Hiukan liian korskea miniä;

Mistäpä tuo ajatus.?

Rumia ajatuksia tästä kyllä valitettavasti tulee mieleen - eli sinä olet taannut ison ( velan-lainan?) nuorille jotka eivät anna sille minkään valtakunnan arvoa.
Sinuna tekisin kaikkeni, että takaus voitaisiin peruuttaa.
Jos miniä kehtaa kysellä perinnöstä etukäteen, kun isovanhemmat vielä elävät - se kertoo paljon luonteesta eikä pelkästään hyvää.
Kyllä itsekkyydellä jokin raja pitäisi olla.
Teit aivan absoluuttisen oikein, kun kerroin lapsille miniän ahneudesta kuule.
Sinähän olet auttanut tätä paria parhaasi mukaan ja kiitoksena siis sinua kielletään tapaamasta lastenlapsiasi! Kyllä nyt jonkun pitäisi puuttua tuohon. Heti. Sinä olet kärsimässä ns väärää tuomiota,olet auttanut ja vastapalveluksena kielletään tapaamasta lastenlapsia.
Mitä poikasi tähän kaikkeen sanoo?
Kirjoita minulle:
[email protected]
Voin ehkä auttaa sinua lainopillisesti.
Älä anna periksi.

Voiko tuollaisia ihmisiä edes olla olemassa?
Käytetään rumasti hyväksi ihmistä, joka on auttanut, en osaa muuta sanoa kuin että anna ajan kulua; tuollainen elämäntyyli ei kauan kestä ja sitten kaatuu..

Rukoilen voimia sinulle.

Hiukan tuntuu siltä, että jos etukäteen yritetään jakaa perintöä ja kun on ´taloudellisia vaikeuksia`että miniällä on hermot todella kireällä. Toinen asia sitten on, mitä siitä seuraa.....

Kuulostaa todella pahalta.
Myös minä olen takaamassa nuorten asuntoa - mutta kuuna
päivänä eivät tulisi silmilleni eivätkä varsinkaan ole jakamassa omaisuuttani jälkeeni !

Anteeksi nyt vain...mutta tämä tarina kuullostaa juuri siltä, että tämä anoppi on varmaan niitä ihmisiä jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Tuostahan voi ihan selkeästi lukea rivien välistä kuinka asiat ovat oikeasti... Minä en ainakaan nielisi sanaakaan tuon anoppi-ihmisen tarinasta kuulematta miniää. Asioilla kun tuppaa niin usein olemaan kaksi puolta.

Niin, miniähän voisi selittää, miksi hänen piti saada tietää minkä arvoinen isovanhempien koti on, vaikka vielä elävät.
Ja miniä voisi selittää senkin, mikseivät hänen sukulaisensa ole nostaneet tikkuakaan pystyyn auttaakseen nuorta paria?
Anopin takaus kelpasi, mikään muu sitten ei.
Että kyllä, kyllä kannattaisi kuunnella korskeaa miniä vaikka raastuvassa.

Monta vuotta vanhusten kanssa työtä tehneenä ja siinä sivusta seurannut lähiomaisten elämää myös, olen nähnyt ja kuullut kuinka vanhukset suuttuvat milloin mistäkin, vääristelevät asioita, eivät ymmärrä oikein asiaa tai eivät muuten vaan halua ymmärtää. Ja anteeksi, jos nyt joku ei halua ymmärtää, mutta asia edelleen uudelleenkin luettuna on juuri sitä rataa, mitä niin kovin usein näkee ja kuulee. Enkä edelleenkään nielaisisi asiaa ilman molemman osapuolen kuulemista.

Miksikö vanhus? Senhän lukee sokea otsallaankin kirjoitustyylistä ja sanavalinnoista. Ja kaukana palveluasunnosta :)!!! Ja käsite vanhus riippuu ihan ihmisestä. Ja juuri tuossahan se pointti onkin...miten ihmeessä voitte uskoa, että miniä on juuri niin tehnyt ja näin sanonut. Kuullostaa juuri siltä, että kirjoittaja ei miniästään pidä (niin kuin sanoikin)...Pojallensa ei tätä vaimoksi olisi halunut. Kertokaapa ihmeessä, miksi sitten kirjoittajan poika hyväksyy vaimonsa "puheet ja teot"? Kirjoittaja ei kuitenkaan pojastaan kritiikkiä anna. Jos kirjoittaja todella olisi aito, hyväsydäminen ei selkään puukottaja niin tuskimpa tällaisen ihmisen poika olisi koskaan nainut tuollaista ihmistä saati olisi edelleen tuon ihmisen kanssa. Hei silmät auki.

Meillä mieheni pani kiinnitykseen maatilamme tyttären tosi suureen velkaan. Puhe oli yhdestä vuodesta ,kiinnnityksen piti poistua kun sai osakkeensa välirahan ja vakuutuskorvauksia jouduttuaan autokolariin. Odottelimme pari vuotta,tulivat perintöjä jakamaan,oikein luvettelivat mikä on heidän ja metsääette myy. Rahat olivat menneet kuin kankkulan kaivoon,asuntona vanha maatalon päärakennus.Josta ostaja karkuun juoksis.Rahaa meni vuoden aikana 650000e.Rupesimme asiaa perkaamaan,puheluihin ei vastattu sähköpostit suoraan roskapostiin.Menimme käymään ,turpiin ei ole aikasemmin tullut ,nyttuli.Hakivat meille lähestymis kiellon. seuraavana on pahoinpitely oikeuden käynti,kaksi hauvanreunalla roikkuvaa . Ja kaikki vain perinnöistä.kyllä kiittämättömyys on maailman palkka.

Olisikohan kyse siitä, että miniäsi halusi antaa sinulle opetuksen? Ehkä pyrit määräilemään miniäsi elämää tai lapsenlastesi kasvatusta tavalla, joka sai miniäsi käyttäytymään noin manipuloivasti? Oletko ollut pihi koko elämäsi ja nyt sitten tämä äkkikäänne, kun ryhdyit takaamaan lainaa? Jos lainanmaksu sujuu, etkä joudu kärsim'än takauksesi vuoksi niin olisin sinuna tyytyväinen. Ehkä joudut opettelemaan tyyneyttä ja sitä ettei ihmissuhteita määräillä rahan voimalla?

En tiedä, että mitä kohdallasi on taustalla, mutta esim tällaisia on ollut joillakin. Mistä miniäsi velka on syntynyt? Tuhlailevasta elämästä vaiko onko hän tullut hyväksikäytetyksi itse? Oletkoarvostellut häntä tästä?

Kuuluisko tän asian setviminen kuitenkin jollekin muulle kuin isovanhemmat palstalle?

Keskustele pankissa takauksesta, tee testamentti.
Miniä ei ole perillisesi, eikä hänestä sellaista tule, vaan perillinen on poikasi yksinään.

Miniäsi tuntuu olevan kiristäjä, joka kostaa epäsovun lasten kautta. Poikasi on välikädessä. Mahd. eron sattuessa miniä vie lapset koko suvun piiristä.

Kyllä sen uskon, viitteitä on jo ilmassa;
uhkailua pojan suuntaan - jos et tee, kuten sanon, otan
lapset ja lähden...ihmetyttää vain miten täysin holtittomasti elävä ihminen luulee pärjäävänsä yksin lasten kanssa - elarit tulee kyllä,mutta elämässä on paljon muutakin...
Poika perii kyllä, lapsuudenkotia on suojattu sillä että miniällä ei ole avio-oikeutta pojan lapsuudenkotiin. Laki pystyy paljoon.

Onpa hyvä lukea, että muitakin vastaavan kohtalon keskellä. Minut on sanottu irti isovanhempana pari kuukautta sitten. Poikani soitti ja sanoi,että he ovat päättäneet, etteivät voi olla minun kanssani enää missään tekemisissä, ehkä joskus tulevaisuudessa, ei tiedä. Pari päivää ennen heidän pikkutyttönsä juoksi kadulla minun syliini ja sanoi iloisesti "mummu, mummu" Äiti sieppasi lapsen pois. Sanoin, että kyllä täytyy oppia luottamaan lapseen. Aitinsä sanoi, että haluan tappaa lapsen auton alle. Kadulla ei tullut eikä mennyt autoja. Sitten ilmoitettiin, että minut on poistettu. Kysyin pojalani,uskoiko hän todella minun tahtovan tappaa lapsen. Hän ei vastannut.
Miniä on lestadiolaisesta perheestä. Hän kuitenkin heti seurustelun alussa muutti poikani luo ja asettui taloksi. Kun ensi kerran menin kutsuttuna kahville, miniän alku halaili poikaani pelkässä kylpytakissa ja sanoi, että tällästä heillä on. En tienyt mihin katsoa.
Pojan kissan hän vei tapettavaksi, kun poika oli työmatkalla, koira tuli seuraavaksi minulle klo 2 yöllä häntä roikkuen, se oli miniän mielestä "niin söpö", mutta sitä olisi pitänyt ruokkia ja viedä ulos pissalle, miniä ei ollut töissä. Kerran kysyin myöhemmin, josko hän haluaisi viedä koiran kävelylle, kun hän makoili yksin terassilla lauantai-iltapäivänä pitkästyneenä. Ei halunnut.
En siellä käynyt kuin kutsuttuna kahvikupilliselle, jos soitin ,että tulisin,niin sanottiin.että ei nyt. Enkä mennyt. Viemäni tacarat vein takapihan päydälle.
Heti alkuunsa miniä ilmoitti poikani kuullen, että " jos sinä vittuilet minulle niin minä kyllä vittuilen takasin", koska koira haukkui autossa enkää saanut sitä heti hiljaiseksi, olimme hetken kahden autossa ennenkuin menin ulos sieltä haukkuvan koiran kanssa. Hän sai neuvoja puhelimessa äidiltään. Oli minun syyni, että koira ei heti vaiennut.
Nyt sitten ovat naimisissa, minun sukulaisiani ei häihin pyydetty ainuttakaan, hyvä kun minä pääsin. Ennen häitä poikani soitti ja sanoi,että hän vihaa minua, silloinkin oli jotain sattunut varmaan. Sitten hän soitti ja sanoi, hyvä, jos tekisin testamentin ennakkoperinnöstä, jotta sitten ei menisi heiltä niin paljon veroja, kun kuolen. Olen eronnut. Nyt sitten minut on poistettu perheyhteisöstä.
Kun joku täällä kehotti kuulemaan miniää, niin kun sanoin, että lapselle voimavara on isovanhemmat, ovat olleet pojallenikin ja että nyt tyttö menettää minut, kun en voi häntä tavata, niin sanottiin, että olen ilmoittanut, etten enää ole isoäiti. Meillä on täysin erilainen käsitys siitä, mitä on tapahtunut.
Poikani juuri eilen kertoi tuon isoäitijutun ja sanoi senkin, että minua ei ole tyorjuttu vaan olen itse ollut heitä pois.
Ex-miestäni ja hänen uutta vaimoaan arvostellaan myös, mutta mies on tehnyt tehnyt ennakkoperintötestamentin, joten heidän kanssaan ollaan tekemisissä vaikka ovatkin ollakseen ym ym. Vaimo jopa haluisi pitää tyttöä vauvana hetken sylissään. Sehän eiolehänen lapsensa.
Muutaman kerran miniä on joutunut kiinni valheesta, kun joku ulkopuolinen on sattunut olemaan paikalla ja kertonut. Silloin on sitten makeana pyydetty anteeksi, mutta hampaankoloon lienee kertynyt kuitenkin.
Nyt poikani on ottanut yhteyttä jonkun kerran, mutta ihmettelen sitä, että joku saa toisen niin valtaansa, että omat kotoa saadut periaatteet menevät sen sileän tien. Nyt on syntynyt uusi lapsi, en ole saanut häntä nähdä, yksi kuva on kännykässä.
Minusta on toisaalta ollut helpottavaa, kun en ole heitä tavannut ja siten olen säästynyt tuolta kummalliselta kaksoisviestinnältä, joka tuo mieleen elokuvan Kaasuvalo. Toisaalta haluaisin olla ihan tavallinen mummu, nähdä uuden lapsen ja olla avuksi, jos tarvitaan.
Jos on välillä ollutkin pieni normaali hetki,niin pian se taas on muuttunut joksikin toiseksi.
Eilen sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen.

Lapseni tietävät mitä saavat perinnökseen.
Koskaan ikinä ei ole ollut edes kysymyksiä tulevista perinnöistä koska he tietävät tasan tarkkaan mitä saavat. Vaikka olenkin suht.koht nuori vielä itsekin niin on hyvä lasten olla selvillä missä mennään. Koskaan ei voi huomisesta tietää.
Ikinä minun ei ole lasteni lainoja tarvinnut taata, eikä vanhempieni minun lainoja.

Miksi menette takaajiksi. ? Jos ilman takausta lainaa ei saa, niin silloin ei lainaa oteta mihinkään asiaan. Ei taloon, autoon kesämökkiin eikä ulkomaanmatkoihin. Jo se on kumma ettei vanhempana voi jälkeläisiään opastaa mitenkään.

Etkö saa purettua asuntosi panttausta. Onko kotivakuutuksessasi ehto että saat ilmaista apua asianajajalta? Jos saisit pantin purettua niin voisitte saada suhteenne normaaliksi.

Onkohan niin, että minijä on kateellinen Sinulle jos vaikka hänen omat vanhemmat eivät ole niin hyviä kuin Sinä. Harmillista on, että nykyisin ihmiset eivät arvosta muuta kuin rahaa. On unohtunut, läheiset, ihminen, välittäminen ja auttaminen. Oma itsekeskeisyys ja kännykkään puhuminen ovat tärkeimpiä asioita...

Miniä haluaa tietää perinnön arvon, että jos velka jää maksamatta, niin takaajahan sen sitten maksaa.
Ei kannata alkaa takaajaksi, voi joutua maksumieheksi, vaikka olisikin oma lapsi.

Mitä tarkalleen ottaen tapahtui tilanteessa, jossa miniä rupesi "jakamaan perintöä"?
Miten käytännössä - hupsista vain - miniän velat muuttuivat yhteisiksi?
Jos velat olivat korkeat, miten pankki suostui lainaan, johon asuntosi annettiin pantiksi?
Jos poikasi lyhentää lainaa sovitusti, mikä on ongelma?. Saat vuosittain tiedon lainasta ja takauksestasi.

Olisikohan miniällä huoli siitä, että asuntosi jaetaan jälkeesi perillisten kesken. Miten silloin käy takauksen?

Raha-asiat tuntuvat jäytävän perhettäsi. Ikävää, että panet sen kokonaan miniän syyksi.

Ai,miten kaikki meni?
Siten,että miniällä oli kymppitonni ulotossa ja tuore, rakastunut aviomies otti sen nimiinsä, siten se sujui.

Minäpä tein niin , että takaan vain ja ainoastaan poikani talovelan , en allekirjoittanut miniän velkaa . Hänellä on oma äitinsä takaamassa, . Talovelka laitettiin puoliksi . Olihan meillä hiukan vaikeuksia , asian tiimoilta , mutta hyväksyi miniä sen kuitenkin . Pysyn jaloista pois, otan kiukuttelut vastaan , ja hillitsen itseni, antaa ajan kulua , kyllä se siitä.

Lepsu pankki, kun antoi lainaa, vaikka perheen rouvalla oli sellaiset hoitamattomat velat.
Ei varmaan olisi antanutkaan, jollei olisi saanut höynäytettyä pojan äitimuoria takaajaksi. Ymmärtämätön kun oli.

Pankin toimet eivät kuitenkaan ole miniän vika, joten ei ihme, että häntä suututtaa, jos hänen perheensä raha-asioita levitellään sukutapaamisissa.

Totta, pankit vaativat takaajia, en ole siitä kieltäytynytkään , olen ollut kaikille lapsilleni takaaja, ei ei minulla ole velkaa mihinkään . Olen aikoinaan ilmoittanut lapsilleni että takaan vain ja ainoastaan omat lapseni, olenko sitten itsekäs vai en.Syy tähän on että jos jotain sattuu tai tapahtuu , pystyn hoitamaan velan pois, eikä tarvi osapuolten riidella kuka on maksanut mitäkin.Miniä ei hyväksynyt tätä , piti itsestään selvänä että takaan kaikki, joten hänen oli pyydettävä oma takaaja,. Kaikki on mennyt tosi hyvin, ja tyytyväisiä ovat näin jälkeenpäin.

Vastaan vielä Takaajalle,kuuleppas täällä päin missä minä asun , on moni takaaja joutunut maksamaan lastensa velkoja,. minulla on ollut onnea että lapseni ovat maksaneet velkansa, kuitenkin olen liki 70 en mitenkään halua itselleni sellaista taakkaa, olen sitten itsekäs, mutta ikävää on katsella sellasia vanhempia jotka ovat joutuneet myymään asuntonsa, lastensa takia. Ihan suojeluvaistoa on olla hiljaa ja mennä taka vasemmalle , kuin aloittaa riitely, eikö sinustakin ?Minulla ei ole tapana muistutella mitään mitä olen heille antanut tai taannut, miksi niin tekisin ?

Minä en ymmärrä miksi yleensä raha-asioilla sotketaan yleensäkin sukulaisuussuhteet. Ollessani nuori veljeni vedätti kerran minua, mutta siitä opin, etten enää moiseen lähde. Omat lapseni tulevat toimeen itse eivätkä tarvitse mummin rahallista tukea takauksen tms. muodossa. Olen heille sanonut, etten aio välejämme alkaa hämmentää sillä, että taataan ristiinrastiin sitäjatätä. Tietävät siis asian, joten en saa turhia pyyntöjä.
En tiedä enkä välitä tietää mitä miniät aiheesta ovat mieltä. Tulemme mukavasti toimeen. En odottanutkaan saavani uusia ystäviä jonkun avioliiton kautta.
Rahaa annan joskus lapsenlapsilleni siitä ilosta, että saan heille hyvän mielen ja pääsevät karkkia ostamaan. Kun he kasvavat, voin kustantaa heille vaikka autokoulut, mutta autot ja muut pelit ja vehkeet saavat hankkia itse.
Perinnönjako on sitten aivan oma osionsa. Sitä minä en ole tekemässä enkä ole testamenttia tehnyt enkä tee.

Mihin sitä aineistoa on tarkoitus kerätä?