Suomen ja Ruotsin sosiaalilainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt ovat hyvin pitkälle identtiset. Ruotsalainen Bo Edvardsson on kirjoittanut kriittisen teoksen sosiaalitoimen menettelytavoista ja niistä tyypillisistä päättelyn virheistä, joita lastensuojelutapauksissa tehdään. Kaiken yli menevä doktriini lapsen edusta on olennainen syy, miksi viranomainen säännöllisesti harhautuu näihin päättelyvirheisiin (Edvardsson, Bo, Kritisk uträdningsmetodik, Stockholm, 1996):
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta:ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä
mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista
(seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten)
monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin:esim. ‘seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan’.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta
ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä
vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta:ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsiaan viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia
johtopäätöksiä.
Eräässä kannelluista tapauksista kukaan viranomainen ei ole esittänyt mitään hyväksyttävää todistusaineistoa siitä, ettei äiti kyennyt asettamaan pojalleen rajoja, ja että pojan vaikeahoitoisuus olisi johtunut äidin tällaisesta kyvyttömyydestä. Yksikään viranomainen ei ole vieraillut perheessä
ja rekisteröinyt, miten äiti ja poika tulevat toimeen. Pojan kuulon heikkous selittää hänen käyttäytymisensä ja käytösmuutoksensa vähintään yhtä pitävästi kuin viranomaisen antama selitys.
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta:ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä
mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista
(seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten)
monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin:esim. ‘seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan’.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta
ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä
vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta:ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsiaan viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia
johtopäätöksiä.
Eräässä kannelluista tapauksista kukaan viranomainen ei ole esittänyt mitään hyväksyttävää todistusaineistoa siitä, ettei äiti kyennyt asettamaan pojalleen rajoja, ja että pojan vaikeahoitoisuus olisi johtunut äidin tällaisesta kyvyttömyydestä. Yksikään viranomainen ei ole vieraillut perheessä
ja rekisteröinyt, miten äiti ja poika tulevat toimeen. Pojan kuulon heikkous selittää hänen käyttäytymisensä ja käytösmuutoksensa vähintään yhtä pitävästi kuin viranomaisen antama selitys.
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valtiovallan tulkinta perhe-elämästä ja perheen jälleenyhdistämisestä
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
On hämmentävää todeta, miten täydellisesti suomalaiset viranomaiset
ohittavat sen lapsipsykologisen ja -psykiatrisen tutkimuksen, joka on sekä ansallisen lainsäädännön että kansainvälisten sopimusten perustana. Lapsen eroahdistuksesta on kirjoitettu hyllymetreittäin teoksia ja myös suomalaisia vakuuttavia auktoriteetteja ja tutkimuksia löytyy. Suomesta Ruotsiin vietyjä sotalapsia on tutkittu aikuisina ja todettu, että ne lapset, jotka palautettiin vanhemmilleen jopa hyötyivät tästä interventiosta. Sen sijaan niillä, jotka jäivät sijaisperheisiinsä on ollut monenlaisia psyykkisiä vaikeuksia. Ruotsissa on vertailtu adoptiolapsia sellaisiin lapsiin, jotka palautettiin heikoissa oloissa eläville yksinhuoltajilleen: palautettujen lasten ryhmässä ei ollut juurikaan enempää
nuorisorikollisuutta kuin väestössä keskimäärin. Adoptiolasten
rikollisuusluvut olivat sen sijaan korkeat. Tällaisia tutkimuksia on tehty niin runsaasti ja monesta näkökulmasta, vakuuttavin tuloksin, että on vaikea käsittää, miten hallitus voi esittää sellaisen käsityksen, ettei lasta voida palauttaa huostaanoton jälkeen biologiseen perheeseensä. Jos valtiovalta todella on tätä mieltä, niin miksi se on säätänyt nykyiset lait ja ratifioinut
Ihmisoikeussopimukset.
Loistavia havaintoja ja yhtä suurta kysymysmerkkiä valtiovallan suhtautuminen näihin selkeisiin tutkimustuloksiin.
Totta on, että Suomessa ne sivuutetaan täysin.
Olen seurannut palstaa niin kauan, että muistan kyllä sen ärsyyntymisen, mitä täällä vuosina 1996-1997 osoitettiin sen johdosta, että nykyisen ls-lain valmisteluvaiheessa suuri joukko kaikenlaisia "asiantuntijoiksi" nimettyjä henkilöitä matkusti Ruotsiin ottamaan oppia heidän typerästä lastensuojelustaan!
Ruotsin ls:n harjoittamat törkeimmät ihmisoikeusrikokset eivät kai olisi loppuneet vieläkään, jos suomalaissyntyisen toimittajan, Eva Aminoffin, poikaa ei olisi täysin perusteetta napattu ruotsalaisrikollisten kynsiin, joita siellä lastensuojelijoiksi sanottiin silloin ja sanotaan vieläkin. Toimittaja-äidillä on yhteyksiä ulkomaalaisiin toimittajiin, jotka nostivat niin suuren hälyn Ruotsin ls:n tilanteessa Keski-Euroopassa, että Ruotsin oli pakko nöyrtyä ulkomaiden painostuksen edessä. Näistä Ruotsin pimeimmistä vuosikymmenistä oltiin siellä vasta toipumassa - ja toipuminen rikollisista käytännöistä kestää tosi kauan - niin sitten suomalaisääliöille maksettiin oikein valtiovallan toimesta OPINTOMATKA sinne, että varmasti meille saadaan yhtä väljä ls-laki, kuin naapurissakin on.
Kauhuissani minäkin lain valmistelua seurasin ja kyllä sen tulokset on ehditty nähdä jo käytännössä. Ei yhtään lohduttanut, kun Ruotsista uutisoitiin, miten siellä oli päädytty maksamaan korvauksia aikanaan tehdyistä aiheettomista huostaanotoista. Malli oli käyty jo hakemassa eli tuho oli tapahtunut jo. Tällaista tämä on:
"Eräässä kannelluista tapauksista kukaan viranomainen ei ole esittänyt mitään hyväksyttävää todistusaineistoa siitä, ettei äiti kyennyt asettamaan pojalleen rajoja, ja että pojan vaikeahoitoisuus olisi johtunut äidin tällaisesta kyvyttömyydestä."
Eihän kiireellisen huostaanoton yhteydessä vanhemmat aina edes tiedä, mikä huostaanoton syy on viranomaisten mielestä, koska sitä ei ole heille alennuttu edes kertomaan.
"Loistavia havaintoja ja yhtä suurta kysymysmerkkiä valtiovallan suhtautuminen näihin selkeisiin tutkimustuloksiin.
Totta on, että Suomessa ne sivuutetaan täysin."
Totta olen samaa mieltä. Millähän tavoin nämä asiat saisi parhaiten eduskunnan edustajille luettavaksi? Koska on tunne ettei nämä eduskunnan herrat ole täysin tietoisia siitä miten asiat todellisuudessa ovat. Koska ovat uskoakseni saaneet vain yhden puolen eli lastensuojelun puolelta vain yksi puolisesti tietoa.
Ja huostaanottejun lasten vanhempiahan ei nämä kuuntele, joten olisi hyvä saada nämä tutkimus tiedot heille luettavaksi, niin avartuisi se toinenkin puoli heille.
"4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin:esim. ‘seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan’. "
Tähän verrattavissa lienee päihteiden käytön uutisointi Suomessa jatkuvasti huostaanottojen ykkössyynä.
Ajatellaan, että on 15 huostaanottoa, joissa syynä on
4 vanhempien päihteet
3 lapsen psykiatrisen hoidon tarve (enin osa hoidollisia huost.ottoja)
3 kouluongelmat
2 huoltajan sairastuminen
2 teini-ikäisen päihteet
1 lapsen pahoinpitely
Monen vuoden ajan asioihin perehtyneenä on joskus pokassa pitämistä kun uutisten lukija selittää: "Huostaanottojen tarvetta lisää edelleenkin eniten vanhempien päihteiden käyttö."
Jos puolueeton tutkijaraati saisi tutkia kaikki 15 tapausta syntyjä syviä myöten, ykköskohdassa huomattaisiin heti parissa perheessä, ettei se päihteiden käyttö sitä tasoa ollutkaan, että se oikeuttaisi huostaanottoon.
Psykiatrinen hoito pitäisi antaa sairaalassa varsinkin, kun vanhemmat olivat avun hakijoina lapselle. Huostaanottoa vaativat laitokset jäisivät nuolemaan näppejään ja parilla lapsella todettaisiin lisäksi, ettei heillä ole psykiatrisen hoidon tarvetta, vaan oikea, lasta auttava hoito löytyy neurologian puolelta.
Kouluongelmiin auttaisi tod.näk. hyvätasoisen erityisopettajan palkkaaminen ja tapahtuisi jotain niin ennen kuulumatonta, että määrättäisiin vielä koulunkäyntiavustajakin parin lapsen luokkaan luokkakohtaiseksi, siis ei pompoteltavaksi pitkin koulua eri luokkiin ja kymmenien eri lasten avustajiksi.
Huoltajan sairastuminen ei ole lain voimainen huostaanoton syy. Lapsi voitaisiin sijoittaa avohuollon tuella muutamaksi kuukaudeksi sopivalle tuttavalle tai sukulaiselle odottamaan huoltajan toipumista. Myös oheishuoltajuus lähiomaisen kanssa voisi tulla kyseeseen.
Parista teinistä vain toinen olisi niin kovapäinen, että ei ryhdistäytyisi laitossijoitusuhan edessä. Ja toinenkin voitaisiin kotiuttaa kun avohuollon sijoitus on vielä voimassa.
Jäljelle jäivät vain pari vanhempien päihdetapausta ja lapsen pahoinpitely. Toki viime mainittukin voitaisiin PUOLUEETTOMAN RAADIN ja poliisitutkinnan jälkeen todeta sossujen ylilyönniksi. Mutta ilman puolueettoman instanssin tutkintaa lasta ei enää kotiutettaisi, se on se jutun ydin näissä asioissa.
Tosin syiden uutisoinnissa ei ole kyse tilastollisen harhan kääntämisestä, koska koko maata kattavia, puolueettomia tutkimuksia huostaanottojen syistä ei ole Suomessa olemassakaan. On vain näitä sossuopiskelija laitetaan haastattelemaan sossuja heidän OMASTA työstään kyhäelmiä.
Mutta aivopesu-uutisointi luo joka tapauksessa vääristynyttä harhaa peittämällä todellisuutta, mutta sehän sen tarkoitus lieneekin jostain syystä. Nämä kun ovat liian arkoja aiheita julkisuudessa rehellisesti kerrottaviksi, erään toimittajan sanoja lainatakseni.