Luinpa tämmöisen vanhan asiakirjan esitetyn linkin kautta:
Kunnallisasia - Virkasuhteen lakkaaminen - Irtisanominen - Kieltäytyminen virkatehtävän suorittamisesta - Toimivalta
Diaarinumero: 779/32/75
Antopäivä: 17.1.1977
Taltio: 107
Julkaisupäivä: 77.01.01
Kaupunginsairaalan synnytys- ja naistentautien osaston apulaislääkäri oli uskonnollisen vakaumuksensa ja eettisen näkemyksensä perusteella kieltäytynyt suorittamasta abortteja, jotka oli myönnetty raskauden keskeyttämisestä annetun lain 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetun niin sanotun sosiaalisen indikaation perusteella. Sairaalalautakunta irtisanoi apulaislääkärin sillä perusteella, että tämä oli kieltäytynyt suorittamasta kaupunginsairaalan ohjesäännön mukaisia puheena olevan osaston apulaislääkärille kuuluvia tehtäviä eikä hänellä voitu katsoa enää olevan sairaalan ohjesäännön mukaisen toiminnan kannalta tarpeellisia edellytyksiä hoitaa virkaansa. Sairaalalautakunta ei päätöksellään ollut mennyt toimivaltaansa ulommaksi.
KunL 175 § (642/48)
KunL 178 § (642/48)
KunL 179 § (642/48)
L raskauden keskeyttämisestä 6 § 2 mom
Kunnallisasia - Virkasuhteen lakkaaminen - Irtisanominen - Kieltäytyminen virkatehtävän suorittamisesta - Toimivalta
Diaarinumero: 779/32/75
Antopäivä: 17.1.1977
Taltio: 107
Julkaisupäivä: 77.01.01
Kaupunginsairaalan synnytys- ja naistentautien osaston apulaislääkäri oli uskonnollisen vakaumuksensa ja eettisen näkemyksensä perusteella kieltäytynyt suorittamasta abortteja, jotka oli myönnetty raskauden keskeyttämisestä annetun lain 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetun niin sanotun sosiaalisen indikaation perusteella. Sairaalalautakunta irtisanoi apulaislääkärin sillä perusteella, että tämä oli kieltäytynyt suorittamasta kaupunginsairaalan ohjesäännön mukaisia puheena olevan osaston apulaislääkärille kuuluvia tehtäviä eikä hänellä voitu katsoa enää olevan sairaalan ohjesäännön mukaisen toiminnan kannalta tarpeellisia edellytyksiä hoitaa virkaansa. Sairaalalautakunta ei päätöksellään ollut mennyt toimivaltaansa ulommaksi.
KunL 175 § (642/48)
KunL 178 § (642/48)
KunL 179 § (642/48)
L raskauden keskeyttämisestä 6 § 2 mom
Vastaukset 16
Vanhimmat
Please - osoite. Mielenkiintoista.
Täältä kautta:
http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/abortti.html
tänne:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/muut/1977/197700107
Ihan sattumalta löysin.
Minusta ihan oikein, että sai kenkää. Lääkäriksi hän halusi, joten on hoidettava myös ne epämiellyttävät tapaukset.
Samaa mieltä. Ihan sama asia, jos lääkäri kieltäytyisi tekemästä verensiirtoa, koska se sotii hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan. Jehovan todistajillahan tämmöinen sääntö on.
Muistan hyvin tapauksen, kun eräs apteekkari kieltäytyi myymästä lääkärin määräämiä e-pillereitä vakaumuksensa takia ja menetti apteekkioikeutensa.
Jos ei eettiset periaatteet kestä työn eri puolia niin täytyy hakeutua aloille, missä näitä ongelmia ei ole.
http://www.yle.fi/mot/hs061106/kasikirjoitus.htm
>”Kuulin tietysti monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Yks joka mulle jäi semmosena terävämpänä mieleen, oli varsin korkeassa, päättävässä asemassa oleva henkilön kommentti, jonka hän mulle sanoi, että kaikkihan me tiedämme, et aborttien tekeminen on väärin, mutta me teemme niin, koska eduskunta niin määrää.”>
http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html
>Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.>
"varsin korkeassa, päättävässä asemassa oleva henkilön kommentti, jonka hän mulle sanoi, että kaikkihan me tiedämme, et aborttien tekeminen on väärin, mutta me teemme niin, koska eduskunta niin määrää."
sanojalle oma korkea yhteiskunnallinen asema olla viattomien lasten henkiä arvokkaampi. Niin sitä selitellään ja itselleen oikeutetaan omantuntonsa vastaiset teot asemansa säilyttääkseen. Totuushan on, että ketään ei eduskunta määrää aborttia tekemään, jos tämä ei sellaista tosiaan halua tehdä. Eduskunta kun ei pakota ketään toimimaan ammatissa, johon kuuluvia työtehtäviä ei kykene suorittamaan. Ihan itse tämäkin korkeassa ja päättävässä asemassa oleva valitsi tehdä abortteja. Eduskuntaa syyttelemällä hän vain pyrki kääntämään vastuun omista valinnoistaan toisaalle ja näin hiljentämään omantuntonsa äänen.
Minustakaan ei ole hävittäjälentäjäksi, koska minua pyörryttää jo keittiön jakkaralla seistessä. Minun ei tule silloin hakeutua lentäjäksi. Olen tajunnut jo varhain, että homma ei sovellu minulle. Luulisin että tämä pätee muihinkin työttehtäviin ja ammatteihin. Miksi hakeutua lääkäriksi naistentauteihin erikoistuneena, jos ei pysty työhönsä. Jo peruslääkärikoulutuksessa tulee vastaan aborttiasiat. Valinnan voi oman erikoistumisalansa suhteen tehdä jo sillon.
Entä jos yhtäkkiä kaikki lääkärit kieltäytyis osallistumasta abortteihin? Aivan, eiköhän jotkut määrättäis pakolla tekeen niitä...
"Entä jos yhtäkkiä kaikki lääkärit kieltäytyis osallistumasta abortteihin? Aivan, eiköhän jotkut määrättäis pakolla tekeen niitä..."
entä jos tuon jälkeen kaikki lääkärit irtisanoutuisi työstään. Määrättäisiinkö sitten ihmisiä pakolla valitsemaan lääkärin ammatti?
Tosiasia on se, että eduskunta ei ketään määrää valitsemaan ammattia, jossa joutuu abortteja suorittamaan. Turha siis syyttää eduskuntaa siitä, että itse valitsee alansa. Jokainen lääkäri ei tee abortteja koska heidän omatuntonsa ei sitä salli. Nämä lääkärit erikoistuvat muuhun alaan. Ryhtyy vaikka silmälääkäriksi jos ei aborttien tekeminen kiinnosta.
ammatillinen tarkoitus on parantaa sairauksia ja pelastaa henkiä. Ei tappaa.
Ja ne jotka tämän ovat käsittäneet, ovat valinneet jonkin toisen erikoistumisalan kuin naistentaudit tai yleislääketiede. Heidän ei myöskään tarvitse muiluttaa eduskunnan kontolle omaa valintaansa osallistua tappamistalkoisiin.
"Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita."
Tuohon pitäisikin muuttaa että "...aineita ..."ilman syytä tai naisen tahtoa"
Tokihan kautta aikain lääkärit ovat joutuneet tätä valaa rikkomaan, koska abortteja on tehty naisen hengen pelastamiseksi. Valtakunnan laki on Hippokrateen valan yläpuolella. Eli tämä argumentti ei oikein istu argumenttina tähän lainkaan. Lisäksi kukaan todennäköisesti ei usko Apolloniin, Panakeijaan ja Hygieijaan jumalanaan joiden mukaan tuossa "vannotaan". Eli tämä vala on ihan pelkkä valmiiden lääkärien valmistumiseen liittyvä rituaali ja perinne. Eihän tuollaiset olosuhteet ole enää olemassa, mitä oli antiikin aikana. Joku on nyt ottanut tämän turhan tosissaan.
Lisäys:
Hippokrateen valassa on myös seuraava kohta, mitä lääkärit ei myöskään voi noudattaa nykypäivänä:
"En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat."
Aborttiväki vetää lääkärit kölin alta ja käyttää häikäilemättä lapsen teilaukseen elämän ylläpitoon tarkoitettua terveydenhuoltoa sekä veronmaksajien rahoja.
Minä henkilökohtaisesti hyväksyn abortin, mutta lääkäri joka sitä ei hyväksy, ei pitäisi olla velvoitettu suorittamaan raskaudenkeskeytystä. Tottakai sitten työhaastattelussa pitäisi tehdä selväksi ettei suostu tätä kyseistä toimenpidettä suorittamaan, joka tosin voi sitten vaikuttaa duunin saantiin...
Meillä jokaisella on oma mielipide, jota pitää kunnioittaa. Eihän sekään ole oikein, että joutuu toimimaan vastoin omaa moraaliaan?
Tähän lakiin pitäisi saada jonkinlainen yhteisymmärrys ja kohtalaisuus. En nyt jaksa alkaa miettimään ratkaisua tähän ongelmaan, tämä on vain näkemykseni siitä että asialle pitäisi tehdo jotain.
Päätös on päivätty tammikuussa 1977, eli vain seitsemän vuotta nykyisen aborttilain voimaantulon jälkeen. Tuolloin viroissa oli vielä paljon lääkäreitä, joilla ei ammattia valitessaan ja työtä hakiessaan ole ollut tietoa aborttilain muuttumisesta ja sen tuiomista lisävelvoitteista. Siitä syystä katson, että ehkä hieman olisi tuolloin voinut antaa löysää tällaisessa omantunnonkysymyksessä.
Nykyisin, 42 vuotta aborttilain voimaanastumisesta, tuskin paljonkaan enää työelämässä on sellaisia lääkäreitä, jotka eivät ole ammattia valitessaan ja työhön hakeutuessaan tienneet, että meillä on Suomessa varsin liberaali aborttilaki, joka määrittelee lääkärit abortin myöntäjä- ja suorittajatahoksi. Tästä syystä mielestäni enää nykyisin ei perusteita eri vapauksiin omantunnon perusteella tässä asiassa ole.
Niin se vaan tässä yhteiskunnassa homma menee, että tietyille ammattikunnille on määritelty tietyt työtehtävät toimenkuvaan kuuluviksi, eikä monestikaan niistä voi omantuntonsa perusteella kieltäytyä. Tästä kaikkein puhutuin esimerkki lienee se, ettei evankelisluterilaisen kirkon papeilla ole enää oikeutta kieltäytyä työskentelemästä naispuolisten pappien kanssa. Käytännössä käsittääkseni seurakunnat eivät papin virkaan edes valitse sellaisia henkilöitä, jotka eivät kykene yhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. Tästä syystä pappeja on myös irtisanottu.
Sitä, kun näitä omantunnonkysymyksiä miettii, niin hyvä olisi pohtia sitäkin, että jos joillekin annetaan omantunnonvapaus kieltäytyä työtehtävänsä suorittamisesta, niin mihin vedellään rajat. Vai tulisiko kaikkien ammattialojen edustajilla olla valta toimia omantuntonsa ohjaamina? Pitäisikö kassahenkilöillä olla oikeus kieltäytyä myymästä alkoholia tai savukkeita täysi-ikäiselle selvin päin olevalle asiakkaalle omantunnon syistä? Tai farmaseutilla oikeus kieltäytyä myymästä ehkäisyvälineitä? Entä tulisiko opettajalla olla oikeus kieltäytyä yhteistyöstä naispuolisten opettajien kanssa, koska Raamatussa Paavali kertoo, ettei hyväksy sitä että nainen opettaa? Entäpä ne lastenhoitajat, jotka vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta? Tulisiko heillä olla oikeus kieltäytyä hoitamasta esim. työttömien tai muuten kotona olevien lapsia?