Minulla on 6 v kleinspitz uros jolla todettiin tänä keväänä PRA, progressiivinen retinaaliatrofia eli verkkokalvon etenevä surkastuminen. Sairaus sokeuttaa koiran 1- 8 v iässä täydellisesti. Sairaus on perinnöllinen ja kun koira sairastuu on sen molempien vanhempien oltava taudin kantajia.
Haluaisin tietää onko muilla koiria joilla on todettu PRA,( rodusta riippumatta ) ja miten koiranne tuli sairauden kanssa toimeen vai jouduitteko tekemään ratkaisevan päätöksen ja päästämään koiraystävänne ikuiseen lepoon. Itse painin tämän ikävän ja tuskallisen asian kanssa, koska koirani on jo lähes täysin sokea ja sen elämän kohokohtia tuntuvat olevan nykyään lähes yksinomaan ruoka joka taas aiheuttaa lihomista entisestään, kun liikunta on lähes olematonta eikä kiinnosta koiraa enää. Olisi mukavaa ja ehkä lohdullistakin kuulla miten muut ovat vastaavassa tilanteessa pärjänneet.
Haluaisin tietää onko muilla koiria joilla on todettu PRA,( rodusta riippumatta ) ja miten koiranne tuli sairauden kanssa toimeen vai jouduitteko tekemään ratkaisevan päätöksen ja päästämään koiraystävänne ikuiseen lepoon. Itse painin tämän ikävän ja tuskallisen asian kanssa, koska koirani on jo lähes täysin sokea ja sen elämän kohokohtia tuntuvat olevan nykyään lähes yksinomaan ruoka joka taas aiheuttaa lihomista entisestään, kun liikunta on lähes olematonta eikä kiinnosta koiraa enää. Olisi mukavaa ja ehkä lohdullistakin kuulla miten muut ovat vastaavassa tilanteessa pärjänneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa!
Itselläni on 2.5 vuotias sammari, joka on melkein sokea. Koirani sokeutui noin vuoden iässä ja on pärjänyt hyvin ongelmansa kanssa. koirani kuulo ja hajuaisti on parantunut huomattavasti sairastumisen jälkeen ja niin käy kaikilla sokeutuvilla koirilla lääkärin sanojen mukaan.
Mikäli koirallasi ei ole kipuja silmissä niin syytä piikille viemiseen ei pitäisi olla. Ainoa mitä vanhan koiran kohdalla saattaa ilmetä on agressiivisen käyttäytyminen muita kohtaan.
Sen, että koira alkaisi käyttäytyä agressiivisesti voit välttää, kunhan otat sokeuden huomioon, kun tapaatte uusia ihmisiä ja koiria. Ilmoita ihmisille koirasi sokeudesta ja pyydä heitä olemaan koskematta koiraasi, ellei koirasi ole läheisyyttä/kosketusta heiltä pyytänyt. Silloin koirasi ei myöskään joudu itseään puolustamaan, kuten koirien tapana on "näykkäämällä tai murisemalla" samalla tavoin koirien kohdalla, kun otat huomioon, että koirasi saattaa olla näykkäisy herkkä, kun ei pysty lukemaan vastaantulijan mielen liikkeitä niin jätät uudet tuttavuudet väliin ja vain tutttujen kohdalla kokeilet tapaamista.
Tärkeää ulkoilun aikana on, että muistat olevasi koirasi silmät, joten tarkkaile koirasi kävely reittiä, jotta sen ei tarvitse törmäillä. Opeta vaikka sana "kierrä" samalla kun nykäset kevyesti hihnasta esim. tolpan kiertämiseksi.
Ja lisäksi, kun koira joutuu käyttämään nenäänsä ja kuuloaan huomattavasti enemmän kuin aiemmin, koirasi väsyy myös huomattavasti nopeammin ja tarvitsee paljon lepoa.
Sokeiden / sokeutuvien koirien sielun elämää on tutkinut eräs koira kasvattaja enemmänkin ja ainakin kerran olen saanut olla hänen ajatuksiaan kuuntelemassa. Hänellä on kotisivut osoitteessa www.koulu.kipazin.net kysy häneltä lisää asiasta.
Hyvää syksyä ja tsemppiä!