Enpä olisi uskonut millaista päänvaivaa ja harmia tämä uusperhekuvio minulle tuo: mies asuu minun asunnossani ja tapaa lapsiaan täällä säännöllisesti. Välimatka on pitkä, joten olen kannustanut heitä tapaamaan täällä kotonani. Näin ollen mies ei tarvitse omaa asuntoa. Nyt on alkanut kaduttaa aika rankasti.
Lapset ovat melko kurittomia isälleen, mutta tottelevat onneksi kuitenkin minua ihan OK eikä sen puoleen ole valittamista. Mutta mutta... se huone, jonka olen antanut lasten käyttöön heidän vierailunsa ajaksi, on pian remonttikunnossa. Lapset ovat liimanneet nenäklimppejään seinään ja pyyhkineet jalkojaan seinään. Vihreät nenäklimpit tosiaan näkyvät seinästä, siellä ovat ja pysyvät, kivettyneinä! Myös olohuoneessa istuessaan lapset kaivelevat nokkaansa TV:tä katsoessaan ja pyyhkivät räkäänsä sohvaani vaivihkaa. Tämä on todellakin totta! Olen ottanut asian puheeksi kauhunsekaisin tuntein isänsä kanssa, mutta minun pitää vaan kuulemma ymmärtää, että asia on ohimenevä ilmiö. Just joo, ja lapset ovat kolmannella ja neljännellä luokalla. Kiidän viemään paperia lapsosille heti kun huomaan heidän ujuttavan nenänsä tuotosta ulos, mutta eivät kuulemma tarvi paperia. Sitten he ovat muutaman hetken kaivamatta, kun tietävät minun tarkkailevan heitä. Siinäpä tosi "rentouttava" TV:n katseluilta!
Suhteemme ei ole enää uusi ja olen vakavasti harkinnut vaihtavani miehen lapsettomaan vaihtoehtoon. Minua saa vapaasti haukkua sydämettömäksi, mutta ei minulla ole varaa remontoida edes yhtä huonetta toisen lapsosten vuoksi. Ja olisi ihan kiva tuntea omakin arvoni tässä suhteessa. Nyt olen vain väline siinä, että mies saa pönkitettyä huonoa omaatuntoaan omasta erostaan lapsilleen- johon minä en ole millään lailla syyllinen. Minä ja omat lapsemme kärsimme tilanteesta ihan aikuisten oikeasti. Aineksia paljon parempaan olisi ollut, mutta mies arvottaa niin näkyvästi omat lapsensa paljon korkeammalle kuin omani.
Jotta lukekoon vaikka tältä palstalta sitten syyn miksi kaikki meni vinoon. Ai niin ja ilmoittautukoon se, joka haluaa itselleen mieheni ja "koko paketin". Mies on tosi hyvä sängyssä, OK tuloinen ja OK käytöksinen. Voin pistää heidät tulemaan!
Lapset ovat melko kurittomia isälleen, mutta tottelevat onneksi kuitenkin minua ihan OK eikä sen puoleen ole valittamista. Mutta mutta... se huone, jonka olen antanut lasten käyttöön heidän vierailunsa ajaksi, on pian remonttikunnossa. Lapset ovat liimanneet nenäklimppejään seinään ja pyyhkineet jalkojaan seinään. Vihreät nenäklimpit tosiaan näkyvät seinästä, siellä ovat ja pysyvät, kivettyneinä! Myös olohuoneessa istuessaan lapset kaivelevat nokkaansa TV:tä katsoessaan ja pyyhkivät räkäänsä sohvaani vaivihkaa. Tämä on todellakin totta! Olen ottanut asian puheeksi kauhunsekaisin tuntein isänsä kanssa, mutta minun pitää vaan kuulemma ymmärtää, että asia on ohimenevä ilmiö. Just joo, ja lapset ovat kolmannella ja neljännellä luokalla. Kiidän viemään paperia lapsosille heti kun huomaan heidän ujuttavan nenänsä tuotosta ulos, mutta eivät kuulemma tarvi paperia. Sitten he ovat muutaman hetken kaivamatta, kun tietävät minun tarkkailevan heitä. Siinäpä tosi "rentouttava" TV:n katseluilta!
Suhteemme ei ole enää uusi ja olen vakavasti harkinnut vaihtavani miehen lapsettomaan vaihtoehtoon. Minua saa vapaasti haukkua sydämettömäksi, mutta ei minulla ole varaa remontoida edes yhtä huonetta toisen lapsosten vuoksi. Ja olisi ihan kiva tuntea omakin arvoni tässä suhteessa. Nyt olen vain väline siinä, että mies saa pönkitettyä huonoa omaatuntoaan omasta erostaan lapsilleen- johon minä en ole millään lailla syyllinen. Minä ja omat lapsemme kärsimme tilanteesta ihan aikuisten oikeasti. Aineksia paljon parempaan olisi ollut, mutta mies arvottaa niin näkyvästi omat lapsensa paljon korkeammalle kuin omani.
Jotta lukekoon vaikka tältä palstalta sitten syyn miksi kaikki meni vinoon. Ai niin ja ilmoittautukoon se, joka haluaa itselleen mieheni ja "koko paketin". Mies on tosi hyvä sängyssä, OK tuloinen ja OK käytöksinen. Voin pistää heidät tulemaan!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Johan se tässä tuli kaikille ; mielikuvituksen tuote ...
Miehen lapset tavoille tai sitten etsivät sopivan tapaamiskämpän isänsä kanssa. Kyllä mieskin on jotenkin lepsu, jos häntä ei tuo "ikivihreiden" seinään niittaaminen ärsytä siinä määrin, että asia tosiaan nostetaan pöydälle.
Kun luin tuota kertomustasi, joka toivon mukaan oli totta eikä miellikuvituksen tuote, totesin, että en kertakaikkiaan voisi sietää noita lapsia silmissäni, jos olisivat tuollaisia. Vaikk sitten kuinka olisi ihana mies siinä. Aivan sikamaista touhua ja Sinä siivoat jäljet.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten, tiukka linja, selvät pelisäännöt, mies "hereille" ja jos ei velli maita, niin soronoo.
Kaikille lapsille samat säännöt.
Ite oot seinille räkinny!!!
Mikähän tuo räkäjuttukin oikein on, kun sitä pitää liimata joka paikkaan...
Meilläkin miehen ala-asteikäiset lapset jättävät noita klimppejään joka paikkaan. Toisella on tapana katsella olohuoneen lattialla telkkaria etusormi rystystä myöten nokassa, ja pyyhkiä sitten saamansa saalis olohuoneen pitkäkarvaisen maton uumeniin. Valehtelematta jos imuroinnissa on parin viikon tauko,niin mattoa imuroidessa ropisee kummasti. Ja ei, se ei ole hiekkaa tai leivänmuruja...
Heillä on tapana myös jemmata klimppejä pöytien reunoille, tietokoneen näytön reunalle, hyllyn reunalle...Pyörittelevät tuotokset palloiksi ja panevat talteen, sanovat vievänsä ne myöhemmin roskiin.
Mielestäni tapa on todella oksettava, ja siitä olemme mieheni kanssa molemmat jaksaneet toitottaa, mutta meininki jatkuu aivan samana. Ällöä...
Totta tämä kertomukseni on, valitettavasti. Nyt ovat lapsoset laajentaneet skaalaa ja jauhaneet valkoiseen seinään paljailla jaloillaan viikset sängyn päällä maatessaan ja tietsikkaa pelatessaan. Ja siitä ei olisi saanut näköjään huomauttaa miehelle, sillä hänen lapsiensa tekemiset ovat tabu. Pitäisi vain katsoa toiseen suuntaan, kun asuntoani liataan. Ja totta, mitäs tuosta enää huomauttelemaan, seinähän on jo nyt pilalla. Taidan maalata huoneen ensi viikolla mustaksi :) Mutta yksinkertaisemmaksi tulisi noudattaa ystävieni neuvoa: ukko lapsineen ulos ja mieluiten heti.
Itse tietäisin tasan tarkkaan mitä tuossa tilanteessa tekisin. Ukko ja pennut pihalle ja heti. Kun ei kerran osata elää ihmisiksi, niin siiten ulos. En riskeeraisi yhtään omaa lastani, omaa kotiani ja omaa mielenrauhaani tuollaisten häirikköjen takia. Eihän tuo mies sinua edes rakasta, kun ei ota huomioon sinun ajatuksiasi, eikä arvosta sinua, kotiasi eikä lastasi yhtään. Olet ollut panopuu ja sinua käytetään hyväksi. Ukko ja pennut asuvat luonasi, syövät luonasi, kuluttavat sinun varojasi. Ja mitä sinä saat tästä kaikesta? Et mitään. Joten ukko ja jälkeiset pihalle!
Tuolla miehelläsi on siisteyskasvatus jäänyt puolitiehen, jote ei ihme, että hänen lapsensakin ovat nenänkaivajia.
Onko heillä muuten tuosta nenänkaivuusta jo syntynyt krooninen nuha, vai miten he saavat koko ajan räkätuotoksia edes aikaiseksi? Anna varoitus ja jos se ei tehoa, heitä pihalle koko porsaslauma!
Varoituksia tuosta käyttäytymisestä olen antanut useastikin miehelle- en siis hänen lapsilleen. Miehen kuuluu mielestäni opastaa heitä talon tavoille. Se vaan, että mies tuntuu itse olevan se pahin "kuriton kakara". Viimeksi hän vain pyöritteli silmiään ja jankutti että älä nyt viitti ja lopeta jo! En siis todellakaan saisi huomauttaa kotini likaamisesta ja tuhoamisesta. Olen monasti ihmetellyt että miksei mies vietä lastensa kanssa enemmän aikaa vaikka äidillään tai muilla sukulaisillaan. No en enää tosiaan ihmettele. Mummollakin sattuu aina olemaan matka juuri silloin kun lapset ovat täällä. Mutta minnekäs "matkalle" minä lähtisin? En voi lähteä minnekään, kun edes jonkun pitäisi pitää kotini jonkinlaisessa kunnossa. Asunto on minun, siis remontitkin ovat vain minun vastuullani.
Ottaisin kenet tahansa lapsieni kaverit tänne vaikka asumaan, heistä ei ole mitään vaivaa, päinvastoin. Ihmettelen vähän väliä sitä, miten erilaiset "perhekulttuurit" voivat olla. Toisaalta soimaan itseäni vähän väliä ja yritän ymmärtää, että ko. lapsilla on varmaan kamalan paljon jotain vaikeuksia. Kuulemma onkin, mm. koulussa, mutta sitten taas purnaan sitä, että miksi minun pitää kärsiä heidän ongelmistaan. Ja että helpottaako minun asuntoni kaltoin kohtelu jotenkin koko heidän perhettään?
Viimeiselle kommentoijalle: osuit ihan oikeaan. Viimeksi kun hiippailin miehelle kertomaan, että nyt taas lapsesi siirtelee nenäräkäänsä sohvaani, niin mieheni kuittasi tiedon etusormi nenässään...
Eli kyllä minua rankasta tyhmyydestä saa ihan hyvällä omalla tunnolla syyttää!
En kinä ottaisi toisten äpäriä hoidettavaksi.Noin siinä käy.Pelkkää hyväksikäyttöä.Hyvä etteivät kuse lattialle.Ei mitään kunnoitusta tai vastuuta teille vanhemmille.Ei sillä isällä ole mitään auktoriteettiä pentuihinsa ja välimatkakin on niin suuri.Jonkinlaista leikkimistä koko touhu että isällä olisi hyvä mieli.
Pistä ukko ja mukaulat pellolle.Ilman sun hyväntekeväisyyttäsi ei ukkosi mahdollisesti tapaisi lapsia ollenkaan.
Lapsill aon elinikäinen oikeus isäänsä, mutta sinä kiinnostat vain tasan niin kauan kuin jalkovälisi viehättää isää. Näin se vaan on!
Parempi katon alla, kun taivasalla. Jannulla ei ole edes asuntoa.
Kyllä uusperheiden kannalta useimmiten on paras ratkaisu omat kodit molemmilla puoliskoilla,, säästytään monelts riidalta,,
Totta, jos ei pysty kompromisseihin ja pitkään pinnaan, sillon säilyy itsenäisyys päättää omasta arjesta ja taloudesta, eikä tarvii jakaa mitään kenenkään kanssa.
No minulla on kyllä äärettömän pitkä pinna ja kompromissitkin ovat tulleet tutuiksi, mutten silti antaisi omankaan lapsen räkää seiniin hieroa..Yök!
Joo eipä se ole kiva jos toisen kotiin tullaan sotkemaan ja levittäydytään taloon siihen malliin kuin siellä ei muita o´lisi kuin nämä isän jälkeläiset..meillä oli sama homma,, olohuoneeseen levittäydyttiin ja valloitettiin joka viikonloppu niin ettei sinne minulla ja lapsillani ollut asiaa.. ja toisekseen meidät erotettiin niin ettei meille edes puhuttu,, ei helsinkil.. vihelsin pelin poikki.
Sama tilanne täällä. Isä elää "väliajat" meidän kanssamme ihan OK, mutta alkaa oikeasti elämään vasta silloin kun lapsensa saapuvat tänne. Silloin minä ja omat lapseni muutumme näkymättömiksi. Sitä on pikkasen vaikeata selittää varsinkin pienemmälle ja totaalinen huomion puute on suorastaan sydäntä särkevää. Omat lapseni toivottavast miehen lapset aina tervetulleeksi ja ovat seurallisia, mutta heidän ylitseen melkein kävellään, koska he eivät ole "olemassa". Pienempäni menee esim. halimaan miestä tätä jalasta kiinni pitäen, mutta mies vain jatkaa hommiaan, noteeraamatta toista mitenkään. Julmaa, sanon minä. Uskon, että on vähemmän vahingollista elää lasten kanssa yksin kuin tuollaisen miehen kanssa. Asuntoni on tosiaan vain tukikohta miehen tapaamisille.
Meillä sama tilanne,, jos esim. mainitsen että haluaisin ostaa lapselleni jotakin mutten raski niin pian hän on mennyt kauppaan ja ostanut lapsillen juuri sen minkä olen sanonut,, esim.. sanoin että haluaisin ostaa pojalleni sähkökitaran,, niinpä hän meni kauppaan ja osti omalleen juuri sen vaikkei hänen lapsi ollut sitä edes vailla,, ja niin se vietiin lapsen omaan kotiin.
Muutenkin ostelee kalliita tavaroita lapsilleen ja asustelee talossani käytännössä ilmaiseksi,, on aika hyväksi käytetty olo,, joskus ostaa tänne jotain isompaa,, mutta siihen se jää,, käytännössä vastaan kaikesta yksin.. ja jos jotain remonttia on tiedossa niin hän sanoutuu heti irti maksuista koska ei omista taloa.. hän vain "asuu täällä'
Niinpä hänelle jääkin sievoinen summa käyttää rahaa lapsiinsa kun ei ole asumiskuluja.. samaanaikaan kun minä ja lapseni elämme niukasti tai emme ainakaan pröystäillen,, miehen lapsille kun ei kelpaa kaupasta muu kuin se kallein,, koskee vaatteita, puhelimia, tietokoneita jne..
Ja kun lapset tulevat tänne ovat mykkiä,, puhuvat vain keskenään ja isälleen,, me muut olemme ilmaa..
Ottavat sohvapaikat ja alkavat katseleen tv.. siihen ei ole sitten enää muilla asiaa,, jos kysyy että voiko katsoa jotyain muuta kanavaa niin isä hyppii silmille että kun on näin kehdattu loukata heitä ja käyttäytyä törkeäasti,, vain heillä on oikeus päättää mitä tvstä katsotaan.. huokaisen helpotuksesta kun sunnuntai tulee,, silloin lapset lähtevät,, jänniittynyt ilmapiiri laukeaa,,siksi en enää tykkääkään viikonlopuista,, rakastan arkea,,
Miksi ihmeessä päästät heitä kotiisi?
Kyllä se vaan niin on että mies tuli sinun ja lastesi kotiin, hän siis noudattaa teidän totuttuja tapoja jne. Hänen velvollisuutensa on kurittaa lapsensa ruotuun. Tuskin saavat vastaavaa tehdä omassa kotonaankaan.
Jos olisin sinä, istuttaisin kaikki jäsenet pöydän ääreen; omat lapset, miehen lapset ja etenkin sen miehen.
Rauhallisella äänellä sanoisin että meidän kodissa on tämmöiset ja tämmöiset säännöt ja näitä noudatetaan. Jos ei niin tuossa on ovi josta lähtee ulos se joka ei kunnioita tämän kodin sääntöjä.
Ja miehen lapsille laittaisin märän rätin kouraan; hinkatkoon joka ikisen räkäpallon ja muun lian pois vaikka itku kurkussa. Koska ei noin saa käyttäytyä missään ja jos vanhemmat eivät heille kuria anna niin jonkun se on tehtävä. Tuossa keskustelussa on hyvä tähdentää asiaa että olet tähän asiaan lopullisen kypsä ja jos homma ei muutu välittömästi niin koko ulkopuolinen poppoo lähtee heti, myös se mies.
Asia vain on niin että sinun ja lastesi ei tule joutua kärsimään siitä mitä teidän kotiinne tulleet ihmiset tekevät.
Jos miestä ei kiinnosta asia enää jatkossa tai alkaa sinulle uhittelemaan niin anna lähtöpassit saman tein. Parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Minua on kiinnostanut tietää, että mitenköhän mies on pärjännyt edellisessä asunnossaan, kerrostalossa, lastensa kanssa. Ääntä lähtee keskimääräistä enemmän, muun hetkittäisen kurittomuuden tai huonon käytöksen lisäksi. Mies itse kertoi, että vähän huonosti siellä oli mennyt, juuri lasten kovan metelöinnin vuoksi.
Olen nyt monta kertaa kerrannut isälle itselleen tämän oman asuntoni säännöt. Katsotaan nyt miten tuo iso mies itse pärjää niiden kanssa. Jos ei asunnossani osata olla ihmisiksi, niin ulos vaan. Tietyn pisteen yli ollaan jo menty, montakin kertaa. Mies on lastensa kuullen huutanut minulle "minä en lapsiani hylkää" juuri niissä tilanteissa, kun olen kritisoinut heidän käytöstään vain miehelle ja hiljaisella äänellä. Näin hänen lapsensa varmaan luulevat, että yritän erottaa miehen ja lapset toisistaan. Mutta kun en ole sitä yrittänyt, koskaan. He saavat vaikka asua yhdessä, mutta jossain ihan muualla kuin minun asunnossani, jos eivät kykene olemaan kunnolla. Minun on ajateltava myös omia lapsiani ja sitä, miten minua kohdellaan heidän nähtensä. Ja yhteistä asuntoamme.
Huhhuh. Jos reaktio toiveeseen NORMAALISTA rajojen vetämisestä on "minähän en lapsiani hylkää!", niin tilanne on todella toivoton. Ansaitset kunnioitusta ja rakkautta, etkä sitä saa. Normaalit rajat kuuluvat myös etäkotiin. Olipa kyse mistä tahansa (miehesi pelko lasten menettämisestä, rajattomuus, epäempaattisuus suhteessa sinuun tai lapsiisi, miehesi kyvyttömyys muutenkaan kasvattaa lapsia) niin nyt tämä kaikki oksentuu sinun päällesi. Nyt myös sinun lapsesi näkevät, miten äitiä saa kohdella, ja miten joutuvat tuhkimoiksi omassa kodissaan.
Stoppi tuolle touhulle. Ensin mies siivoamaan itse ne räät seiniltä ja jos ei muuta välittömästi tapojaan, niin kengän kuva takalistoon.
Miehesi lapset tuskin nauttivat siitä että saavat tulla teille porsastelemaan. Rajoja laittamalla suhdekin normalisoituisi, mutta se ei tosiaan ole loppupelissä sinun tehtäväsi se rajojen laittaminen, vaan miehesi. Ja hän ei selvästi ole siihen valmis, vaan päinvastoin puukottaa sinua selkään aina sopivan tilaisuuden tullen jopa lastensa ja lastesi kuullen. Huhhuh mitä meininkiä. Et ansaitse sellaista!!!
En suostunut ottamaan miehen katrasta tänne (enää) sotkemaan. Olivat ottaneet jopa koulusta yhden lisäpäivän vapaaksi, joten harmi sinänsä heidän puolestaan. Minulle ei ikinä edes etukäteen ilmoitettu milloin he ovat tulossa. Nyt sain kuulla sen vahingossa, kun sopivat asioista exänsä kanssa puhelimessa- 1 pv ennen saapumistaan. Kätevää heille, mutta tästä lähtien ajattelen omia lapsiani ja meidän vapaapäiviämme. Myös minun lapsillani saa olla omaa aikaa- he ovat yhtä tärkeitä kuin toisen lapset. Ei aina pidä joustaa näiden kävelevien katastrofien suuntaan. Vihdoinkin olen sen oppinut ja olen vapaa-jihuu! Voin siis käydä rauhassa töissä, ei tarvitse pelätä mitä kotonamme sillä välin tapahtuu. Mies ja katraansa saavat suunnata mummon hoiviin tällä kertaa. Olen kyllä huomannut, että mummo on yleensä "matkoilla" juuri samaan aikaan. Maksimissaan ovat saaneet olla yhden yön ja sen jälkeen etenkin mummon mies on ollut hermoromahduksen partaalla.