Miksi yh:utta synkistellään turhaan?

Aborttipalstalla on eräiden (tai lähinnä yhden häirikön) taholta menossa outo yh:uden mustamaalauskampanja.
Kummallista on että urheat yh:t on olleet viime aikoina siellä jatkuvasti katkerien syyllisyystraumaatikkojen hampaissa, ei sallita kertomuksia yh:n onnellisuudesta, kiitollisuudesta ja mainiosta pärjäämisestä. Ja mitä "aborttialttiimpi" tilanne on ollut (esim. nuoruus, huono suhde, työttömyys, ei opintoja, asuminen vanhemmilla, biletystä..) jossa lapsen onkin annettu jatkaa elämäänsä eli kun "hyviä" vakioverukkeita tappaa ois löytyny vaikka millä mitalla, sitä raivokkaampaa pimeän sielun sairaista syövereistä kumpuavaa vihaa ja kateellisen mustan mielen tuottamien myrkkyherjojen sylkemistä yh saa osakseen...surullista ja säälittävää.
Mitä ihmeen kiksejä joku voi saada yh:iden elämän synkistelystä? Mitä tälläisessä yh:utta demonisoivassa pelottelussa ja pakkomielteisten, samoina toistuvien törkysolvausten (mm. "rupusakin hakkaaville renttueinareille jakeleva sossupummi juoppo yh-lortto jonka äpärä on hyljätty katuojaan/huostaanotettu") tursutuksessa voi olla taustalla? Onko se taas sitä että on sekopäisellä kiihkoraivolla vakuuteltava itselle aikoinaan valinneensa "viisaammin" (abortin) ja kuinka kipeää on tajuta muiden osoittamana että omassakin tilanteessa lapsen kanssa olisi selvitty varsin jouhevasti, ja lapsi tuli tapettua todellakin turhaan? Karmea kohtalo.. Silmitön viha ja kipeä katumus purkautuu sitten kateellisten kyynisinä naurettavina haukkumaryöppyinä elämäänsä tyytyväisten yh:iden päälle.