ajalehtimaan ihmisjoukon mukana suurilla lähtö- ja tuloasemilla, kävelemään edestakaisin levottomana vetoisilla liian suurilla, loputtoman pitkillä lento-aseman käytävillä... Katsomaan epäselviä suuria aikatauluja silmäni eivät jaksa.....vaihtuvia numerosarjoja..kaupungien nimiä lentojen numeroita.. odottamaan...
seisomaan aina tuulisilla ja kolkoilla rautie-asemilla katsomassa pysähtynyttä kelloa. Turha sinun on minua vakuuttaa ... viisarit ne liikkuvat....arvelemaan junien tulo raiteita niitä on aivan liian monta..kuuntelemaan nauhalta tulevia kuulutuksia.. seisomaan tuulessa...ainaisessa vesisateessa..
Bussi-asemien kolkoissa ja kaikuvissa odotustiloissa tuijottamassa lattiaan aistimassa levottomuutta.. liikehdintää joka lähtee
ihmisvirtojen loputtomasta liikendinnistä...jotka, täyttävät hetkessä tyhjän tilan hälinällään..ja ihmisvirtoja jotka liikehtelevät ulos ja sisään kantaen matkatavaroitaan.. kuin liikkuvat nopealiikkeiset enkä edes osaa muistaa mitä..sanoa....askelista jotka eivät ole minun elämääni..kuuluvia .. erottamaan väkijoukosta kasvojasi tuhansien kasvojen joukosta..
tuttua rakasta isoa kehoasi muista...vaikka kyllä minä sen tuntisin..
tuhansien joukosta..sinun askeleesi
kaukaa...
Odottamassa.. malttamattomana..sydän jyskyttäen...
Sinua jostakin jälleen hetkeksi.. takaisin. Jonakin päivänä....jonakin kevät päivänä sinä kuitenkin tulisit..
Kovat parketti-lattiat, kylmät kivilattiat, kuluneet muovilattiat.. kylmät vetoiset lasiseinäiset isot ja aina likaiset ja liian nuhruiset ikkunat..
Vetoiset aulat ja liian painavat ovet.. kylmät ja likaiset ovenkahvat..
Äänet.
Penkit joissa on epämukava istua odottamassa.. eivät ne enää ole minua varten..
Minä en ole nuori..kyllän sinä sen ymmärrät.. mutta, sitten kun on kevät..
Sydämeni on...niin
Levoton.
Anna minun mielummin odottaa sinua täällä.
Omassa kodissani. Huivi hartioillani. Villasukat jalassa.
Lämmin Tee-muki kädessäni..
Mielessäni. Toisinaan yksistään..ja ainoastaan Sinä..Anna minun ajatella että, juuri nyt olet onnellinen...eikä sillä väliä missä olet..mitä minä sillä tiedolla edes tekisin? minulle riittäisi....
että, jonakin kevätpäivänä tulet.. onko se paljon..liikaa.. pitäisikö minun ajatella
että, jonakin kevätpäivänä toivoisin sinun saapuvan..lentokoneella, laivalla...ei..
minun pitäisi ajatella ...sinä olet..se riittää...
Sinä tulet,
kuten haluat.
Menet minne tahdot..
ja jätät palaamatta, vastaamatta,...etkä vastaa edes kysymykseen..koska sillä ei enää ole merkitystä..
Enkä minä osaa edes kysyä..sillä en tiedä mitä minun pitäisi..
aikataulujako..sinun vai itseni...emme me niiden mukaan elä..miksi petämme itseämme näin...ei minulla ole aikatauluja edes itselleni..
Enkä minä kysy.
Miksi. Milloin tai koska..se tuntuu typerältä...koska minä olen vanha.
Vuodenajat eivät ne ole enää tärkeitä.
Eivät sekuntit..eivät minuutit, eivät tunnit.. välillämme.
eivät edes päivät...jolloin olet taas luonani...
Koska, sinun on jälleen mentävä. Kiirehdittävä tai ei... Et voi muuten palata..luokseni
ja minun on kärsivällisesti jaksettava aina odottaa.. koska minun on päästettävä sinut jälleen lähtemään..
Osoittaakseni sinulle.
Elämä. Tämän minä jo hallitsen...ja sinä kuulut siihen.
Olen jo liian vanha.
Pitämäpään sinusta päiväkirjaa.
Huolehtimaan sinun ajatuksistasi sotkisen sinun ajatuksesi vain omikseni...
Vuosikirjaa voisin pitää sinusta korkeintaan. jos, sitäkään...
Johon kirjoittaisin korkeintaan.... Vain yhden lyhyen lauseen joka vuosi..:
Tämä on hyvä vuosi.
Olet vielä elossa.
seisomaan aina tuulisilla ja kolkoilla rautie-asemilla katsomassa pysähtynyttä kelloa. Turha sinun on minua vakuuttaa ... viisarit ne liikkuvat....arvelemaan junien tulo raiteita niitä on aivan liian monta..kuuntelemaan nauhalta tulevia kuulutuksia.. seisomaan tuulessa...ainaisessa vesisateessa..
Bussi-asemien kolkoissa ja kaikuvissa odotustiloissa tuijottamassa lattiaan aistimassa levottomuutta.. liikehdintää joka lähtee
ihmisvirtojen loputtomasta liikendinnistä...jotka, täyttävät hetkessä tyhjän tilan hälinällään..ja ihmisvirtoja jotka liikehtelevät ulos ja sisään kantaen matkatavaroitaan.. kuin liikkuvat nopealiikkeiset enkä edes osaa muistaa mitä..sanoa....askelista jotka eivät ole minun elämääni..kuuluvia .. erottamaan väkijoukosta kasvojasi tuhansien kasvojen joukosta..
tuttua rakasta isoa kehoasi muista...vaikka kyllä minä sen tuntisin..
tuhansien joukosta..sinun askeleesi
kaukaa...
Odottamassa.. malttamattomana..sydän jyskyttäen...
Sinua jostakin jälleen hetkeksi.. takaisin. Jonakin päivänä....jonakin kevät päivänä sinä kuitenkin tulisit..
Kovat parketti-lattiat, kylmät kivilattiat, kuluneet muovilattiat.. kylmät vetoiset lasiseinäiset isot ja aina likaiset ja liian nuhruiset ikkunat..
Vetoiset aulat ja liian painavat ovet.. kylmät ja likaiset ovenkahvat..
Äänet.
Penkit joissa on epämukava istua odottamassa.. eivät ne enää ole minua varten..
Minä en ole nuori..kyllän sinä sen ymmärrät.. mutta, sitten kun on kevät..
Sydämeni on...niin
Levoton.
Anna minun mielummin odottaa sinua täällä.
Omassa kodissani. Huivi hartioillani. Villasukat jalassa.
Lämmin Tee-muki kädessäni..
Mielessäni. Toisinaan yksistään..ja ainoastaan Sinä..Anna minun ajatella että, juuri nyt olet onnellinen...eikä sillä väliä missä olet..mitä minä sillä tiedolla edes tekisin? minulle riittäisi....
että, jonakin kevätpäivänä tulet.. onko se paljon..liikaa.. pitäisikö minun ajatella
että, jonakin kevätpäivänä toivoisin sinun saapuvan..lentokoneella, laivalla...ei..
minun pitäisi ajatella ...sinä olet..se riittää...
Sinä tulet,
kuten haluat.
Menet minne tahdot..
ja jätät palaamatta, vastaamatta,...etkä vastaa edes kysymykseen..koska sillä ei enää ole merkitystä..
Enkä minä osaa edes kysyä..sillä en tiedä mitä minun pitäisi..
aikataulujako..sinun vai itseni...emme me niiden mukaan elä..miksi petämme itseämme näin...ei minulla ole aikatauluja edes itselleni..
Enkä minä kysy.
Miksi. Milloin tai koska..se tuntuu typerältä...koska minä olen vanha.
Vuodenajat eivät ne ole enää tärkeitä.
Eivät sekuntit..eivät minuutit, eivät tunnit.. välillämme.
eivät edes päivät...jolloin olet taas luonani...
Koska, sinun on jälleen mentävä. Kiirehdittävä tai ei... Et voi muuten palata..luokseni
ja minun on kärsivällisesti jaksettava aina odottaa.. koska minun on päästettävä sinut jälleen lähtemään..
Osoittaakseni sinulle.
Elämä. Tämän minä jo hallitsen...ja sinä kuulut siihen.
Olen jo liian vanha.
Pitämäpään sinusta päiväkirjaa.
Huolehtimaan sinun ajatuksistasi sotkisen sinun ajatuksesi vain omikseni...
Vuosikirjaa voisin pitää sinusta korkeintaan. jos, sitäkään...
Johon kirjoittaisin korkeintaan.... Vain yhden lyhyen lauseen joka vuosi..:
Tämä on hyvä vuosi.
Olet vielä elossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin paljon!!
Kiitos;))
Tsau:Friidu