Löytyiskö keneltäkään neuvoa, miten selvitä uusperheessä, jossa mies ja hänen lapsensa puhuvat keskenään minulle ja lapsilleni vierasta kieltä?
Koen, että joka toinen vkl omassa kodissani olisi vieras lauma josta en saa mitään tolkkua, tunnen olevani kaikessa heihin liittyvässä ulkopuolinen. Osallistuminen päivän toimintaan tuntuu erittäin vaikealta ja jopa vastenmieliseltä. En ymmärrä miksi he eivät voisi puhua kieltä jota kaikki ymmärtävät, kun kuitenkin mies osaa ja lapsetkin ihan tarpeeksi. Minusta on epäkohteliasta kun kaikki eivät pysty osallistumaan keskusteluun ja jäävät muutenkin asioiden ulkopuolelle. Joo, se on heidän äidinkielensä, mutta eikö lastenkin olisi suomessa hyvä opetella suomea. Ja minusta olisi kiva saada näihin lapsiin jonkinlainen kontakti, eikä aina vaan pysytellä taka-alalla heidän ollessa meillä.
Ahdistaa nämä vkl kun tietää, että taas joutuu olemaan sivusta seuraaja ja muutenkin muuttamaan omaa tapaa elää ja olla omassa kodissa. Eikä tämä toki ole ainoa ongelma meidän perheessä, minun mielestäni, puolisoni mielestä tuskin mitään ongelmia edes on.
Yksi minua häiritsevä asia on se, että minun lapseni ovat isompia ja hiljaisempia, rauhallisempia, kun taas miehen lapset pienempiä, riehakkaampia ja erittäin kovaäänisiä aamusta iltaan. Lähes sietämätöntä meteliä, enkä edes ymmärrä puoliakaan. Korvatulpat päässäkö koko vkl?
Ja sitten tietysti se sotku minkä isä ja lapset saavat aikaan, jää minun hoidettavaksi tai en vaan kertakaikkea pysty katselemaan vierestä kolmea päivää niitä sotkuja ja sitten minulle huudetaan kun hermostun kun esim. huonekaluja on töhritty ja minä joudun ne siivoamaan, koska ketään muuta ei ne haittaa. (siis alunperin minun ja lasteni koti ja meidän tavarat) Ja jos välillä erehdyn jostain asiasta sanomaan tai johonkin puuttumaan, minulle suututaan, sen sijaan että saisin minkäänlaista ymmärrystä. Ihan kun olisin joku majatalon pitäjä, kustannan lähes kaiken ja siivoan toisten jäljet, kiitokseksi saan olla hiljaa. Asiakas on aina oikeassa. Harmi vaan kun en ole alistuvaa sorttia.
Ja vielä se,että omat lapseni eivät tunnu olevan samassa asemassa näiden vierailevien kanssa. Heitä usein käsketään olemaan hiljaa, usein jyrätään heidän toiveensa, tahtonsa ja vapautensa olla normaalista omassa kotonaan,(tai vaan jätetään huomiotta) koska nämä toiset sanelevat säännöt niinä vkl, mikä on niin väärin.(tietenkin itse pidän lasteni puolta, vaikka on ärsyttävää olla kuin eri joukkueissa) Ja tuntuu, että vaan ne vkl ovat tärkeitä joina miehen lapset ovat meillä, silloin pitäisi kauheasti tehdä kaikkea, mutta entäs ne muut vkl kun vain minun lapset ovat paikalla.. sillon ei ole erityisemmin tarvetta tehdä mitään. toisaalta ymmärrän kyllä miksi näin on, mutta ei se silti ole oikein. Onko tässä mitään järkeä, kun en pysty enää vaikuttamaan omassa kodissani joihinkin asioihin ilman hirveätä riitaa. Miten toisen saa kuuntelemaan ja ymmärtämään minunkin pointtini asioista.Yritetty on hyvällä ja pahalla, olemalla hiljaa, ymmärtämällä, mutta entäs sitten kun ei vaan enää jaksa aina ymmärtää ja ymmärtää.
Koen, että joka toinen vkl omassa kodissani olisi vieras lauma josta en saa mitään tolkkua, tunnen olevani kaikessa heihin liittyvässä ulkopuolinen. Osallistuminen päivän toimintaan tuntuu erittäin vaikealta ja jopa vastenmieliseltä. En ymmärrä miksi he eivät voisi puhua kieltä jota kaikki ymmärtävät, kun kuitenkin mies osaa ja lapsetkin ihan tarpeeksi. Minusta on epäkohteliasta kun kaikki eivät pysty osallistumaan keskusteluun ja jäävät muutenkin asioiden ulkopuolelle. Joo, se on heidän äidinkielensä, mutta eikö lastenkin olisi suomessa hyvä opetella suomea. Ja minusta olisi kiva saada näihin lapsiin jonkinlainen kontakti, eikä aina vaan pysytellä taka-alalla heidän ollessa meillä.
Ahdistaa nämä vkl kun tietää, että taas joutuu olemaan sivusta seuraaja ja muutenkin muuttamaan omaa tapaa elää ja olla omassa kodissa. Eikä tämä toki ole ainoa ongelma meidän perheessä, minun mielestäni, puolisoni mielestä tuskin mitään ongelmia edes on.
Yksi minua häiritsevä asia on se, että minun lapseni ovat isompia ja hiljaisempia, rauhallisempia, kun taas miehen lapset pienempiä, riehakkaampia ja erittäin kovaäänisiä aamusta iltaan. Lähes sietämätöntä meteliä, enkä edes ymmärrä puoliakaan. Korvatulpat päässäkö koko vkl?
Ja sitten tietysti se sotku minkä isä ja lapset saavat aikaan, jää minun hoidettavaksi tai en vaan kertakaikkea pysty katselemaan vierestä kolmea päivää niitä sotkuja ja sitten minulle huudetaan kun hermostun kun esim. huonekaluja on töhritty ja minä joudun ne siivoamaan, koska ketään muuta ei ne haittaa. (siis alunperin minun ja lasteni koti ja meidän tavarat) Ja jos välillä erehdyn jostain asiasta sanomaan tai johonkin puuttumaan, minulle suututaan, sen sijaan että saisin minkäänlaista ymmärrystä. Ihan kun olisin joku majatalon pitäjä, kustannan lähes kaiken ja siivoan toisten jäljet, kiitokseksi saan olla hiljaa. Asiakas on aina oikeassa. Harmi vaan kun en ole alistuvaa sorttia.
Ja vielä se,että omat lapseni eivät tunnu olevan samassa asemassa näiden vierailevien kanssa. Heitä usein käsketään olemaan hiljaa, usein jyrätään heidän toiveensa, tahtonsa ja vapautensa olla normaalista omassa kotonaan,(tai vaan jätetään huomiotta) koska nämä toiset sanelevat säännöt niinä vkl, mikä on niin väärin.(tietenkin itse pidän lasteni puolta, vaikka on ärsyttävää olla kuin eri joukkueissa) Ja tuntuu, että vaan ne vkl ovat tärkeitä joina miehen lapset ovat meillä, silloin pitäisi kauheasti tehdä kaikkea, mutta entäs ne muut vkl kun vain minun lapset ovat paikalla.. sillon ei ole erityisemmin tarvetta tehdä mitään. toisaalta ymmärrän kyllä miksi näin on, mutta ei se silti ole oikein. Onko tässä mitään järkeä, kun en pysty enää vaikuttamaan omassa kodissani joihinkin asioihin ilman hirveätä riitaa. Miten toisen saa kuuntelemaan ja ymmärtämään minunkin pointtini asioista.Yritetty on hyvällä ja pahalla, olemalla hiljaa, ymmärtämällä, mutta entäs sitten kun ei vaan enää jaksa aina ymmärtää ja ymmärtää.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Isä puhuu lapsille omaa äidinkieltään ja niin sen kuuluu ollakin. On sinun ongelmasi, jos et kykene sitä hyväksymään. Kannattaisi perehtyä lasten kielenoppimiseen ja samalla miettiä voisivatko sinunkin lapsesi kenties opetella uutta kieltä.
Muuten tuntuu siltä, että teillä on pelisäännöt hukassa.
Helppohan se on sanoa, että opettele kieli, kun se toinen kieli on venäjä. Ei todellakaan helpoimmasta päästä. Ja kun en sitä ymmärrä, niin kuuluuko minun sitten olla aivan pihalla kaikesta? Aika omituinen ajattelutapa. Lapset kuitenkin puhuvat tarhassa suomea, joten kieli ei ole heille niin vieras. Ja jos ajatellaan, ettei kukaan muu heille puhu suomea, niin miten hyvin sen oppivat? En yritä kieltää heiltä äidinkieltä, vaan kaikkia ajatellen olisi parempi puhua enimmäkseen suomea, kun sitä kaikki kuitenkin ymmärtää. Ei se minusta ole itsekästä, koska kyllähän nämäkin lapset tulevat suomessa asuvina suomea hyvin todennäköisesti tarvitsemaan, kun taas mikä todennäköisyys on sillä, että minun lapseni ikinä tarvitsisivat venäjän kieltä. Toki saavat sen opetella ja ovatkin opetelleet jotain.
Ja kyllä, pelisäännöt ovat hukassa, koska mistään ei oikein ilman riitaa pysty puhumaan.
Tulikohan valittua nyt väärä mies, kun ette perheenä osaa puhua keskenänne ymmärrettävästi. Harkitse vielä.
Juu kaikkihan on aina niin yksinkertasta! En mä valinnut miestä vaan rakkaus valitsi meidät. naura tai pilkkaa kuinka haluat, ei sillä ole mitään merkitystä. Mikä parisuhde on täydellinen, ei riidan riitaa, ei ainuttakaan erimielisyyttä tai muutakaan ongelmaa? minusta se on kummallinen suhde ja epäaito. Miksi heti pitäisi olla luovuttamassa?
Ei tuo ole rakkautta.
Sinä olet palvelija ja lapsesi toisarvoisia, ja et muka ole alistuvaa tyyppiä? Hah.
No sitä saa mitä tilaa, ja monet suomalaiset naisethan osaa tuon paskaläjän kotiinsa tilata, milloin gambiasta, milloin virosta, milloin venäjältä.
Ei sua käy edes sääliksi.
Taas on kunnon tiedonjakajat kirjoittamassa vastauksia, kun eivät yhtään tiedä mistä puhuvat.
Itselläni on suht sama kokemus.
Jos haluat jakaa ajatuksia laita mailiosoite, niin vaihdetaan ajatuksia.
Tänne palstalle en viitsi vastata, kun täällä tuo kirjoitusten taso on mitä on.
Tai olisiko sinun mahdollista laittaa osoite tänne?
kirjoita [email protected]
saanko laitettua osotetta niin ettei se näkyisi kaikille?
Asukaa kumpikin omassa asunnossanne, mielellään lähekkäin. Kyläilkää puolin ja toisin, mies tietty enemmän sinun luonasi, että sinun lapsesi saavat olla kotonaan. Kun miehellä on lapset viikonlopun, niin käykää kaikki yhdessä vaikka ulkoilemassa ja menkää miehen luo syömään tai katsomaan telkkaria tai pelaamaan jotain kivaa, niin vähitellen tutustutte. Välillä kutsu miehen lapset teille kylään. Ja aloita venäjän alkeiskurssi.
Ihan hyvä idea, mutta asutaan jo samassa osotteessa.
Jos lapset puhuvat päiväkodissa ja lisäksi ainakin sinun ja lastesi kanssasi suomea, niin tuo kommettisi on aika älytön
" Lapset kuitenkin puhuvat tarhassa suomea, joten kieli ei ole heille niin vieras. Ja jos ajatellaan, ettei kukaan muu heille puhu suomea, niin miten hyvin sen oppivat?" Se, että miehesi puhuisi heille suomea, ei tuo heidän suomen osaamiseensa mitään lisää.
Lasten kielellisen kehityksen kannalta on tärkeää, että he oppivat myös äidinkieltään. Samoin on tärkeää, että isä käyttää heidän kanssaan omaa ns. tunnekieltään. Venäjän nyt vain on miehesi ja hänen lastensa äidinkieli.
Venäjän oppiminen ei ole mikään mahdoton tehtävä, jos tavoitteeksi ei aseta täydellistä kielitaitoa. Omat lapsesi hyötyvät tavalla tai toisella kaikista oppimistaan kielistä, lisäksi venäjän osaaminen on aika monella alalla plussaa.
Mikä tässä eniten kiikastaa, se, ettet osaa venäjää, etkä halua nähdä vaivaa oppiaksesi sitä vai lasten ja miehen käytös tapaamisviikonloppuina?
Jos kyse on kielestä, ei kannata jäädä suhteeseen. Jos käytös, kerro miehelle, mikä sinua häiritsee ja ehdota myös miten sinusta tilanteen voisi ratkaista. Kyse on myös kulttuurieroista.
En oikein ymmärrä, miten niin ei tuo heidän suomen osaamiseensa mitään uutta? tottakai, mitä enemmän kuulee ja puhuu, sitä paremmin oppii. varsinkin kun kaikki muut läheiset ihmiset puhuvat heille venäjää. Jonka tuntuvat osaavan jo paremmin ku isänsä.
mimosaaan kannattaisi käyttää oiva tilaisuus hyväksi ja opetella venäjää! Minustakin mimosaaalla ei nyt oikein ole homma hanskassa. Jos niin kamalasti rakastat miestäsi kuin kerrot, haluat myös tutustua hänen kieleensä ja kulttuuriinsa, etkä muokata hänestä mieluista sinulle - suomalaista!
Venäjän kieli ei ole yhtään sen vaikeampi kieli kuin englanti. Opiskelin peruskoulussa ja lukiossa venäjää 5 vuotta ja venäjänkielentaitoni on yhtä hyvä kuin englanninkielentaitoni, jota sentään alettiin opiskella jo ala-asteella. Minulla ei ole juuri mahdollista edes puhua venäjää, mutta ymmärrän sitä edelleen hyvin ja puhunkin sen verran kuin turistin täytyy. :)
Uutta kieltä voi oppia.Olen jo 50 ylittänyt,mutta mielenkiinnosta olen alkanut opiskella espanjaa,koska se on miniäni äidinkieli.Pärjäämme kyllä hyvin englannilla,mutta on mielenkiintoista oppia jotain uutta.
Mua ärsyttää, kun meillä kaikilla on vaaleat hiukset ja miehelläni, hänen exällä ja heidän lapsilla on tummat hiukset! Minusta he voisivat värjätä ja pitää hiuksensa vaaleina. On tosi kurjaa, jos menemme jonnekkin ja puolet on vaalea hiuksisia ja puolet tummahiuksisia. Voisi sen verran ajatella meitä että värjäisi hiuksensa tummiksi.
Myös miehen lapset ovat noin 10 cm lyhyempiä kuin minun lapset, että sekin ärsyttää. Olisi kivampi kun olisivat yhtäpitkiä, kun ovat samanikäisiä.
Miksi vaivautua vastaamaan tollasta? Todella lapsellista, eikä yhtään hyödyllistä, kun itse asia ei käsittele noin typeriä juttuja. Eikö ole parempaa tekemistä?
Täällä on niin paljon turhia ja tosi älyttömiä aloituksia, mistä ei yli puoletkaan pidä paikkaansa, ne ei vaan yksinkertaisesti oo totta! Ja niihin voi vastaa ihan mitä sattuu koska kyssäritkin on mitä sattuu...
Et kai sinäkin oo niin sinisilmäinen et uskot tuon löpinän?
Tarkotatko alkuperäistä viestiä? jos, niin kyllä ihan totta on. Mutta älkää enää vaivautua vastaamaan, olen ihan itse selvittänyt asian itselleni. en siis kaipaa teidän typeriä "neuvoja"!!! Tulipahan todettua henkilökohtasesti, et monella ihmisellä ei oo mitään muuta tekemistä ku haukkua ja olla muutenki ilkee toisille. Jos se on teistä hauskaa ja saatte siitä jotai kiksejä, ni kannattaa hakeutua hoitoon tai hankkia harrastus. En ymmärrä miksi ihmiset on ilkeitä toisilleen.
Kuka täällä on haukkunut? Olisiko vain pitänyt vastata, että juu, ei mitään muuta kuin suomea saa käyttää, koska ap ei ymmärrä, mistä mies päiväkoti-ikäisten lasten kanssa puhuu?
Tuossa edellä nyt kiellettiin vastaamasta, mutta vastaan silti. Pääsenpä käyttämään tätä äidinkieltäni...
Asun itse ulkomailla. Puhun lapsillemme vain suomea, kun olemme keskenämme. Tällä hetkellä hoidan lapsia kotona ja mies tekee pitkää työpäivää, joten sellaista aikaa on paljon. Teen niin, jotta lapsista tulisi kaksikielisiä. Suositus on, että kumpikin vanhempi puhuisi lapsille omaa äidinkieltään, jotta ei opettaisi heille väärää lausumista tai kielioppia. Itselläni on myös tarve puhua suomea silloin, kun mahdollista. Osasin kieltä melko hyvin tänne lähtiessä, mutta joudun kuitenkin pinnistelemään paikallisen murteen kanssa. Se vie energiaa.
Kun mies on kotona, lapset ja minä puhumme hänelle englantia. Puhun silti lapsille suomeakin myös isän kuullen.
Mies on melkein yhtä ummikko suomen kanssa AP venäjän. Hän on opetellut vain joitakin lauseita, jotta kuulostaisi sukuni luona vieraillessa kohteliaammalta. Siellä puhun sukulaisteni kanssa suomea, miehen kanssa englantia ja lisäksi tulkkaan paljon.
Teidän tilanne kuulostaa pulmalliselta, sillä jos isä tapaa lapsiaan vain teidän kotona, niin hän ei saisi puhua lastensa kanssa ollenkaan äidinkielellään, jos asia menisi, kuten toivot. Se ei kuulosta hyvältä / oikealta. Koet tämän ehkä haukkumisena, minusta se on toisen kaksikielisen perheen edustajan mielipide.
Minusta miehesi pitäisi huomioida sinua toimimalla tarvittaessa tulkkina. Minusta lasten ja miehen pitäisi myös puhua sinulle suomea, jos kerran suomea osaavat, vaikka puhuisivatkin välillä keskenään venäjää.
Miehelle ja hänen lapsille olisi varmasti mukavaa, jos sinä ja lapsesi opettelisitte edes vähän venäjää, vaikka sanoisitte vain kiitos yms. pikkujuttuja. Kieli voi mennä solmuun, mutta ainakin meillä sille on naurettu, hyvällä siis. Tärkeintä on, minkä viestin antaa eli onko kiinnostunut toisen juurista ja kulttuurista. Tämä koskee luonnollisesti molempia osapuolia.
Ne muut ongelmat eli se, että joudut kustantamaan ja siivoamaan lähes kaiken, kuulostavat pahalta. Olet varmasti omassa kodissasi tottunut tiettyyn järjestykseen ja sääntöihin. Jos niitä ei oteta tosissaan ja koko lysti myös maksaa, niin kriisi siitä tulisi varmaan kenelle tahansa, vaikkei kieliongelmaakaan olisi. Näin ulkopuolisena monesta varmasti kuulostaa, ettei tuollaista katselisi, mutta kun itse kerran haluat yhteiselämää, niin toivottavasti löydätte yhteiset pelisäännöt.
Lapsilla on oikeus käyttää sitä kieltä jota haluavat omien vanhempien kanssa, ei siinä tarvi ketään muita ottaa huomioon jotka ovat siitä kateellisia.
Heillä on paljon asiiota, joita ei halua muiden vieraiden ihmisten kuulevan, ja se pitää hyväksyä. Kaikki ei kuulu sinulle. On hyvä, että joillakin on tämmöinen taito, sillä omat asiat ei kuulu muille.
Tässä tuli todistettu se, että yhteinen äidinkieli ei välttämättä takaa yhteisymmärrästä.
"Kielitaito hyvä", vastasitko todella minulle?
Enkö sinusta edellä puolustanut oikeutta puhua lapsensa/vanhempansa kanssa omaa äidinkieltä?
Ja mihin viittaat tuolla, että kaikki ei kuulu minulle? Eikö minulle kuulu asiat, joita puhun lasteni ja sukulaisteni kanssa suomeksi? Vai ne, joita puhun miehelleni englanniksi? Kenelle mielestäsi olen kateellinen ja mistä?
No vastaan nyt vielä tähän sen verran, että en tietenkään kiellä heitä puhumasta omaa kieltään, ei minulla ole oikeutta siihen. Saavat puhua sitä miten paljon haluavat, mutta toivoisin vaan ja ollaan siitä jo puhuttukkin, että puhuisivat koko perheen yhteisissä puuhissa sen verran suomea, että me muutkin pysytään kärryillä. eikä koko ajan tarvitse ihmetellä mitä, mitä? enkä yritä muuttaa heitä, vaan ymmärtää paremmin, koska olen kiinnostunut. Mutta joo, kiitos mielipiteestä ja niitähän ihmisillä riittää.
Minäkin vastaan sen verran, että tuo ei ole yhtään outo toive. Ei minulle tulisi mieleenkään, että koko ajan puhuisimme lasten kanssa suomea, vaikka mies osaa sitä vain muutaman lauseen. Eihän se olisi mitään perhe-elämää.
Tietenkin puhumme englantia, kun jotain touhuamme yhdessä.
Ensimmäisestä viestistäsi käsitin, että toivoisit isän ja lasten puhuvan koko ajan teillä ollessaan suomea. Siksi kerroin tuosta meidän ratkaisusta, joka on siltä väliltä: ei puhuta aina yhteistä kieltä, muttei jätetä ketään perheessä ulkopuoliseksikaan.
(Tulipa ihan muutama kirjoitusvirhe naputeltua edelliseen viestiin, mutta yrittäkää saada selvää. Ei se näköjään aina ole helppoa äidinkielelläkään. ;) )
Tuttavan lapset puhuu isän kanssa eri kieltä juuri sen tähden ettei isän tyttöystävä ymmärrä. Muuten se juoruisi kaikki lasten asiat ympäri kaupunkia.
Onpa ankea perhe tuttavillasi ja heikot eväät ratkaista ongelmia. Toivottavasti ovat vain mielikuvituskavereitasi. ;)
No kyllä heillä on, sillä koskaan ei voi olla liian varvainen, kun vieraita ja ulkopuolisia ihmisiä on omassa kotona. Kannattaa olla varovainen.
Tuskinpa mies tyttöystäväänsä vieraana ja ulkopuolisena pitää. Ja miksi edes seurustelisi, jos ajattelisi, että lasten kanssa on puhuttava varmuuden vuoksi kieltä, jota tyttöystävä ei ymmärrä?
Jos noin epäluuloinen systeemi jostain päin oikeasti löytyy, niin voi elämän kevät... Luulisin kuitenkin, että tuo on omaa tulkintaasi tai ihan kokonaan mielikuvitusta.
"Varovaisuus kannattaa" - en tiedä, mitä sinulle on tapahtunut, mutta ei uusperheet ihan niin pelottavia ole kuin luulet. Vetäisit henkeä ja relaisit vähän.
Itselläni lapset ovat nykyisen mieheni kanssa, mutta miehellä kyllä on edellisestä liitosta yksi poika. Puhumme englantia, kun poika on meillä. Valitettavasti ymmärrämme kieltä koko perhe. Ehkä miehen ja pojan pitäisi opetella vaikka kiinaa, etten juoruaisi ympäri kaupunkia pojan asioita... joista koko kaupunki luonnollisesti on erittäin kiinnostunut. ;D
Ei varmaan mies, mutta meille muille se on ulkopuolinen ja vieras ihminen. Ei hänen kuulu kuunnella salaa meidän perhe asiiota eikä lasten juttuja utsia. Ihan hyvä kun me osaamme muitakin kieliä, saa ulkopuolinen ihminen tuntea itsensä ulkopuoliseksi.
Siis tuttavaperheen isän tyttöystävä on sinulle ja lapsillesi vieras ja ulkopuolinen? Ja siitä syystä tuttavaperheen isä puhuu lastensa kanssa vierasta kieltä aina, kun tyttöystävä on paikalla?
Johan on loogista.
tapa lissu ittes
Tässä on oma kristallinkirkas logiikkansa - palstan Ilopilleri-Lissu on soosissa heti aamusta :D
Juu, ymmärsin sen logiikan sitten myöhemmin. Kirjoittajahan on tietenkin sekä omien lastensa äiti että tuttavaperheensä lasten isä. ;)
Meillä ei ole koskaan sallittu täysin vieraita ihmisiä lasten elämään niin, ettemme me vanhemmat tiedä kuka on miksi !! Jos minä en ole tietoinen siitä, ketkä on lastemme kanssa tekemisissä, niin kuka sitten? Koskaan ei voi tietää tarkoitusperiä.
Meillä ollut aina luottamus lasten kanssa siihen, että äiti tietää missä lapset ovat ja kenen seurassa, miehen naisystävät eivät tee poikkeusta siihen käytäntöön.
Heillä onkin ollut erityiskielto olla meidän kanssa missään, he eivät ole saaneet salaa tavata minua ja lapsia eikä lupaa tulla meidänoven taakse kolkuttelemaan, emmekä me ole halunneet mennä häntä katsomaan ja kuulustelemaan. MEille täysin yhdentekevä kenen kanssa mies on tekemisissä, kunhan pitää meidät erossa tunkeilijoista.
”Heillä onkin ollut erityiskielto olla meidän kanssa missään, he eivät ole saaneet salaa tavata minua......”.
Kuule, kyllä se on tällä palstalla onnistunut harva se päivä, et vaan tiedä sitä :D
Jos kerran olet tehnyt täysin mahdottomaksi, ettei exäsi uusi kumppani voi tavata lapsia tai sinua (edes salaa), niin ehkä voitte jo lopettaa sen vieraan kielen puhumisen keskenänne. ;)
Isän ei kannata lasten kanssa suomea, koska sillä tavallla toimiessa lasten venäjä (isän kanssa) aikaa myöten häviää. On aivan riittävän haasteellista kasvattaa lapsesta edes kaksikielinen, kun ympäristö on täysin suomenkielinen. Pelko siitä, että lapset eivärt oppisi suomea on aivan naurettava. Sen sijaan palko siitä, että toisen kielen taito häivää kouluisässä, on aivan realistinen. Lapsen kanssa pitää olla johdonmukainen: ei isä voi puhua lasten kanssa JOSKUS venäjää ja toisessa tilanteessa suomea.
Ja kyllä, minulla on itsellä vieraskielinen puoliso ja TODELLAKIn olemme molemmat opetelleet kummankin kielen, sehän on suhteessa aivan selvää, että haluaa ymmärtää myös toisen kieltä, mieltä ja kulttuuria.
Ja ajatus siitä, että venäjä olisi joten tarpeeton kieli... HIH. Nyt puhutaan aika isosta kielialueesta.