Onko kohtalo tovereita? Minulla on 3-vuotias lapsi jota rakastan yli kaiken mutta jäin lapsen kanssa kahdestaan vuosi sitten minusta riippumattomista syistä ja käyn hoidossa vakavan masennuksen takia. Välillä vaan tuntuu etten jaksa kantaa vastuuta yksin lapsesta ja hoitaa arkea. Mietin olisiko lapsen parempi jonkun muun kanssa joka jaksaa. Mitä minun pitäisi tehdä asialle?
Ei tahdo jaksaa
väsynyt mamma
4284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko Sinulla ketään tuttua, sukulaista tai ystävää, joka joskus voisi katsoa lastasi?
Olet siis päivät töissä ja lapsi päivähoidossa?
Onko lapsi isällään laisinkaan vai mikä tilanne on?
Kolmivuotiaskin on juuri siinä iässä, että imee kyllä kaikki mehut ja kun ei Sinulla ole toista siinä, joka välillä antaisi lapselle huomiota, niin raskasta on.
Muista kuitenkin aina, että lapsen on paras olla Sinun kanssasi. Varmasti olet hyvä äiti ja ajattelet hänen parastaan. Hyvä, että käyt masennuksesi vuoksi hoidossa ja että alunperinkin olet siihen hakenut apua.
Mikäli olet kaikki päivät lapsen kanssa kotona (jos et opiskele/ole töissä), niin en yhtään ihmettele että olet väsynyt. Pyydä rohkeasti jotain tuttua, ystävää, sukulaista, kummeja katsomaan lasta. Kai Sinulla joku noista edellä luettelemistani on? Äläkä ajattele, että et voi vaivata. Kummit ja sukulaiset voisivat ottaa yökyläänkin joskus lastasi. Älä kainostele.
Siis joskus Sinun pitäisi saada olle hetki yksinkin. Jokaisen pitää voida olla joskus hetken yksin. Sitten sitä taas jaksaa kummasti.
Voimia Sinulle!
Lapsen isä tappoi itsensä ja siksi jäätiin kahden. On kyllä sukulaisia keiden kanssa lapsi on, mutta aina on huono omatunto kun ottaa omaa aikaa. Ja vastuu kaikesta on kuitenkin itsellä kun ei ole sitä toista jostakin helvetin syystä mitä en tiedä enkä ymmärrä. En ole töissä enkä koulussa koska olen sairaslomalla masennuksen vuoksi ja sukulaiset ja ystävät vaan tuomitsee joka helvetin asiasta. Tunnen vaan olevani niin yksin.
Otan osaa menetyksestäsi!
Elämä lapsen kanssa on välillä kärsivällisyyttä ja jaksamista vaativaa. Lapsen hoidon lisäksi yksinhuoltajan täytyy huolehtia taloudesta, kodinhoidosta ja omasta jaksamisestaan.
Ymmärrän täysin tunteesi ja toivon ettet ainakaan syyllistä itseäsi siitä! Älä koe huonoa omaatuntoa siitä että otat aikaa itsellesi. Jos sinä jaksat hyvin, on myös lapsellasi parempi olla.
Ota yhteyttä neuvolaan, he voivat kertoa sinulle esimerkiksi tukiperheistä. Lapsi menee esimerkiksi kerran kuukaudessa viikonlopuksi tukiperheeseen kylään, jotta vanhempi saa aikaa itselleenkin. Tämä on nimenomaan tarkoitettu ihmisille jotka kasvattavat lastaan yksin. Älä epäröi hakea apua, tsemppiä elämääsi!
Rohkeasti apuja, neuvolan kautta.
Itse hain apuja uupumukseen neuvolan kautta, sai hengähdystaukoa arkeen.
Myös suljetut keskusteluyhteisöt mm. yksinhuoltajille, antaa apuja ja jaksamista, kun voi puhua asioista niiden omilla nimillä, ilman että syyllistetään.