tarina

Olipa kerran ruma ankanpoikanen.
Hänet oli hylätty.
Elämä kuljetti häntä eri puolilla,
mutta hän ei tuntenut kuuluvansa joukkoon.
Hän tunsi olevansa erilainen,
jostain syystä.

Häntä hyljeksittiin ja moitittiin.
Hän kulki ja etsi paikkaa,
missä tuntisi olevansa kotona,
kuuluvansa joukkoon.
Hyväksytty sellaisena kuin on.

Aikaa oli kulunut ja
ankanpoikanen kasvanut.
Hänen harmaat höyhenensä
olivat vaihtuneet valkoisiksi
suljiksi.

Kun hän katsoi itseään lammen
rannalla kuin kuvastimesta,
hän ymmärsi, kuka hän on.

Kun hän löysi paikkansa
ja toiset samanlaiset,
hän tunsi olevansa kotona,
perillä. Ja hän puhkesi kukkaan.

Hän ui tänään jonkun lammen
rannalla, ehkä yksin odottaen
että löytäisi kumppanin, jonka
kanssa lentää pitkiä matkoja yhdessä
niinkuin näiden lintujen tapana on.
Syksyllä etelään ja keväällä
taas takaisin pohjoiseen.
Vuosi vuoden jälkeen.