastolla tutkimuksissa. Vai onkohan minustakin tulossa sellainen mielenterveysongelmainen sellisti niinkuin siinä elokuvassa? Mutta sellainenhan minä olen jo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisitko jakaa kirjoittamasi tekstin kappaleisiin. Kukaan ei jaksa lukea tuollaista pötköä.
Muokkaa siis sitä ja laita uudelleen tänne tulemaan. Asiasi on varmasti tärkeä.