http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288507234237.html
23-vuotias nainen nainen sai perjantaina Yhdysvalloissa tuomion törkeästä vammantuottamuksesta.
Perheenjäsenet itkivät äänekkäästi, kun teksasilainen Elizabeth Escalona tuomittiin 99 vuodeksi vankeuteen lapsensa pahoinpitelystä.
Naisen vanhemmat lapset olivat kertoneet viranomaisille tämän pahoinpidelleen heidän kaksivuotiasta siskoaan syyskuussa 2011.
Poliisin mukaan pottaharjoittelussa syntyneistä vaikeuksista raivostunut Escalona muun muassa potki tytärtään vatsaan ja hakkasi häntä maitokannulla.
Sen jälkeen äiti liimasi tytön kädet seinään superliimalla.
Jocelyn-tyttären kehosta löytyi pahoinpitelyn jäljiltä aivoverenvuoto, murtunut kylkiluu, mustelmia sekä puremajälkiä. Liimaamisen seurauksenä hänen käsistään irtosi nahkaa. Tyttö oli myös koomassa muutaman päivän.
?
Jocelyn on jo toipunut vammoistaan ja asuu nykyisin isoäitinsä luona. Myös muut sisarukset ovat äitinsä äidin huostassa.
IHAN vain kysyn Huomaisitteko jos lastanne pahoinpideltäisi tulisiko edes mieleen tarkastaa, miten mustelmat ja vammat syntyivät?
Keskusteletteko lasten kanssa varsinkin kun äiti vaatii heille rankaisua?
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lasten_huono_kohtelu_on_todellisuutta_suomessa/6278455
Pahoinpitelijä on nykyään useimmin äiti.
23-vuotias nainen nainen sai perjantaina Yhdysvalloissa tuomion törkeästä vammantuottamuksesta.
Perheenjäsenet itkivät äänekkäästi, kun teksasilainen Elizabeth Escalona tuomittiin 99 vuodeksi vankeuteen lapsensa pahoinpitelystä.
Naisen vanhemmat lapset olivat kertoneet viranomaisille tämän pahoinpidelleen heidän kaksivuotiasta siskoaan syyskuussa 2011.
Poliisin mukaan pottaharjoittelussa syntyneistä vaikeuksista raivostunut Escalona muun muassa potki tytärtään vatsaan ja hakkasi häntä maitokannulla.
Sen jälkeen äiti liimasi tytön kädet seinään superliimalla.
Jocelyn-tyttären kehosta löytyi pahoinpitelyn jäljiltä aivoverenvuoto, murtunut kylkiluu, mustelmia sekä puremajälkiä. Liimaamisen seurauksenä hänen käsistään irtosi nahkaa. Tyttö oli myös koomassa muutaman päivän.
?
Jocelyn on jo toipunut vammoistaan ja asuu nykyisin isoäitinsä luona. Myös muut sisarukset ovat äitinsä äidin huostassa.
IHAN vain kysyn Huomaisitteko jos lastanne pahoinpideltäisi tulisiko edes mieleen tarkastaa, miten mustelmat ja vammat syntyivät?
Keskusteletteko lasten kanssa varsinkin kun äiti vaatii heille rankaisua?
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lasten_huono_kohtelu_on_todellisuutta_suomessa/6278455
Pahoinpitelijä on nykyään useimmin äiti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitivammaisuus psykiatri Martti Paloheimo (1913-2002).
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
-----
Kirja on lainattavissa kirjastoissa, jos jotakin kiinnostaa.
------