Paniikkihäiriöhän se.

Minulla todettiin paniikkihäiriö noin 2 kuukautta sitten.

Oireeni alkoivat noin 1,5 vuotta sitten pahoinvoinneilla, mitä tuli viikossa noin 1-5 kertaa. Lääkäreiden lukuisista tutkimuksista huolimatta mitään fyysistä syytä ei löytynyt.

Aloin pelkäämään pahoinvointeja niin paljon, että se alkoi vaikuttaa koko elämääni. Jatkuva pelko vaikeutti työntekoa, opiskeluita sekä ihmissuhteita. Nyt pelkkä pelko ja ahdistus on aiheuttanut minulle paniikkikohtauksia. Oireet ovat siis lisääntyneet. Mukaan on tullut hengen ahdistusta, sydämen tykytystä, kuoleman pelkoa, päässä puutuneisuuden tunnetta, epätodellinen olo yms.

Hakeuduin psykologin juttusille missä minulle aluksi todettiin masennus ja määrättiin siihen lääkkeet. Hetken lääkkeitä syötyäni aloin saada hirveitä sivuoireita (tunnottomuutta, pistelyä, puutuneisuutta, sydämen tykytystä, hikoilua) joten lääke oli lopetettava. Tämän jälkeen tajuttiin, että kyse onkin paniikkihäiriöstä. Siihen minulle määrättiin Sertralin Hexsalia, mutta aikaisemman kokeukseni takia en ole sitä toistaiseksi uskaltanut ottaa.

Nyt minusta alkaa tuntumaan etten enää tiedä mitä minun tulisi tehdä? Tuntuu, että oireeni vain pahenevat ja että olisin jossain loputtomassa kierteessä... Minulle on alkanut tulla paljon välttämiskäyttäytymistä monissakin eri asioissa. Tiedän sen olevan väärin, mutta en vaan kestä tätä ahistusta ja pelkoa enää.

Olisiko jollain saman tyyppisiä kokemuksia tai vinkkejä? Entä kokemuksia lääkkeistä? Ottaisin niitä mielelläni vastaan.
3164
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

lainaappa kirjastosta Edmund J. Bournen kirjoittama kirja "vapaaksi ahdistuksesta työkirja paniikista ja peloista kärsiville". itse olen hyötynyt paljon kirjan harjoituksista paniikkini kanssa.

Äänestä

Suosittelen aloittamaan lääkityksen. Itsellä ainakin elämä alkoi heti ns. normalisoitua kun otin käyttöön lääkkeet ahdistukseen. Uskalsin taas käydä töissä ja lähteä reissuun ja kaikkea normaalia, ilman, että kävin kamalan kamppailun, että uskallanko. Lääkkeen aloitus on varmasti kova paikka, mutta se todellakin kannattaa. Itsellenikin oli todella vaikea päätös, mutta se oli yksi parhaista päätöksistäni, Tsemppiä ! =)

Äänestä

Auttaisiko juttelu jollekin?

Itselläni myös ollut nelisen vuotta kuvotusta ja pahoinvointia, joka johtuu ahdistuneisuudesta ja paniikista. Häpesin sitä niin etten kertonut kenellekään vaan kärsin yksin.

Olen reipastunut tämän vuoden aikana - jopa käynyt puhumassa kuraattorille (opiskelen). Kyyneleet valuivat silmistäni koko 1,5h ajan, vaikka ei edes itkettänyt. Helpotuksen tunne oli aivan sanomattoman suuri kun sai sanottua että ahdistaa ihan hirveästi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


häröhärö kirjoitti:

Minulla todettiin paniikkihäiriö noin 2 kuukautta sitten.

Oireeni alkoivat noin 1,5 vuotta sitten pahoinvoinneilla, mitä tuli viikossa noin 1-5 kertaa. Lääkäreiden lukuisista tutkimuksista huolimatta mitään fyysistä syytä ei löytynyt.

Aloin pelkäämään pahoinvointeja niin paljon, että se alkoi vaikuttaa koko elämääni. Jatkuva pelko vaikeutti työntekoa, opiskeluita sekä ihmissuhteita. Nyt pelkkä pelko ja ahdistus on aiheuttanut minulle paniikkikohtauksia. Oireet ovat siis lisääntyneet. Mukaan on tullut hengen ahdistusta, sydämen tykytystä, kuoleman pelkoa, päässä puutuneisuuden tunnetta, epätodellinen olo yms.

Hakeuduin psykologin juttusille missä minulle aluksi todettiin masennus ja määrättiin siihen lääkkeet. Hetken lääkkeitä syötyäni aloin saada hirveitä sivuoireita (tunnottomuutta, pistelyä, puutuneisuutta, sydämen tykytystä, hikoilua) joten lääke oli lopetettava. Tämän jälkeen tajuttiin, että kyse onkin paniikkihäiriöstä. Siihen minulle määrättiin Sertralin Hexsalia, mutta aikaisemman kokeukseni takia en ole sitä toistaiseksi uskaltanut ottaa.

Nyt minusta alkaa tuntumaan etten enää tiedä mitä minun tulisi tehdä? Tuntuu, että oireeni vain pahenevat ja että olisin jossain loputtomassa kierteessä... Minulle on alkanut tulla paljon välttämiskäyttäytymistä monissakin eri asioissa. Tiedän sen olevan väärin, mutta en vaan kestä tätä ahistusta ja pelkoa enää.

Olisiko jollain saman tyyppisiä kokemuksia tai vinkkejä? Entä kokemuksia lääkkeistä? Ottaisin niitä mielelläni vastaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu