En enää odota yhteydenottojasi... Kun puhelin soi, en toivo tai odota sen olevan sinä. En usko että näemme enää koskaan. Enää en haaveile sinusta, en tiedä edes ikävöinkö... On jotenkin epätodellista edes ajatella, että kävisit vielä joskus. Toisinaan tuntuu kuin olisit mielikuvitukseni tuotetta, kun ei sinuun yhteyttäkään saa ja edes voi enää ottaa... Minulla ei taida olla enää paljon muuta jäljellä kuin suru. On se niin epäreilua, ettet tahtonut olla edes ystäväni, vaikka varmasti tiesit kuinka paljon minulle merkitsit.
Älkääkä kyselkö keneltä kenelle... Hän ei lue tätä palstaa. Miksi lukisi - eihän hän ikävöi ketään, ei ainakaan minua. Puhui vain pehmoisia, ja sai tyhmän, yksinäisen ja kokemattoman ihmisen pauloihinsa. No itseäni kai saan syyttää... Olisi pitänyt tajuta, että ei minussa mitään niin kiinnostavaa ole. Nyt tajuan, enkä luota enää koskaan keneenkään.
Älkääkä kyselkö keneltä kenelle... Hän ei lue tätä palstaa. Miksi lukisi - eihän hän ikävöi ketään, ei ainakaan minua. Puhui vain pehmoisia, ja sai tyhmän, yksinäisen ja kokemattoman ihmisen pauloihinsa. No itseäni kai saan syyttää... Olisi pitänyt tajuta, että ei minussa mitään niin kiinnostavaa ole. Nyt tajuan, enkä luota enää koskaan keneenkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.