Ihan mielenkiinnosta kysyisin että kuinka kauan teillä käytetään ruokailuun aikaa, jos nyt puhutaan lämpimästä ruuasta (kerro samalla vaikka kuinka vanhan lapsen kanssa)?
Siksi lähdin tällaista nyt kysymään kun tuli puhetta serkkuni kanssa ruokailusta josta hän mainitsi että istuu tunninkin syöttämässä 7kk vanhaa tyttöään jos tällä syöminen kestää. Tuli mieleen että olenko jotenkin kovin hätäinen kun ei meillä tuntia käytetä syömiseen. Minulla siis 9kk vanha poika ja itse siis ruokin häntä. Hän kyllä työntää lusikan pois tai kääntää päänsä rivakasta ja laittaa suun mutruun jos ruoka ei kelpaa ja tällöin en ala ede syöttämään vaan vien ruoan pois ja kokeilen myöhemmin uudestaan. Jos meillä aletaan syömään niin meneehän sinne suuhun ne sormet ja välillä pysähdytään ihmettelemään jotain joten ei siinä mitään, ja annan hetken ihmetellä. Mutta sitten jatkan syöttämistä, mutta jos näyttää ettei aio suutaan enää avata niin annan olla, eli ruokailu voi olla vartissakin ohi kun on siihen maidon juonut päälle nokkamukista.
Tuli olo että hoppuilenko kovin vai onko jokaisella vain todella eri tapa syödä. Meillä ei poika nälkäiseksi jää vaan olen aina olettanut että syö minkä jaksaa koskaa osaa ilmaista kun ei maistu tai ei halua. Ja osaa ilmaista tahtonsa koska nälkä on. En tiedä miksi pitäisi sitten tunti istua ja ihmetellä...vai pitäisikö?
Siksi lähdin tällaista nyt kysymään kun tuli puhetta serkkuni kanssa ruokailusta josta hän mainitsi että istuu tunninkin syöttämässä 7kk vanhaa tyttöään jos tällä syöminen kestää. Tuli mieleen että olenko jotenkin kovin hätäinen kun ei meillä tuntia käytetä syömiseen. Minulla siis 9kk vanha poika ja itse siis ruokin häntä. Hän kyllä työntää lusikan pois tai kääntää päänsä rivakasta ja laittaa suun mutruun jos ruoka ei kelpaa ja tällöin en ala ede syöttämään vaan vien ruoan pois ja kokeilen myöhemmin uudestaan. Jos meillä aletaan syömään niin meneehän sinne suuhun ne sormet ja välillä pysähdytään ihmettelemään jotain joten ei siinä mitään, ja annan hetken ihmetellä. Mutta sitten jatkan syöttämistä, mutta jos näyttää ettei aio suutaan enää avata niin annan olla, eli ruokailu voi olla vartissakin ohi kun on siihen maidon juonut päälle nokkamukista.
Tuli olo että hoppuilenko kovin vai onko jokaisella vain todella eri tapa syödä. Meillä ei poika nälkäiseksi jää vaan olen aina olettanut että syö minkä jaksaa koskaa osaa ilmaista kun ei maistu tai ei halua. Ja osaa ilmaista tahtonsa koska nälkä on. En tiedä miksi pitäisi sitten tunti istua ja ihmetellä...vai pitäisikö?
Vastaukset 10
Vanhimmat
syöttäminen kuulostaa hullulta,tulee olo että toiselle väkisin syötetään tietty märä ruokaa ja ennen ei ruokailu ole ohi.Ja jos haluaa lapselle lämmintä ruokaa antaa niin johan sitä saa aika monesti tunnin aikana lämmittää..Täällä on nopeita hotkijoita(josko sekään hyvä..) joten ruokailuihin ei kauaa aikaa mene.
En nyt tiedä kuulostaako se hullulta silloin kun ruoka on lämmitetty, tuodaan nenän eteen ja suu aukeaa jo ennen kuin lusikka on suussa. Sitä ennen vauva on jo ilmaissut että nälkä on, ja ei meillä sen kauempaa mene yksinkertaisesti. Mitä hullua siinä on? Hän syö heti sen mitä lautasella on, toki joskus voi vähän jäädä kun eihän joka päivä ihan saman verran syödä. Joskus aamupuuroannos on voinut olla isompi ja kun koko perhe samassa pöydässä syödään niin syö poika sen lämpimän puuronkin kerralla, ei hotkien, mutta niin että ei jäädä ihmettelemään joka asiaa joka keittiössä on. Mielestäni se vain kertoo että nyt on hyvä ruokahalu yöunien jälkeen. Mutta lapsen ehdoilla meillä menty, ja lapsi on ollut sitä mieltä että kun ruoka tuodaan pöytään, hän sen heti syö, suu aukeaa heti kun lusikka tulee. Kun tulee täysinäinen olo, tai ei enää maistu, pudistaa päätään huulet suppurassa ja työntää lusikan pois.
Pitäisikö tahallaan ruokailuaikaa venyttää? Ja miksi ihmeessä jos se kerran sujuu noin mutkattomasti ja lapsi tulee kylläiseksi?
on hullua että ruokailuun menee tunti.
Jos ei mitää ongelmaa painonnousun kaa ole, ja että sitä painoa on pakko saada ja viettää se tunti ruokapöydässä...niin kai se pakko on... Mut muussa tapauksessa mun mielestä kans vähä outoo et tunti joku viettää ruokapöydässä. Eli et kiiruile ap.
Kyllä sen muksun pitää oppia että sillon kun on ruoka-aika niin sillon sitte kans syödään. Muutenhan muksu alkaa pompottaa vanhempiaan jo alle 1-vuotiaana ja mitäs sitte ku tulee ikää lisää ja ekat uhmat, sitä on ite pallo jalas ja muksu määrää.
Ei siihen meillä tuntia mene ...
meillä 10 kk tyttö ja ruokailuun menee n. 15 - 20 min. Se syödään, mikä syödään. Sitten kun ei enää maistu, tyttö kääntää pään pois ja alkaa kitisemään. Sitten on ruokailu ohitse.
Itse olen vielä niin julma, että jos ei ruoka maistu, seuraavan kerran syödään kunnolla sitten seuraavana ateria-aikana ... en rupea ruokia lämmittelemään uudelleen, yms. yms. Jos on hirveen huonosti ruoka mennyt ja etenkin jos on ollu jotain uudempaa lajia tai jotain inhokkia, josta tyttö ei kamalasti tykkää, voin ehkä pienenpienen välipalan tarjota, esim. rahkaa, ettei ihan nälkiintyisi seuraavaa ateriaa odotellessa. Mutta siitä pidän kiinni, että lounas ja päivällisajat on aina samat ...
Ehkä serkkusi laskee ruokailuajaksi myös ruoanvalmistuksen? Tekeekö hän soseet itse aina joka aterialle?
Meillä syödään lounaalla purkkiruokaa, päivälliseksi itsetehtyä ... jotenkin tuntuu siltä, että purkkiruoka on huonosta maineestaan huolimatta monipuolisempaa. Itsetehty on vähän niinku aina sitä samaa.
Meillä tuo sama, ruokailu on ohitse kun poika kääntää pään ja työntää lusikan pois. Jos olen koittanut vielä että otatko vähän niin kiukustuu ja tekee selväksi että se ruokailu oli siinä, ei kelpaa enempää. Mielestäni se on silloin lapsen ehdoilla, en häntä nyt herranenaika pakkosyöttämään ala, miksi ihmeessä kun kasvaa hyvin ja syö oikein hyvin.
Meillä myös niin että sitten annetaan seuraavalla ruokailulla isompi satsi. Tai aina laitan lautasen täyteen, ja syödään se mitä jaksetaan. Toisella ruokailulla onkin sitten syöty enemmän, mutta sekin syödään ihan siinä vartissa. Poika on päättänyt että jos on ruoka-aika ja nälkä niin silloin syödään, ei ihmetellä ja leikitä silloin vaan syödään. Ruoka-ajat meillä pyritään pitämään samoina, nyt hieman vaihdelleet muuttuneiden päiväunien takia, mutta silti samat välit ruokailuissa pidetään.
Se on mahdollista että laskee ruuanvalmistuksenkin siihen ruokailuun, itselle syntyi vain mielikuva että pöydän äärellä istutaan tunti. Miksi itsestä tuntuu että se menee sitten helposti pelleilyksi jos siinä tunti istutaan. Ainakaan meillä poika ei viihdy tuntia ruokapöydän ääressä. Hänellä on tapa syödä heti se minkä jaksaa, päälle maitoa n.1dl nokkamukista.
Me ollaan annettu ihan vauvaiän refluksin ja kapean kurkukaulan takia kaupan purkkiruokia. Pojalla on herkkä makuaisti ja pitää selkeistä, yksinkertaisista mauista. Miedot ruuat on sellaisia jotka saa suun mutruun ja ei varmasti suutaan avaa. Tällaisia ovat siis itsetehdyt ruuat, esim peruna porkkana kukkakaali jauheliha. Se on liian "laimeankiprakkaa" hänen makuunsa. Enkä ole uskaltanut noita mausteita ruveta lisäilemään ruokiin vielä oikein.
4kk:n iässäkään kun ei omatekoista saatu tarpeeksi "limaiseksi" vaan heti iski oksennusrefleksi. AIka sihtikurkku on joten ollaan pitäydytty aikalailla kaupan purkeissa, nyt silti alettu ihan perunamuusia joukkoon sekoittamaan jos senkin maun sieltä tunnistaisi ja jossain vaiheessa pääsisi purkkiruuista kokonaan eroon.
Tässäkin purkkiruoka vs. kotitekoinen, lapsen ehdoilla menty.
Meillä esikoinen oli 1-vuotiaana todella todella huono syömään ja usein piti ruokaa suussa pitkiäkin aikoja eikä vain nielaissut sitä. Joskus oli sama lusikallinen suussa 5 minuuttiakin. Ja koska painokäyrät laski niin sitä ruokaa oli pakko saada menemään kurkusta alas jokaisella syötöllä. Tunti oli sellainen ihan normaali aika mitä ruokailuun kului. 2-vuotiaana alkoi ruoka maistua hyvin.
Nyt kuopus on 9kk ja heiluttelee päätään edestakaisin suu kiinni liimattuna jo ensimmäisellä lusikallisella eikä meinaa syödä sitten millään. Toivottavasti on vain jokin vaihe, tähän asti on syönyt hyvin.
Meillä vasta aloiteltu kiinteät ruuat, vauva nyt 4,5kk. Mutta minusta kuullostaa oudolta, jos ruokailuun menee tunti? Meillä menee noin vartti. Annan pojan syödä sen verran kun jaksaa (määrät silti vielä kovin pieniä) ja sitten ruokailu loppuu, kun huomaan, ettei poika enää avaa suuta lusikalle ja kääntää päätä pois. Neuvolasta sain ohjeet, että vanhemmat määrää ruuan laadun ja lapsi määrän, silloin kun lapsi kasvaa hyvin käyrällään.. Eli tulee väkisinkin mieleen, että pakottaako kaverisi lapsensa syömään jonkun tietyn määrän, jos kerran tunti menee syömisessä? Ja jos lämmintä ruokaa antaa, ni kylmäähän se on jo monta kertaa tuon tunnin aikana... :/
No sepä minullakin mielessä kävi että onko hänellä joku tietty ruokamäärä joka pitää syödä kokonaan ennenkuin ruokailu on loppu. En alkanut serkkuni kanssa asiasta enempää keskustelemaan kun huomasin pienen tuohtumisen jo siinä että ihmettelin ääneen "tunnin verran, meillä menee joku vartti". En halunnut alkaa enempää kyselemään, kiivas luonteeltaan ja olisi kai käsittänyt lisäkyselyni neuvoina ja sillä että tuputan omaa tietouttani vaikkei sen parempaa tietoa ole kuin muilla äideillä.
Mun mielestä lapsi vaan kyllä syö sen minkä jaksaa. Jos meillä ei mene koko lautasellinen niin sittei mene. Laitan muutenkin lautaselle yleensä hieman enemmän kuin liian vähän. Välillä kun on käynyt niin että olisi maistunut enemmän, jos menen lämmittämään lisää, ehtii jo kyllästymään syöttötuolissa istuskeluun ja koittaa päästä pois leikkimään leluillaan. Ei me aikuisetkaan tavallisena päivänä ruokapöydässä varttia kahtakymmentä minuuttia kauemmin istuta. Otetaan ruoka lautaselle, syödään sen mitä on otettu tai sen verran kuin jaksaa ja sitten ruokailu ohi.
Ihan oikein minusta toimit. Vauvat ovat hyviä tunnistamaan kylläisyyden ja ylituputtaminen häiritsee lapsen tätä ominaisuutta. On epäilty, että tällä voisi olla myös yhteyttä aikuisiän ylipainoon, eli lapsi ei enää tunnista milloin on kylläinen ja syö sitten jatkossa aina liikaa.