Onko kukaan muu koskaan pannut merkille tätä mitä minä, että jotenkin itse abortti elämän tapahtumana ja vaikeana ratkaisuna on jotenkin täysin erillään siitä, mitä abortista puhutaan, ketkä siitä keskustelevat ja miten asiaa käsitellään?
Olen lukenut paljon nettipalstoja jne, keskusteluja ja kannanottoja. Ikäväkseni olen havainnut, että abortinvastustajaksi julistautuva edustaa sellaisia arvoja ja mielenilmaisuja ja ihmisyyttä, joita en voi mitenkään jakaa, vaikka suhtauduin aiemmin peruskielteisesti itse aborttiin. Yleensä aborttikeskustelun alkumetreillä paljastuu kaikki piilotettu materiaali esiin eli 1) uskonnollisuus ja/tai 2) halveksiva ja alemmuudentuntoinen suhtautuminen naiseuteen/naisiin, joko toisena sukupuolena tai viha omaa itseä kohtaan (asenne saatu nujertamalla tyttö jo pienenä ymmärtämän oma rooli mitättömänä oliona).
Tähän asenteeseen en voi yhtyä, vaikka olen pitänyt itseäni abortin vastustajana. Tuossa porukassa on myös selkeästi mieleltään järkkyneitä ja suorastaan pahantahtoisia ja armottomia ihmisiä, joiden missio on vain jonkin oman elämänongelman käsittelyä. Minä en koe olevani mitään edellisistä tai niiden yhdistelmistä vaan mahdollisimman kaukana mainittujen arvojen henkilöitymistä.
Siis en halua samaistua sellaiseksi, jotka ei osaa ratkaista mitään yhteiskunnan ongelmia muuten kuin aina kyseenalaistamalla naisten eli minun oma itseisarvoni käsittelemällä meitä joko biologisena pankkina tai reservinä (kuten työvoima-asioissa), muiden elämän mahdollistajana tai jollain muulla tavalla mitä mieheltä ei koskaan edellytetä. Näitä ajatuksia jotkut viljelevät ottamalla elämänohjeita jonkun menneen aavikkoyhteiskunnan tapa- ja uskomuskirjoituksista, missä nainen ei ollut lehmää arvokkaampi tuotantoeläin vain sen takia, että oli heikompi ja heikkous varmistettiin huonolla ravinnolla ja arvon pitämisellä hyötyeläimen tasolla (kuten edell. tiukoissa arabimaissa).
Ajatusta naisesta vain miehen lisääntymistä ja nautintoa varten pidetään yllä abortinvastustamisessakin, taustavoimat näyttävät yleensä samoilta. Se miten nainen itse asian kokee ja mihin katsoo kykenevänsä, pidetään sivuseikkana ja naisten omia pyrkimyksiä toissijaisina synnytysvelvoitteeseen nähden. Minua tällainen suhtautuminen naisena kuvottaa. Katson olevani arvokkaampi kuin em. enkä anna muiden määritellä mitä minun kuuluu haluta.
Onneksi muiden hallintapyrkimykset on katoavaa agraarikansanperinnettä, sillä vanha totuus on, että "Sitä kuusta kuuleminen, minkä juurella pesä". Kun naiset kasvattavat itse oman "kuusensa" ei tarvitse alistua epäoikeudenmukaisuuksiin eikä kuunnella tuollaisia kannanottoja kenenkään taholta. Tähän ollaan onneksi tultu.
Naista ja hänen oikeuksiaan tulisi kohdella siis itseisarvoltaan samanlaisena kuin miestäkin. Kai se on mahdotonta, koska abortinvastustajat pitävät miestä ja tämän elämän valintoja koskemattomina, oikeutettuina ja loukkaamattomina, mutta naisten osa on olla se, jonka oikeudet ovat aina alisteisia miesten ja sikiöiden ja milloin kenenkin oikeuksille. Naispuolinen sikiö näyttää menettävän sen kovasti rummutetun oikeuden kehoonsa ja itseisarvon tultuaan lisääntymisikään, jolloin muiden etu, halu ja tarve ajaa aina edelle, naisen kehosta produktiivisena hyödykkeenä tulee yhtäkkiä yhteisomaisuutta, johon yksilöllä itsellään ei saisi olla mitään sananvaltaa.
Joku katsoo että tällainen hallintaoikeus muka on olemassa, mutta ei velvollisuutta vastata hyödykkeen hyvinvoinnista tai elämän laadusta mitenkään. Reilua? Selvitkööt miten tahtoo, itsepä kerjäsi? Mihin yhtäkkiä häipyvät hallintaoikeuden tavoittelijat ne, jotka tätä oikeastaan tahtoivat, ei nainen-hyödyke itse? Kuuleeko moralisti kun tuleva äiti pyytää apua? Mihin katosivat moralistit ja oikeuselämään aktivistit kun pitäisi kantaa vastuutakin? Loppuiko velvollisuus syntyvästä elämästä vain ohjeistuksen antamiseen? Ohje naiselle on, että Teit oikein vaikka elämäsi menikin pilalle, sillä eihän SINUN elämälläsi sitä arvoa ole? Alistuisiko joku mies tuollaiseen hyödykkeen asemaan, ja lisääntymisorjuuteen ilman mitään vastiketta ja valtavaa kulukorvausoikeutta ja elinikäistä palkkaa? Eväänä pelkkä moralistien lahjoittama marttyyrikruunu, mitä voi silloin tällöin kiilloitella?
Abortinvastustamisen mukana tulee valtavasti jotain aivan muuta, kuin vain abortin vastustaminen, enkä voi allekirjoittaa asennetta ja suhtautumista naisena, mikä abortinvastustuksen bonus on. Minun pitäisi tunnustaa olevani alisteinen sellaisille, joilla ei ole mitään vastuutakaan hyvinvoinnistani? Näitä ei näköjään voi erottaa toisistaan yhdessäkään kannanotossa, mitä olen abortinvastustajien kannanotoista lukenut (en tarkoita tätä forumia vaan mediaa yleensä).
Minua suorastaan alkoi suututtaa koko aborttiasiapaketti sekä omasta, tyttärieni puolesta. Katson olevani äitinä omille tyttärilleni velkaa jotain aivan muuta. Kiitos puheenvuorosta, olisi mielenkiintoista lukea muidenkin kommentteja.
Olen lukenut paljon nettipalstoja jne, keskusteluja ja kannanottoja. Ikäväkseni olen havainnut, että abortinvastustajaksi julistautuva edustaa sellaisia arvoja ja mielenilmaisuja ja ihmisyyttä, joita en voi mitenkään jakaa, vaikka suhtauduin aiemmin peruskielteisesti itse aborttiin. Yleensä aborttikeskustelun alkumetreillä paljastuu kaikki piilotettu materiaali esiin eli 1) uskonnollisuus ja/tai 2) halveksiva ja alemmuudentuntoinen suhtautuminen naiseuteen/naisiin, joko toisena sukupuolena tai viha omaa itseä kohtaan (asenne saatu nujertamalla tyttö jo pienenä ymmärtämän oma rooli mitättömänä oliona).
Tähän asenteeseen en voi yhtyä, vaikka olen pitänyt itseäni abortin vastustajana. Tuossa porukassa on myös selkeästi mieleltään järkkyneitä ja suorastaan pahantahtoisia ja armottomia ihmisiä, joiden missio on vain jonkin oman elämänongelman käsittelyä. Minä en koe olevani mitään edellisistä tai niiden yhdistelmistä vaan mahdollisimman kaukana mainittujen arvojen henkilöitymistä.
Siis en halua samaistua sellaiseksi, jotka ei osaa ratkaista mitään yhteiskunnan ongelmia muuten kuin aina kyseenalaistamalla naisten eli minun oma itseisarvoni käsittelemällä meitä joko biologisena pankkina tai reservinä (kuten työvoima-asioissa), muiden elämän mahdollistajana tai jollain muulla tavalla mitä mieheltä ei koskaan edellytetä. Näitä ajatuksia jotkut viljelevät ottamalla elämänohjeita jonkun menneen aavikkoyhteiskunnan tapa- ja uskomuskirjoituksista, missä nainen ei ollut lehmää arvokkaampi tuotantoeläin vain sen takia, että oli heikompi ja heikkous varmistettiin huonolla ravinnolla ja arvon pitämisellä hyötyeläimen tasolla (kuten edell. tiukoissa arabimaissa).
Ajatusta naisesta vain miehen lisääntymistä ja nautintoa varten pidetään yllä abortinvastustamisessakin, taustavoimat näyttävät yleensä samoilta. Se miten nainen itse asian kokee ja mihin katsoo kykenevänsä, pidetään sivuseikkana ja naisten omia pyrkimyksiä toissijaisina synnytysvelvoitteeseen nähden. Minua tällainen suhtautuminen naisena kuvottaa. Katson olevani arvokkaampi kuin em. enkä anna muiden määritellä mitä minun kuuluu haluta.
Onneksi muiden hallintapyrkimykset on katoavaa agraarikansanperinnettä, sillä vanha totuus on, että "Sitä kuusta kuuleminen, minkä juurella pesä". Kun naiset kasvattavat itse oman "kuusensa" ei tarvitse alistua epäoikeudenmukaisuuksiin eikä kuunnella tuollaisia kannanottoja kenenkään taholta. Tähän ollaan onneksi tultu.
Naista ja hänen oikeuksiaan tulisi kohdella siis itseisarvoltaan samanlaisena kuin miestäkin. Kai se on mahdotonta, koska abortinvastustajat pitävät miestä ja tämän elämän valintoja koskemattomina, oikeutettuina ja loukkaamattomina, mutta naisten osa on olla se, jonka oikeudet ovat aina alisteisia miesten ja sikiöiden ja milloin kenenkin oikeuksille. Naispuolinen sikiö näyttää menettävän sen kovasti rummutetun oikeuden kehoonsa ja itseisarvon tultuaan lisääntymisikään, jolloin muiden etu, halu ja tarve ajaa aina edelle, naisen kehosta produktiivisena hyödykkeenä tulee yhtäkkiä yhteisomaisuutta, johon yksilöllä itsellään ei saisi olla mitään sananvaltaa.
Joku katsoo että tällainen hallintaoikeus muka on olemassa, mutta ei velvollisuutta vastata hyödykkeen hyvinvoinnista tai elämän laadusta mitenkään. Reilua? Selvitkööt miten tahtoo, itsepä kerjäsi? Mihin yhtäkkiä häipyvät hallintaoikeuden tavoittelijat ne, jotka tätä oikeastaan tahtoivat, ei nainen-hyödyke itse? Kuuleeko moralisti kun tuleva äiti pyytää apua? Mihin katosivat moralistit ja oikeuselämään aktivistit kun pitäisi kantaa vastuutakin? Loppuiko velvollisuus syntyvästä elämästä vain ohjeistuksen antamiseen? Ohje naiselle on, että Teit oikein vaikka elämäsi menikin pilalle, sillä eihän SINUN elämälläsi sitä arvoa ole? Alistuisiko joku mies tuollaiseen hyödykkeen asemaan, ja lisääntymisorjuuteen ilman mitään vastiketta ja valtavaa kulukorvausoikeutta ja elinikäistä palkkaa? Eväänä pelkkä moralistien lahjoittama marttyyrikruunu, mitä voi silloin tällöin kiilloitella?
Abortinvastustamisen mukana tulee valtavasti jotain aivan muuta, kuin vain abortin vastustaminen, enkä voi allekirjoittaa asennetta ja suhtautumista naisena, mikä abortinvastustuksen bonus on. Minun pitäisi tunnustaa olevani alisteinen sellaisille, joilla ei ole mitään vastuutakaan hyvinvoinnistani? Näitä ei näköjään voi erottaa toisistaan yhdessäkään kannanotossa, mitä olen abortinvastustajien kannanotoista lukenut (en tarkoita tätä forumia vaan mediaa yleensä).
Minua suorastaan alkoi suututtaa koko aborttiasiapaketti sekä omasta, tyttärieni puolesta. Katson olevani äitinä omille tyttärilleni velkaa jotain aivan muuta. Kiitos puheenvuorosta, olisi mielenkiintoista lukea muidenkin kommentteja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.