Onko sellainen tilanne Suomessa mahdollinen, että perii testamentilla tsiljoonia rahaa ja täysin arvottoman mummonmökin (kuluja enemmän kuin saisi myydessä) ja päättää, että ottaa vastaan testamentista vain rahat, mutta ei mummonmökkiä? Meneekö tämä riesa, eli mökki, sitten testamentinsaajan sijaantuloperilliselle, eli testamentinsaajan rintaperilliselle ja hänen kieltäytyessään lapsille ja lastenlapsille ja lastenlastenlapsille (vauvaikäisiä) niin kauan kuin ei löydy enää ketään, joka siitä kieltäytyisi? Minne mummonmökki sitten menee?
Kuullostaa teistä varmaan uskomattomalta ja oudolta, mutta näin on ilmeisesti käymässä suvussamme (asiapaperit mökin vastaanottamiseksi jo tulleet seuraavalle), jos ei löydy tietä estää tällainen testamentin saajan erikoinen menettely.
Kuullostaa teistä varmaan uskomattomalta ja oudolta, mutta näin on ilmeisesti käymässä suvussamme (asiapaperit mökin vastaanottamiseksi jo tulleet seuraavalle), jos ei löydy tietä estää tällainen testamentin saajan erikoinen menettely.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Testamentista voi luopua osittain vain jos siihen on testamentissa annettu nimenomainen mahdollisuus. Millainen testamenttiteksti on kyseessä?
Todennäköisesti sijaantuloperillinen kuitenkin luopuu myös, jos mökki on arvoton. Jollei toissijaissaajia tai sijaantuloperillisiä ole, mökki menee lakimääräisille perillisille.
Aika kaukaa haetulta kylläkin kuulostaa tilanne, jossa mökin arvo ei kattaisi edes myyntikuluja. Mutta ehkä toisen maalla olevan röttelön kohdalla tällainenkin saattaa olla mahdollista.
>>Testamentista voi luopua osittain vain jos siihen on testamentissa annettu nimenomainen mahdollisuus.
Jep, ja todettakoon tarkistuksen tarkistuksena, että jos testamentti on hyvin laadittu, ja siinä on annettu mahdollisuus osittaiseen luopumiseen niin, että testamentinsaaja ottaa osan omaisuudesta vastaan omistusoikeudella ja osaan vain hallintaoikeuden, niin tämä laajentaa jo merkittävästi mahdollisuutta tehdä verosuunnittelua perittävän kuoleman jälkeen.
Testamentissa on maininta, että omaisuus, on se millaista tahansa, jaetaan tasan henkilön äksä ja yy kesken. Lisäksi siinä mainitaan, että testamentissa mainitut henkilöt voivat ottaa perinnön vastaan kokonaan tai osittain. Testamentilla on siis myös toinen yleistestamentin saaja, josta en tuossa ensimmäisessä viestissä maininnut, kun ajattelin, että sillä ei liene merkitystä. Kun hänellä ei varmaankaan ole mitään merkitystä luopumisen kannalta, vaikkakaan hän ei ole ilmoittanut luopuvansa mummonmökistä. Luopujan osuus mennee aina hänen lapsilleen ja siitä eteenpäin?
Tsekkailin vähän niin ei ole ko. alueella mennyt kaupaksi paremmatkaan pytingit ja mökki on arvioitu perunkirjoituksessa tuplasti arvokkaammaksi kuin oikeasti on (asumiskelvoton ilman mittavia remontteja). Suomesta löytyy noita lakeuksia ja metsiä, jonne ei kukkaan järkevä ihminen ennää halua, etenki jos kaupanpäälle saa jonkun luhistumassa olevan homehökkelin. Itse en ottaisi vastaan edes vaikka maksettais, kun ei ole mittään kulkupeliä ees millä pääsis ko. paikkaan. Sama juttu näillä lapsilla, joiden riesaksi se nyt varmaan olisi tulossa.
Joo-odoo, tästä testamentista ja luopumisestakin kerrottiin vasta perunkirjoituksen jälkeen ja nytten siinä perukirjassa sitten seisoo, että herra äksä luopuu mökistä ja sijaantuloperillisiä ovat ne ja ne, vaikka eivät tienneet koko asiasta yhtikäs mittään.
Jotenkin ei vain meikäläisen oikeustajuun mahdu, että voi periä tsiljoonasti rahaa, ja saa siirtää pelkät onkelmat eteenpäin ilman mitään seuraamuksia ja ilman että onkelman saajat ees tietävät ennenkö pankista putkahtaa postilaatikkoon kirje. Eikös vasta perinnönjaossa pitäisi sopia, mikä menee kellekin eikä jo etukäteen ilmoitella, että ei halua sitä ja sitä?
Jatkan tähän, että vois olla lapsilla vähän eri asia, jos ei tarttis ottaa lainaa maksaakseen mökin perintöverot ja jonku välittäjäparan, joka yrittää sitä myydä, palkkiot. Kaikki asuvat tuhannen kilsan päässä tästä mökistä, joten ei paljon inspaisi sitä ite lähtiä myymään. Herra äksällä tilanne ois ollu eri, kun sitä rahhaaki peri. Omien asuntolainojen takia muiden tilien saldo on aika paljon miinuksella ja lapsilla ny mitään oo muutenkaan.
Eli tuossa nyt ei herra äksä ajatellut yhtään seuraajiaan. Tullee mielenkiintonen keissi, kun kaikki kieltäytyvät tästä perinnöstä. Laitanpa kuitenki vielä lakimiehellekin postia, että menee kaikki sitten varmasti oikein.
"Laitanpa kuitenki vielä lakimiehellekin postia, että menee kaikki sitten varmasti oikein."
Olisit jo laittanut, etkä vuodattaisi kateuttasi ilmaispalstalla.
Lollosloo, mistähän tuosta paistaa kateus? Ja mille? Vaikka ei kyllä, olen tosi kateellinen, etten saa olla mukana tuon sopan ytimessä. Minulta vaan pyydetään neuvvoja, joita en nyt oikein ole osannut antaa. Tsiljoonarahat oli lievästi liioiteltua, kuten varmaan huumormiehenä tajusit.
Sillä mihin arvoon mökki on perunkirjoituksessa arvioitu ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten se arvotetaan jaossa. Samoin perintöverotukseen sen arvon saaja voi alentaa kunhan viitsii
Kyllä siinä vuodatuksessa on mielestäni varsin öklö sävy, onko se sitten ahneutta tai kateutta tai vaan pelkästään perverssiä mielenlaatua, mutta vastenmielistä lukea kuitenkin. Ja harvemmin ne neuvojen pyytäjät tarkoittavat, että niitä juttuja saa vapaasti levitellä ympäri maailmaa. Ettei peräti ole jopa niin, että olet se lakimies, jonka puoleen on käännytty, ja suollat sitten kaiken tänne?
Äksä ja yy ovat muuten perintökaarenkin mukaan lakimääräisiä perillisiä. Jos nyt sitten kaikki äksän perilliset kieltäytyvät niin mökki päätyy yylle. Kyllä on taas hieno systeemi. Eivätkö olisi voineet vaan perinnönjaossa tuosta sopia keskenään ilman, että pittää sotkea lastenlastenlapsetki mukaan.
Perunkirjoitusta hoitanut henkilö ei ole ilmeisesti tiennyt, miten asia kyseisessä tilanteessa menee ja mitkä ovat sen siviilioikeudelliset ja veroseuraamukset.
Testamentista voi luopua osittain vain jos mahdollisuus siihen on nimenomaisesti kirjattu testamenttiin. Oleellista on se, ettei testamentinsaaja disponoi eli määrää omaisuudesta, vaan että sijaantulo tapahtuu testamenttimääräyksen mukaisesti. Jollei luopumismahdollisuuden ole testamentissa määritelty koskevan nimenomaan mökkiä, voi luopuminen koskea vain osaa omaisuudesta - käytännössä siis murto-osaa.
X voi vaikka ilmoittaa ottavansa vastaan 9/10 testamenttiosuudestaan, jolloin 1/10 menee hänen sijaantuloperillisilleen A:lle ja B:lle (1/20 kummallekin). Jos X siis haluaa käyttää mahdollisuutta osittaisluopumiseen, on luopumisen seurauksena se, että sijaantulijat tulevat kuolinpesän osakkaiksi.
Osakkaat jakavat sitten omaisuuden keskenään siitä sopien. Jolleivät A ja B halua ottaa perintöosuuteensa mökkiä, niin sitten se menee X:lle, Y:lle, yhteisomistukseen taikka myyntiin.
Jos taas X on ilmoittanut, että hän ottaa omaisuuden muuten vastaan, mutta luopuu mökistä joidenkin tiettyjen henkilöiden hyväksi, niin silloin hän on ryhtynyt perintöön. Tästä seuraa se, että X maksaa perintöverot koko omaisuudesta ja ne, joiden "hyväksi" hän oli mökistä luopumasta, ratkaisevat, haluavatko he ottaa vastaan tällaisen lahjan. Pakkoa siihen ei missään nimessä ole.
Kiitoksia! Tämähän selvensi jo kovasti.
Hei LW! Olisiko sinulla kertoa kirjallisuutta/lakikohtaa, missä olisi mustaa valkoisella tuosta testamentinsaajan omaisuuden disponoinnista?
PS. jollekin muulle kysyjälle tiedoksi: en ole lakimies, kuten varmaan kysymyksistäni hyvinki paistaa läpi.
Ja PPS. samalle tyypille tiedoksi, että en tartte perintöä. Jätä yhteystietosi niin voin antaa sinulle osan tuosta mökkiparasta lahjana, jos se tulee joskus minulle asti :) Tulen ihan omineni toimeen ja noin yleisesti ottaen vieroksun sitä yltäkylläisyyden täyttämää elämää, jota nykyään eletään ja myös pikkusieluisia ihmisiä, jotka ovat heti havittelemassa jonku kuolleensa sukulaisensa omaisuutta.
Testamenttiin perustuva osittainen luopuminen on melko uusi asia, eikä sitä tietääkseni ole kirjallisuudessa ehditty vielä käsitellä. Eikä se perustu suoraan mihinkään tiettyyn lainkohtaankaan.
Vuodelta 2009 on KHO:n ennakkoratkaisu, joka koskee juuri tällaista testamentista luopumista (kyse oli siis siitä, voidaanko osittainen luopuminen tehdä verotehokkaasti, osakkaat olivat sovussa keskenään). Sitä ennen ei vastaavia tapauksia ole tiettävästi ollut, ja tuo ratkaisu muutti oikeustilannetta.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2009/200903757
Tuo mitä kirjoitin, perustuu siis vain siihen, että testamentissa määrätään, että testamentista voi luopua osittain. Luopuja ei kuitenkaan saa määrätä tarkemmin siitä, minkä omaisuuden osalta hän testamentista luopuu, koska muuten se olisi ryhtymistä perintöön. Vain määräosasta luopuminen on näin ollen mahdollinen. Siitä seuraa se, että sijaantulija saa tietyn määräosan perinnöstä eli tulee kuolinpesän osakkaaksi. Sitten ollaankin ihan normitilanteessa perinnönjaon suhteen eli osakkaat sopivat siitä ja yksimielisyys vaaditaan.
Mustaa valkoisella kyseisestä tapauksesta löytyy Veronmaksajain keskusliiton Taloustaito-lehdestä (nroa en muista, enkä vuottakaan, luultavasti melko pian tuon ratkaisun antamisen jälkeen) - siinä tosin käsiteltiin asiaa nimenomaan verotuksellisesta näkökulmasta.