Elikkäs oon kolmetoista vuotias tyttö, ja haluaisin kuulla mitä mieltä muut on mun tekstistäni ei haittaa vaikka tulisi negatiivistakin palautetta. Tässä tää nyt olis:
Kävelen pientä metsäpolkua kylmänä, suorastaan synkkänä lokakuisena iltana määränpäänäni ystäväni koti. Yksi pieni vesipisara tipahtaa otsalleni ja päätän tiivistää tahtia, jotten kastuisi litimäräksi ja sairastuisi taas flunssaan. Yritän suojella vaaleanpunaisia tennareitani, etteivät ne uppoaisi ruskeaan, höllyvään mutaan, ja hyppelehdin kuin pieni lammas puunjuurilla sekä kivillä. Tihkusade tihenee, mutta erotan jo ystäväni, Mintun asunnon häämöttävän puiden takana. Kello on vasta kuusi, mutta pimeä on jo hiipinyt Suomen ylle niin kuin öinen varas kohteeseensa. Painan ovikelloa ja kuulen Mintun kiirehtivän avaamaan minulle oven. – Moi! Tulithan sinä vihdoin, hihkaisee Minttu avatessaan oven. – Tulin niin nopeasti kuin suinkin pääsin, sanon ja irrotan tennarini jaloistani. Heitän laukkuni lattialle ja päätän viedä sen myöhemmin hänen huoneeseensa. Tervehdin Mintun äitiä – hänen isänsä on usein työmatkoilla, eikä ole tälläkään hetkellä kotona. Mintulla on myös yksi sisko, Lilli, mutta hän on jo kaksikymmentävuotias ja muuttanut pois kotoa. Seuraan Minttua avaraan keittiöön missä palaa kynttilöitä. Istun mustalle koristeelliselle tuolille, joka narskahtaa ikävästi istuutuessani sen päälle. – Hei, Anna, miten voit? kysyy hänen äitinsä ja hymyilee minulle lämpimästi. – Hyvin, kiitos, vastaan vain. Minulle ojennetaan mehua, sillä he tietävät, etten kestä mitään missä on kofeiinia. Juttelemme niitä näitä. – Missä huoneessa haluaisit nukkua? Mintun äiti, Leena kysyy minulta. Vastaan niin kuin yleensäkin: - Mintun huoneessa. Voisin myös nukkua Lillin huoneessa, joka on samalla myös vierashuone, mutta sen värit ovat musta sekä oranssi, joten se ei ole kovin mukava nukkumapaikka. Jos kerta saan valita, nukun mieluummin Mintun huoneessa. Hetken kuluttua siirrymme Mintun huoneeseen, joka on ihan avokeittiön vieressä. – Huh, en olisi jaksanut enää hetkeäkään! henkäisee Minttu heti oven suljettuaan. – Ei kai ollut niin hirveää jutella äitisi kanssa? ihmettelen. – Ei, en minä sitä tarkoittanut, tuohan oli ihan tavallista ja mukavaakin, hän sanoo. Kurtistan kulmiani. – En olisi jaksanut odottaa, että saan kertoa sinulle yhden asian, hän selittää. – No kerro sitten! kehotan.
Kauhutarina tästä on tulossa, vaikka tosta alusta ei niin vois ehkä päätelläkään. Juoni menee niin, että noi tytöt päättää pitää Halloween bileet, ja kutsuu sinne ystäviään mutta yksi jää kutsumatta. Sitten alkaa tapahtua kaikkea vaarallista ja omituista, eikä kukaan tiedä, että onko joku talossa sisällä oleva seonnut vai joku ihan ulkopuolinen ja tuntematon.
Kiitos:)
Kävelen pientä metsäpolkua kylmänä, suorastaan synkkänä lokakuisena iltana määränpäänäni ystäväni koti. Yksi pieni vesipisara tipahtaa otsalleni ja päätän tiivistää tahtia, jotten kastuisi litimäräksi ja sairastuisi taas flunssaan. Yritän suojella vaaleanpunaisia tennareitani, etteivät ne uppoaisi ruskeaan, höllyvään mutaan, ja hyppelehdin kuin pieni lammas puunjuurilla sekä kivillä. Tihkusade tihenee, mutta erotan jo ystäväni, Mintun asunnon häämöttävän puiden takana. Kello on vasta kuusi, mutta pimeä on jo hiipinyt Suomen ylle niin kuin öinen varas kohteeseensa. Painan ovikelloa ja kuulen Mintun kiirehtivän avaamaan minulle oven. – Moi! Tulithan sinä vihdoin, hihkaisee Minttu avatessaan oven. – Tulin niin nopeasti kuin suinkin pääsin, sanon ja irrotan tennarini jaloistani. Heitän laukkuni lattialle ja päätän viedä sen myöhemmin hänen huoneeseensa. Tervehdin Mintun äitiä – hänen isänsä on usein työmatkoilla, eikä ole tälläkään hetkellä kotona. Mintulla on myös yksi sisko, Lilli, mutta hän on jo kaksikymmentävuotias ja muuttanut pois kotoa. Seuraan Minttua avaraan keittiöön missä palaa kynttilöitä. Istun mustalle koristeelliselle tuolille, joka narskahtaa ikävästi istuutuessani sen päälle. – Hei, Anna, miten voit? kysyy hänen äitinsä ja hymyilee minulle lämpimästi. – Hyvin, kiitos, vastaan vain. Minulle ojennetaan mehua, sillä he tietävät, etten kestä mitään missä on kofeiinia. Juttelemme niitä näitä. – Missä huoneessa haluaisit nukkua? Mintun äiti, Leena kysyy minulta. Vastaan niin kuin yleensäkin: - Mintun huoneessa. Voisin myös nukkua Lillin huoneessa, joka on samalla myös vierashuone, mutta sen värit ovat musta sekä oranssi, joten se ei ole kovin mukava nukkumapaikka. Jos kerta saan valita, nukun mieluummin Mintun huoneessa. Hetken kuluttua siirrymme Mintun huoneeseen, joka on ihan avokeittiön vieressä. – Huh, en olisi jaksanut enää hetkeäkään! henkäisee Minttu heti oven suljettuaan. – Ei kai ollut niin hirveää jutella äitisi kanssa? ihmettelen. – Ei, en minä sitä tarkoittanut, tuohan oli ihan tavallista ja mukavaakin, hän sanoo. Kurtistan kulmiani. – En olisi jaksanut odottaa, että saan kertoa sinulle yhden asian, hän selittää. – No kerro sitten! kehotan.
Kauhutarina tästä on tulossa, vaikka tosta alusta ei niin vois ehkä päätelläkään. Juoni menee niin, että noi tytöt päättää pitää Halloween bileet, ja kutsuu sinne ystäviään mutta yksi jää kutsumatta. Sitten alkaa tapahtua kaikkea vaarallista ja omituista, eikä kukaan tiedä, että onko joku talossa sisällä oleva seonnut vai joku ihan ulkopuolinen ja tuntematon.
Kiitos:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä alkuviritys - lyhyesti sanottuna. Anna mennä vaan!
(Pikkujuttuja: tihkusade tihenee = sade tihenee. Jaa asioita useampaan lauseeseen: Tervehdin Mintun äitiä – hänen isänsä on usein työmatkoilla, eikä ole tälläkään hetkellä kotona = Sanon Mintun äidille hei. Isä ei olekaan kotona, vaan on taas jossain työmatkalla.)
Samaa mieltä 9 3 kanssa,
anna mennä vaan.
Kyllä Sinusta uusi Päätalo tulee.
En ole siis lukenut Päätalon tuotantoa lainkaan, vain joskus silmäillyt muutamaa sivua. Tyylisi on sama,
ja mikäpä siinä jos nautit kirjoittamisesta.
En ole lukenut tämänhetken nuorisokirjoja, joten en siten voi verrata tekstiäsi, jota luin 10 ensimmäistä riviä, näihin nykykirjailijoiden kirjoittamiin.
Olisiko minulla nyt tarkistuksen paikka tutkia nuorten kirjoja. Ehkäpä johonkin tarttua täytyy, voisittekin laittaa pari kolme esimerkkiä suomalaisista tähän minullekin tiedoksi. Kiitos !
Ihan lupaavan alun olet saanut aikaan, mutta... Annan sinulle saman neuvon kuin monelle muullekin: tiivistä, yksinkertaista, terävöitä.
Olet vielä nuori ja kirjoittajanurasi alussa. Harjoittele, opettele, kokeile. Nauti kirjoittamisesta.
Scarabaeus, sinulle suosittelen tutustumista vaikkapa Vilja-Tuulia Huotarisen tai Terhi Rannelan tuotantoon.
Kiitos kirjavinkeistä tai paremminkin kirjailijavinkeistä, jos suinkin muistan niin silmäilen tekstejään kirjastossa, siis lastenosastolla kait.
Ja laitanpa tähän aloittajalle vielä vinkin, että jos todella olet 13 vuotta, niin olisi ehkä parempi kysellä koulun äidinkielenopettajalta neuvoja kirjoittamisen etenemiseen tai sitten kavereiden kanssa vertailla tekstejä, siis niiden, jotka myös harrastavat kirjoittamista.
Kun jo nuoresta pitäen tekee yhteistyötä omaikäisten ja samaharrastajien kesken niin
siitä se ura urkenee.
Netissä ei ehkä ole se paras paikka kuitenkaan. Tätä mieltä minä olen.
MInäkin käytän tätä Kirjailijan-alut palstaa vain rentouttavana lepohetkenä.
Arki on sitten mitä on.
Elämä ON !
Moi!
Hyvää tekstiä!
Isoimpana asiana laittaisin sen, että kenties hieman enemmän enteriä väliin. Olet kirjoittanut kaiken yhteen pötköön.
Toistoa on jonkin verran, esimerkiksi Mintun huone mainitaan useaan otteeseen lyhyen ajan sisällä.
Laita teksti www.kirjoittaja.fi - sivulle, niin naputtelen Sinulle pidemmän palautteen.
Kiitos palautteista! :) Joo, huomasin itsekin virheitä, joita mun pitää vielä korjata.
Ehdotan seuraavaa: tunnista sopiva innostuksen ja oikean tunnelman hetki, varaa tarpeeksi aikaa ja kirjoita koko tarina kerralla välittämättä mistään muotoseikoista tai siitä mitä opettajat, kaverit tai jotkut mörököllit suomi24.fissä ajattelevat, ketään jäljittelemättä ja syömättä yhtään voileipää välissä.
Kun olet valmis, tallenna tiedosto ja vedä viiva tarkalleen kirjoituksen puoliväliin. Poista kaikki mikä ei ole aivan välttämätöntä kunnes tarina päättyy tarkalleen viivan kohdalle ja hio loput niin tarkasti kuin haluat, koska hiominen on hauskaa. Luulen, että tämä tyyli sopisi sinulle hyvin ja lukisin mielelläni lopputuloksen!