Kylään kyllä pyydetään!

Harvemmin me vanhenevat ihmiset niin 'kuolemanpelkoisia' olemme.
Jos näin on appivanhempiesi kohdalla, niin etkö voi olla sen verran empaattinen ja myötätuntoinen, että patistat heidät käymään terveyskeskuksessa - ethän sinä ainakaan kerro olevasi lääkäri tai sairaanhoitaja ym asiantuntija.

Toki joka perheellä on omat reviirit, enkä minäkään pidä siitä jos kylään tuppaudutaan soittamatta tai etukäteen ilmoittamatta. Ja yleensä me isovanhemmat arvostamme omien lastemme kykyä hoitaa lapsensa nykyaikaisten neuvoloiden ja opastuksien ohjein. Jos lastenlapset ovat yökylssä jne, niin kyllä noudatamme osin nuorten perheiden perhearvoja - ovathan ne niin paljon nykyaikaistuneet sitten meidän lastenkasvatusohjeiden ja ruokatottumuksienkin ajoilta.

Ja toki luotan lasteni kykyyn hoitaa perheensä ja annan heille omaa tilaa - ovathan he muuttaneet jo pois lapsuudenkodistaan, ovat itsenäistyneet ja perustaneet omat perheensä. He luovat omaa tulevaisuuttaan ja me isovanhemmat haluamme kuitenkin mielellämme olla ketjuna lenkissä - ei taakkana vaan apuna ja ilona.

Joskus nuoremmilla ihmisillä ei vaan ole vielä tietämystä siitä,mitä on olla vanha.Ja harvemmilla meillä on niin kovaa kuolemanpelkoa nuorempana,jos ei elämäntilanne ole jostain syystä sellainen,että silmät on auenneet.
Siispä,aina kannattaa yrittää ymmärtää kanssaihmisiä,nuorempia ja vanhempia.Me vanhat ei aina ymmärretä tätä nuorta sukupolvea ja toisinpäin,mutta molemmissa varmasti löytyy hyviä ominaisuuksia,jos vaan haluamme sen nähdä.