Olen elämäni aikana tavannut hyvin monenlaisia ihmisiä ja pakko tunnustaa, että yhä voimakkaammin uskon energian häviämättömyyteen myös ihmisten välisessä kommunikoinnissa.
Selvennän mitä tarkoitan. Monet ihmiset valittavat kuinka kurjia muut ihmiset ovat ja kun kukaan ei soita. Selittävät kovaan ääneen kuinka hieno ihmisiä ovat.
Minä puolestani annoin kaikkeni 25-vuotta. Olin aina niin avulias ja rehellinen. En koskaan kieltäytynyt auttamasta muita ja tunnollisesti riensin aina apuun, kun pyydettiin. Kaikissa parisuhteissa autoin aina miehiä sekä ystävyyssuhteisssa autoin ihmisiä muun muassa hakemaan töitä, ratkomaan ihmisten välisiä riitoja jne.
Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, että minulle kukaan ei automaattisesti tarjonnut apua. Kukaan ei koskaan kysynyt kuinka voin jne. Katkaisin ihmissuhteeni ja hyvää teki. En ole katunut päivääkään, että hyvin moniin ihmisiin lakkasin pitämästä yhteyttä. Päinvastoin ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellinen. Joka päivä kun herään olen onnellinen. Se tunne, että saan tehdä mitä huvittaa on upea. Ei tarvitse kuunnella muiden ruikutusta ja vaatimuksia, että sinun pitäisi olla enemmän sitä ja tätä. Minä olen ottanut tosissani kaikki vaatimukset ja kehittänyt itseäni. Nyt kun katselen muita ihmisiä tuntuu, että olen niitä harvoja, jotka ovat perusystävällisiä muille ja kantaa vastuuta teoistaan.
En ole katkera kenellekkään, koska tiedän, että se on turha tunne. Ihmettelen syvästi miksi niin monet ihmiset ovat katkeria. Esimerkiksi oma isäni ei muuta tee kuin rutisee. Hänellä on unelma ammatti, tienaa runsaasti ja omistaa paljon. Hän ei ole kuitenkaan koskaan tukenut minua taloudellisesti tai kannustanut minua. Muistan vieläkin teininä kuinka haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi.
Nykyään seurani kelpaisia, mutta minua ei kiinnosta olla tekemisissä isän kanssa, joka ei ei tukenut minua silloin, kun olin heikko. Hädässä aidot ihmissuhteet tunnistetaan. Ihan turha tulla kertomaan, että on tosi ystävä, jos kuitenkin apua pyydettäessä kieltäytyy.
Minä nykyään kieltäydyn kaikista kutsuista ja kekkereistä. Ihmiset kaipaavat seuraani, koska ymmärrän hyvin monenlaisia asioita enkä rutise, arvostele tai valita. Minun tulisi hauskuuttaa monien elämää, koska ihmiset eivät kykene itse löytämään onneaan sisimmistään.
Jos elämä tökkii, kannattaa katsoa peiliin. Minä ainakin tajusin vasta viime vuonna, että en olekaan niin huono ihminen kuin aluksi luulin. Itse asiassa olen nainen, joka osaa kaikkea. Joka kerta kun joku arvosteli, korjasin vian. Nykyään vietän aikaani parhaan ystäväni kanssa, joka on ollut samanlainen auttaja kuin minä. Ihan mielettömän ihana tunne, kun toinen on perustyytyväinen. Viime kesänä kävimme yhdessä marjastamassa ja uimassa.
Viestini on tarkoitettu kaltaisilleni auttajille. Joku päivä aurinko paistaa teillekin ja tajuatte kuinka elämä on ihanaa.
Selvennän mitä tarkoitan. Monet ihmiset valittavat kuinka kurjia muut ihmiset ovat ja kun kukaan ei soita. Selittävät kovaan ääneen kuinka hieno ihmisiä ovat.
Minä puolestani annoin kaikkeni 25-vuotta. Olin aina niin avulias ja rehellinen. En koskaan kieltäytynyt auttamasta muita ja tunnollisesti riensin aina apuun, kun pyydettiin. Kaikissa parisuhteissa autoin aina miehiä sekä ystävyyssuhteisssa autoin ihmisiä muun muassa hakemaan töitä, ratkomaan ihmisten välisiä riitoja jne.
Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, että minulle kukaan ei automaattisesti tarjonnut apua. Kukaan ei koskaan kysynyt kuinka voin jne. Katkaisin ihmissuhteeni ja hyvää teki. En ole katunut päivääkään, että hyvin moniin ihmisiin lakkasin pitämästä yhteyttä. Päinvastoin ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellinen. Joka päivä kun herään olen onnellinen. Se tunne, että saan tehdä mitä huvittaa on upea. Ei tarvitse kuunnella muiden ruikutusta ja vaatimuksia, että sinun pitäisi olla enemmän sitä ja tätä. Minä olen ottanut tosissani kaikki vaatimukset ja kehittänyt itseäni. Nyt kun katselen muita ihmisiä tuntuu, että olen niitä harvoja, jotka ovat perusystävällisiä muille ja kantaa vastuuta teoistaan.
En ole katkera kenellekkään, koska tiedän, että se on turha tunne. Ihmettelen syvästi miksi niin monet ihmiset ovat katkeria. Esimerkiksi oma isäni ei muuta tee kuin rutisee. Hänellä on unelma ammatti, tienaa runsaasti ja omistaa paljon. Hän ei ole kuitenkaan koskaan tukenut minua taloudellisesti tai kannustanut minua. Muistan vieläkin teininä kuinka haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi.
Nykyään seurani kelpaisia, mutta minua ei kiinnosta olla tekemisissä isän kanssa, joka ei ei tukenut minua silloin, kun olin heikko. Hädässä aidot ihmissuhteet tunnistetaan. Ihan turha tulla kertomaan, että on tosi ystävä, jos kuitenkin apua pyydettäessä kieltäytyy.
Minä nykyään kieltäydyn kaikista kutsuista ja kekkereistä. Ihmiset kaipaavat seuraani, koska ymmärrän hyvin monenlaisia asioita enkä rutise, arvostele tai valita. Minun tulisi hauskuuttaa monien elämää, koska ihmiset eivät kykene itse löytämään onneaan sisimmistään.
Jos elämä tökkii, kannattaa katsoa peiliin. Minä ainakin tajusin vasta viime vuonna, että en olekaan niin huono ihminen kuin aluksi luulin. Itse asiassa olen nainen, joka osaa kaikkea. Joka kerta kun joku arvosteli, korjasin vian. Nykyään vietän aikaani parhaan ystäväni kanssa, joka on ollut samanlainen auttaja kuin minä. Ihan mielettömän ihana tunne, kun toinen on perustyytyväinen. Viime kesänä kävimme yhdessä marjastamassa ja uimassa.
Viestini on tarkoitettu kaltaisilleni auttajille. Joku päivä aurinko paistaa teillekin ja tajuatte kuinka elämä on ihanaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.