En halua enää sotkuja, joten olen niin rehellinen kuin osaan. Lisäsotkujen vuoksi en usko, että vastaan tähän enää mitään, niin pysyy selkeämpänä. Menee miehelle.
-Tykkään susta edelleen.
-En usko, että pystyisin sun kanssa enää sellaisiin asioihin, jotka joskus oli mulle tärkeitä haaveita. En usko, että säkään pystyisit mun kanssa. Toisaalta uskon ihmisiin ja siihen, että ne pystyy mihin vaan.
-Kannan huolta. Sydän menee syrjälleen ajatuksesta, että sulla olisi paha mieli. Johtuu paljon siitä, että en mielestäni ole ollut aina sua kohtaan niin reilu kuin olisin halunnut enkä ole osannut antaa sitä itselleni anteeksi, joten yritän korvata sitä sillä, että sä et jäisi pahan olon kanssa täysin yksin, jos sulla sellaista edes on. Tajuan, että tää ei voi loputtomiin jatkua näin.
-Oon päässyt elämässä eteenpäin ja en enää ole kiinni meidän välisissä asioissa niin kuin joskus.
-En ajattele meidän välisiä asioita normaalisti enää kovin usein, jos ne tulee mieleen niin peitän niitä kiireeseen.
-Kaksi suurta tunnetta sua kohtaan on syyllisyys ja halu.
-Haluaisin korvata kaiken paskan, mitä jouduit kokemaan ja voi olla että mua harmittaa se loppuelämän, että aiheutin jollekin niin pahaa oloa, kun halusin vaan hyvää.
-Ajattelen/tunnen järkeilevia ajatuksia kuten "Ehkä me oltiin liian erilaisia, liian erilaiset elämät yms. ja varmaan parempi näin."
-Tunnen silti edelleen ihan järkyttävää halua sua kohtaan, jos ote herpaantuu enkä tajua pysyä kaukana omista ajatuksistani.
-Mua vähän ahdistaa se, että tunnen edelleen niin ja haluaisin ajatella, että sitä tunnetta ei ole olemassa.
-En usko, että me saadaan enää aikaan minkäänlaista kunnollista puheyhteyttä johtuen siitä, että molempiin on sattunut sen verran, että kumpikaan ei enää uskalla aloittaa.
-Ajattelen että sekoitat tietoisesti mun ajatuksia juuri kun saan sut pois sieltä. Ei se mitään, tunnut aina kotoisalta.
-Mutta tiedän, että tää ei jatku näin ikuisesti enkä ole siitäkään pahoillani.
-Joo, sekoitit mun ajatukset hetkeksi.
-En tykkää tuoda sitä millään tavalla tällaisessa tilanteessa esiin, että sä sekoitit mun ajatuksia. Mieluiten olisin täysin hiljaa siitä, mutta menköön nyt kun piti olla avoin kaikesta.
-Enkä tykkää tuoda tätä asiaa esiin näin, koska olen aika hillitty ihminen tiettyyn pisteeseen asti. Jokatapauksessa, silloin kun pääset sekoittamaan ajatuksia, mun on tosi vaikea olla. Yksi provosointi tai yksi vääränlainen ajatus susta, joka pääsee livahtamaan päähän saa mun vartalon menemään ihan väärään tilaan. En tykkää siitä yhtään, että teet mulle sellaista, se tuntuu tosi ahdistavalta, kun en pääse siitä pois n. 3-4 tuntiin, vaikka tekisin mitä. Joo se on tavallaan kivaa, mutta oikeasti kidutusta ja se ei ole enää kivaa silloin, kun se toistuu ja olisi oikeasti tekemistä, jota se haittaa täysin. En tajua mikä sussa on vai ootko saanut muhun aikaan jonkun vian, se on oikeasti todella pahaa, pahempaa kuin mitä mikään muu saa aikaan ja kaikki muukin saa aikaan ihan kunnollisia tiloja, että joo.. ei kiva, sykkiviä tunteita ja tunnetta että sekoaa jos ei saa helpotusta. Oon sanonut ajatuksille, että ne on hölmöjä, koska ne ilmiselvästi luulee, että se ilmestyt siihen jostain narnian vaatekaapista, kun keho menee täysin valmiiksi siihen, että sun pitää tulla lähelle ja helpottaa sitä.
-Tästä päästään johtopäätökseen, että en kauhean paljon halua leikkiä sun kanssa meidän välisillä asioilla. Syyllisyyden vuoksi tapaisin sut varmaan, jos pyytäisit, vaikka tietäisin että se ei ole järkevää, koska vaikka mulla on täysin rautainen itsehillintä, niin joudun myöntämään, että epäilen ettei se kestä sua, vaikka kuinka ajattelisin järjellisesti, että se olisi suurin virhe, mitä voisin tehdä. Onnistuisin ehkä taistelemaan sitä vastaan tosi huonosti, mutta vähän, että ehkä jos et tekisi mitään etkä edes katsoisi liian pitkään, niin voi olla, että onnistuisin pysymään järjellisissä kannoissani. Mutta liian suuri riski jokatapauksessa.
-Vaikka sitten tapahtuisi jotain, niin en silti olisi täysin varma, että pystyisin sun kanssa mihinkään järkevään ja tuskin säkään mun. Tietty sitä voi pelätä, että se kiinnyttäisi liikaa ja sitten ei tietäisi miten olla ja pakeneminen tuottaisi paaaaljon enemmän tuskaa kuin nyt tai mitä kaikkea siitä nyt voikaan tulla, jos antaa pikkusormen. Eniten pelkäisin sitä, että alkaisin kaivata sua taas liikaa vaikkein tahtoisi. Särjin mun sydämen aika pahasti sun kanssa ja olisin aivan sairaan tyhmä, jos tekisin sen uudestaan. Siitäkin johtuen on helpoin pitää ne tunteet pois, jotka nyt on suht. mahdollisia pitää pois.
-Et leiki mulla enkä mä sulla, kun kerroin nyt miten kaikki on ja saan nyt paeta tätä, koska kerroin kaikki häpeälliset halut sua kohtaan ja en viitsi kohdata niitä nyt.
-Lopuksi vielä, että asiat on ihan täysin ok näin.
Toivottavasti on nyt täysin selkeää, jos oli epäselvää.
-Tykkään susta edelleen.
-En usko, että pystyisin sun kanssa enää sellaisiin asioihin, jotka joskus oli mulle tärkeitä haaveita. En usko, että säkään pystyisit mun kanssa. Toisaalta uskon ihmisiin ja siihen, että ne pystyy mihin vaan.
-Kannan huolta. Sydän menee syrjälleen ajatuksesta, että sulla olisi paha mieli. Johtuu paljon siitä, että en mielestäni ole ollut aina sua kohtaan niin reilu kuin olisin halunnut enkä ole osannut antaa sitä itselleni anteeksi, joten yritän korvata sitä sillä, että sä et jäisi pahan olon kanssa täysin yksin, jos sulla sellaista edes on. Tajuan, että tää ei voi loputtomiin jatkua näin.
-Oon päässyt elämässä eteenpäin ja en enää ole kiinni meidän välisissä asioissa niin kuin joskus.
-En ajattele meidän välisiä asioita normaalisti enää kovin usein, jos ne tulee mieleen niin peitän niitä kiireeseen.
-Kaksi suurta tunnetta sua kohtaan on syyllisyys ja halu.
-Haluaisin korvata kaiken paskan, mitä jouduit kokemaan ja voi olla että mua harmittaa se loppuelämän, että aiheutin jollekin niin pahaa oloa, kun halusin vaan hyvää.
-Ajattelen/tunnen järkeilevia ajatuksia kuten "Ehkä me oltiin liian erilaisia, liian erilaiset elämät yms. ja varmaan parempi näin."
-Tunnen silti edelleen ihan järkyttävää halua sua kohtaan, jos ote herpaantuu enkä tajua pysyä kaukana omista ajatuksistani.
-Mua vähän ahdistaa se, että tunnen edelleen niin ja haluaisin ajatella, että sitä tunnetta ei ole olemassa.
-En usko, että me saadaan enää aikaan minkäänlaista kunnollista puheyhteyttä johtuen siitä, että molempiin on sattunut sen verran, että kumpikaan ei enää uskalla aloittaa.
-Ajattelen että sekoitat tietoisesti mun ajatuksia juuri kun saan sut pois sieltä. Ei se mitään, tunnut aina kotoisalta.
-Mutta tiedän, että tää ei jatku näin ikuisesti enkä ole siitäkään pahoillani.
-Joo, sekoitit mun ajatukset hetkeksi.
-En tykkää tuoda sitä millään tavalla tällaisessa tilanteessa esiin, että sä sekoitit mun ajatuksia. Mieluiten olisin täysin hiljaa siitä, mutta menköön nyt kun piti olla avoin kaikesta.
-Enkä tykkää tuoda tätä asiaa esiin näin, koska olen aika hillitty ihminen tiettyyn pisteeseen asti. Jokatapauksessa, silloin kun pääset sekoittamaan ajatuksia, mun on tosi vaikea olla. Yksi provosointi tai yksi vääränlainen ajatus susta, joka pääsee livahtamaan päähän saa mun vartalon menemään ihan väärään tilaan. En tykkää siitä yhtään, että teet mulle sellaista, se tuntuu tosi ahdistavalta, kun en pääse siitä pois n. 3-4 tuntiin, vaikka tekisin mitä. Joo se on tavallaan kivaa, mutta oikeasti kidutusta ja se ei ole enää kivaa silloin, kun se toistuu ja olisi oikeasti tekemistä, jota se haittaa täysin. En tajua mikä sussa on vai ootko saanut muhun aikaan jonkun vian, se on oikeasti todella pahaa, pahempaa kuin mitä mikään muu saa aikaan ja kaikki muukin saa aikaan ihan kunnollisia tiloja, että joo.. ei kiva, sykkiviä tunteita ja tunnetta että sekoaa jos ei saa helpotusta. Oon sanonut ajatuksille, että ne on hölmöjä, koska ne ilmiselvästi luulee, että se ilmestyt siihen jostain narnian vaatekaapista, kun keho menee täysin valmiiksi siihen, että sun pitää tulla lähelle ja helpottaa sitä.
-Tästä päästään johtopäätökseen, että en kauhean paljon halua leikkiä sun kanssa meidän välisillä asioilla. Syyllisyyden vuoksi tapaisin sut varmaan, jos pyytäisit, vaikka tietäisin että se ei ole järkevää, koska vaikka mulla on täysin rautainen itsehillintä, niin joudun myöntämään, että epäilen ettei se kestä sua, vaikka kuinka ajattelisin järjellisesti, että se olisi suurin virhe, mitä voisin tehdä. Onnistuisin ehkä taistelemaan sitä vastaan tosi huonosti, mutta vähän, että ehkä jos et tekisi mitään etkä edes katsoisi liian pitkään, niin voi olla, että onnistuisin pysymään järjellisissä kannoissani. Mutta liian suuri riski jokatapauksessa.
-Vaikka sitten tapahtuisi jotain, niin en silti olisi täysin varma, että pystyisin sun kanssa mihinkään järkevään ja tuskin säkään mun. Tietty sitä voi pelätä, että se kiinnyttäisi liikaa ja sitten ei tietäisi miten olla ja pakeneminen tuottaisi paaaaljon enemmän tuskaa kuin nyt tai mitä kaikkea siitä nyt voikaan tulla, jos antaa pikkusormen. Eniten pelkäisin sitä, että alkaisin kaivata sua taas liikaa vaikkein tahtoisi. Särjin mun sydämen aika pahasti sun kanssa ja olisin aivan sairaan tyhmä, jos tekisin sen uudestaan. Siitäkin johtuen on helpoin pitää ne tunteet pois, jotka nyt on suht. mahdollisia pitää pois.
-Et leiki mulla enkä mä sulla, kun kerroin nyt miten kaikki on ja saan nyt paeta tätä, koska kerroin kaikki häpeälliset halut sua kohtaan ja en viitsi kohdata niitä nyt.
-Lopuksi vielä, että asiat on ihan täysin ok näin.
Toivottavasti on nyt täysin selkeää, jos oli epäselvää.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Toistat itseäsi kertatoisensa jälkeen .Hyvin sekava kirjoitus ,olisko syytä hakea jotain ulkopuolista apua.
Oliko tummalla pujopartaiselle miehelle Keski-Suomeen?
"Oliko tummalla pujopartaiselle miehelle Keski-Suomeen?"
hyvinkin olla, kyllä minullekin tästä viestistä sellainen tuntuma jäi.
Näin miehenä voi todeta että en oikein ymmärrä mitä aloittaja tarkoittaa tuolla kaikella? Tulee mielikuva että tunteita on, mutta mitenkä ne ilmaista ja uskaltaako ilmaista sitä mitä tuntee.
Ehkäpä olisi viisainta nähdä se ihminen ja jutella.
no ei ole helppoa sinullakaan :-(.
Oletko varma, että tuo mies tavoittaa viestin täältä? Aika veemäistä kirjoitella nimettömänä näin tärkeitä juttuja täällä, itse olisin ainakin todella vittuuntunut.
Oot aika rakastunut.Jos keho huutaa Narniaa mikset toimi nainen?
Kukahan niistä?
Suunnilleen noin. Kaikkea en ymmärtänyt itsekään. Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta kysympähän vaan..
Kyllä on ollut paha mieli, enkä ole niin vain voinut sinua unohtaa. Toivottavasti tunnetkin siitä pienen pistoksen rinnassasi! Epäreilua on puhua Narniasta ja vaatekaapeista, kun eihän tässä nyt sellaisessa ole mitään tarvetta olla. Syyllisyys voi olla ihan hyvä veruk... perustelu tapaamiselle, hyvä, ja ainahan molemmat voisivat vannoa olevansa ihan pelkällä asialinjalla liikkeellä ja pitäytyä vaikka etukäteen laaditulla tiukalla asialistalla. Eikä liian pitkiä katseita.
Ymmärsin hyvin kaiken nyt. Hyvin kirjoitettu. Yritän vastata vähän myöhemmin.
Ajatuksesi ovat hyvin omani kaltaiset.
Totta , että aiemin oli epäselvää. Kitenkin arveluni piti hyvin kutinsa. En kuitenkaan voi mitään hätiköityjä ja sekavia vastauksia rustailla tänne.
tää oli paras )) se on kuule ihan sama mitä paskaa tänne kukakin rustaa, niin joo
sä olit taas varmaan " tunnistavinasi " ei vittu teitä idiootteja tyhjäpäitä.
Mitä hänelle runoilet ja sekoilet )
ihmiset täällä ovat, se on järkyttävää.
Onks se taas se palstapelle ? ?
Kunpa te ymmärtäisitte että koskaan mitään ei voi selvittää näin. Ihmisten väliset asiat ei ole hoidettavissa nimettömillä viesteillä, ei kenenkään eikä koskaan.
Omana mielen purkamisena näitä palstoja voi käyttää mutta ei ikinä asioiden selvittämiseen, siinä käy juuri päinvastoin kuin ajattelee.
Kuten ketju jälleen kerran osoitti. Osa on niin jollain lailla jälkeenjääneitä että ottavat kaiken täällä itselleen, osa jopa kertoo kuinka vastaa ajatuksella ja ajan kanssa. Ihmiset eivät osaa suhteuttaa näitä kirjoitelmia ollenkaan.
Ehkä olisi ollut asiallista laittaa jonkinmoista tunnistetta, paikkaa tai jotakin ettei niin moni olisi taas mennyt retkuun.
Kylläpä näyttikin selkeyttävän !
Menkää helvetissä niin ap kun kaikki jotka " tunnisti " tutkituttaan päänne.
Mutta jonkainlainen tolkku kannattaisi silti säilyttää. Edes jonkinlainen.
Minullakin tunteet ovat olemassa. Joiltakin osin kaipaaminen on ehkä jopa voimistanut niitä. Suuret tunteet eivät kuole kai koskaan.
Haluaisin tavata ja en toisaalta taas en. Tiedän, se olisi tunteellista. Sinua kohtaan olen täysin aseeton. Sinä vaan vaikutat minuun sillä tavalla. Samoin minä myös vaikutan sinuun. Siksi se ajatuksenakin jo pelottaa. Mutta onhan sitä ennenkin tehty asioita jotka pelottavat. Uskon, että meillä olisi mahdollisuus molempien haaveisiin ja johonkin yhteiseen, vaikka se hiukan pelottaisikin.
Vaikket vastailisikaan enää tähän ketjuun, tiedän, että luet kuitenkin. Nyt siis tiedät mitä minä ajattelen. Tunnen vielä.
määrä vieraita kirjottajia joita kohtaan tunnet vielä ). mä en koskaan osannut ajatella miten tyhmä sä oikeesti oot.
vastausautomaatin päivän mietinnän tulos ? aika laihaksi jäi, samaa jorinaa kuin kaikille naisille joka palstalla, sinäsinäsinä ... oli kuka vaan .. sinäsinä.. ja tunteita on. on se joidenkin miesten taso alhaalla.
Mikä on se pakottava tarve joka ajaa miehen tähän ?
Alkaa vähitellen herättämään huomiota.
Yksi ja sama mies jokaisen naisen kimpussa.
Pitkä litannia selittelyn makua ei me ihmiset lopulta niin erinlaisia olla vaan meillä on eri arvot tällä viittaan moraaliin .Se avoimuus tarkoittanee varmaan hyväuskoisuutta Vai. selkeyden vuoksi se tärkein ja olennaisin asia jäi käsittelemättä . Mutta niinhän se on kun jättää kertomatta niin ei tartte valehdella on sit niinkuin rehellinen omasta mielestään
Sanon vähän vielä, kun tähän tuli kauniita vastauksia, jotka ansaitsee jonkin merkin, että luin ne. Musta vaan tuntuu, että mulle jäi vastauksista vähän kaihertava kysymys "Miksi?", miksi uskotte, että asiat onnistuisi vaikka on vaikeaa... Uskon ihan kauheasti ihmisiin, mutta jostain syystä mun usko katoaa tässä kohdin hieman.
Ja ehkä sekin vielä, että tänään tuntui, että pitää kohdata todellisuus ja hyväksyä se, että tilanteet on mitä ne on, etenkin hänellä. Jotta on selvää ajatuskulkuni, niin ajattelen näin nimenomaan hänen tilanteiden vuoksi, en omani.
Sen haluan vielä tuoda esiin, että ei koskaan varmaan ole kyse siitä, että ei sisimmässään haluaisi, vaan siitä että joko tietää realistisesti ettei asiat muutu tai ei kumpikaan osaksi pysty tai osaa. Se että pystyy vain hetkittäin tai osittain kantaa vain tiettyyn kohtaan asti.
Se, mitä halusin sanoa oli se, että jotain aina jää. Ei kaikki häviä noin vain, jos on rakastanut. Se oli sitä viestin "älä ole ikinä surullinen" -syyllisyyslohdutusosaa.
Oli mulla tuossa viestissä osaksi sitäkin ajatusta, että en varmaan olisi uskaltanut tunnustaa kaikkia hölmöjä ja häpeällisiä juttuja niin avoimesti heti, jos ajattelisin, että kohdataan enää. Jotenkin halusin myös kertoa hänelle sen, että omissa tunteissani on heikkoja kohtia ja saattaisi olla vaarallista ajatella, että ikinä selvitettäisiin mitään enempää. Ajattelen, että teen sua kohtaan oikein, kun poistan sen vaaratekijän elämästäsi eli itseni. En tietenkään oleta, että sortuisit, mutta omat tunteet on ainakin todella epäluotettavat sun kanssa enkä varmaan pystyisi hillitsemään omia halujani ja tunteita ja oon suostuttelussa tai asioiden johdattelussa väärään pisteeseen aika hyvä, niin parempi säästää sut siltä kokonaan.
Ja että sekin on siis vähän vaarallista jos yrität liikaa aiheuttaa mussa syyllisyyttä ja empatiaa sinua kohtaan. Se on tavallaan myös pyyntö, että jos sulla on koskaan surullinen olo, niin oo kiltti ja tuo sen esiin vain läheisillesi ja käsittele asioita pelkästään heidän kanssaan, koska itselläni on siinä se heikko kohta ja sitten heikko kohta jossain muualla, niin se ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä. Enkä enää haluaisi itkeä yhtään itkua sen takia, että ajattelen että sulla on paha olla ja sitten sen takia, että itselle tulee paha olo siitä, että meidän asiat meni miten meni enkä voi edes koskea sua koskaan. Se toinen heikko kohtani sua kohtaan nyt ei itketä, mutta vähän turhauttaa :)
Halusin myös yrittää olla kunnioittava ja rehellinen sulle sekä suhtautua suhun niin kuin ihmisiin kuuluu suhtautua ja tuoda jollain tapaa esiin, että olit joskus tosi tärkeä etkä yhdentekevä. En myöskään halua pitää sua tyhmänä ja yrittää vähätellä sitä mitä joskus tunsin, koska varmasti tiedät ja ymmärrät, että sellaiset asiat eivät vain katoa.
Osaksi on sanottava, että vaikeimpia sanoja on helpompi sanoa silloin, kun omassa elämässä on ihan hyvä olla. En olisi sanonut kuin kirosanoja, jos olisi vain paha olla. Joten ei sekään ole paha asia että on esim. iloinen, se auttaa olemaan rehellinen ja auttaa kohtamaan meidän välejä, jos niitä tarvitsee kohdata.
Vältän viimeiseen asti sanan "hyvästit" käyttämistä, koska kaikkein viimeiseksi haluaisin aiheuttaa luoltatyöntävää ulkopuolisuuden tunnetta sulle. Kerroit joskus siitä, miten koet asioita enkä halua missään nimessä aiheuttaa sellaista tunnetta, että sulkisin sua ulos eikä kiinnostaisi kuulla susta. Päinvastoin, olet itse sulkenut itsesi sisääni. En haluaisi itkeä enää kertaakaan sen takia, että pelkään aiheuttavani pahaa mieltä. Oon vähän herkkä ja en ole mitenkään ihan loistava kestämään sellaista.
Mä tiedän, että en kokonaan ole enää näin herkkä tälle asialle, tosi paljon olen päässyt yli ja suhtaudun asioihin (siis esim. sun menettämiseen) ihan rauhallisesti, mutta se itkettää sillä tavalla kirpaisemalla ihan hetkittäin, tosin oon oppinut nielemään ne kyyneleet ja vaihtamaan ajatusten aihetta.
Aion nyt heti kun saan tämän kirjoitettua itkeä viimeisen itkun tähän asiaan liittyen ja sitten antaa sen olla sellaisenaan.
Luin molemmat pitkät kirjoituksesi läpi ja minun on pakko todeta jotain. Tunteesi paistavat noista läpi. Tosin paistaa järkikin, olet siis aivan oikealla palstalla. Sinä vaan jostain, noista teksteistä ilmikäymättömästä, syystä haluat suhtautua mahdollisimman järkevästi siihen mitä tunnet.
Hyvin kirjoitat. Minäkin osaan puhumista täsmällisemmin kirjoittamalla sanoa sen mitä mielessäni liikkuu. Jokainen tyylillään.
Sellaisia velikultia ne pelailevat miehenretaleet on....
On jotenkin niin ulkopuolinen olo,kun lukee sun viestiäsi ,miksi pohdit niin paljon yksin ,Oletko kohdannut kunnolla tätä kyseistä ihmistä.
eiköhän se ole kohdannut miestä ja miehen urputuksia ihan riittävästi, ap haluaa eroon miehestä ja vaikeista tunteistaan jotka mies on aiheuttanut?
Anteeksi, ei ole tarkoitus tehdä ulkopuolista oloa. Huomaan, että tuossa on se vika, kun sanoit. Tositosi harvoin olen jutellut noista asioista kellekkään edes pientä murenta ja en ole kohdannut kunnolla kyseistä ihmistä, niin vahingossa tulee otettua ei-keskusteleva ote, mitä en normaalisti ottaisi. Tunnen jostain syystä vähän painetta laittaa tää asia pakettiin hänelle siten, että hänelle ei tule siitä pahaa mieltä ja voi jatkaa elämäänsä rauhassa. Toisaalta hieman pelkään myös, että jään tähän pyörittelemään tätä asiaa päämäärättömästi, siitä siis mainitsemasi ulkopuolistava ote, jota en muuten edes tajunnut, ennen kuin kerroit :)
Yhden kirjoittajan järki/tunne-pohdintoihin voin sanoa sen, että elän tosi suuresti tunteella ja mun tunnekokemukset on vahvoja ja ne ei jostain syystä järkevöidy ja muutu rutiiniksi arjessakaan, vuosienkaan jälkeen. Räjähtelevät silloinkin edelleen, kun normaalisti ihmisillä on jo enemmän tottumusta kuin tunnepyrähdyksiä. Sen takia valitsemani tapa käsitellä tunteitani on järjellinen. Vastapainoksi :) Ei voi olla säätelemättä villejä tunteita ennen kuin on turvallista antaa niiden olla itsejään. Luotan myös aika hitaasti toisiin. Ehkä meen nyt pesemään naaman kylmällä vedellä.
Ap. ei halua eroon miehestä ja vaikeista tunteista, vaan jotain selvyyttä ja osoittaa, kyseiselle miehelle, että välittää, vaikka pohtiikin miten olisi helpoin olla ja mitä mies kaikesta ajattelee.
"helpoin olla"???
Ei tässä elämässä kaiken aina tarvitse olla niin helppoa ;)
Ei mieskään halua eroon.
Elämästä toivoo helppoa silloin. Kun on elämää läpi käynyt vaikeimman kautta.
Sä olet varmaan sekoittanut minut häneksi, sori vaan. Ei kannata elää palstoila. Mäkin olen naikkonen.
Olen aivan lähes varma! :) Ei auta vuodatukset tänne, hän on mennyt menojaan ja sinä setvit täällä omia tuntetasi. Menee vaan hukkaan kaikki.
Ei nää auta, herää ja suunnittelemaan elämääsi ihan uudelleen.
Naurettava teksti, vaikka tunteella kirjoitettu. Koska se on täällä, se on naurettavaa.
Ap, miksi kannat huolta sen toisen tunteista niin paljon? Ehkä hän osaa antaa anteeksi ja kykenee ymmärtämään kaiken....
Luulen että olet itse heikoilla ja kannat vastuutasi liiankin kanssa. Itsesi takia. Koita nyt hyvä ihme kohdata tunteinesi tämä ihminen!
" Se on tavallaan myös pyyntö, että jos sulla on koskaan surullinen olo, niin oo kiltti ja tuo sen esiin vain läheisillesi ja käsittele asioita pelkästään heidän kanssaan, koska itselläni on siinä se heikko kohta ja sitten heikko kohta jossain muualla, niin se ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä"
Surullinen olo tulee sinusta, ja viha kulminoituu myös sinuun, ja just TÄSTÄ!
Tunteet, joita omassa elämässäni käsittelen on monen sattuman ja tapahtuman summa, eikä liity sinuun millään tavalla,enää.
Alkaa vittuttamaan tuo kaikkiolettava, itseriittoinen asenne ihmisillä. Et ole niin ihmeellinen, etteikö tunteidesi ja paskasi "uhri" kykenisi nousta sen päälle ja näkemään myös omaa osuuttaan siinä!
En mä missään vaiheessa ole väittänytkään, että ne liittyisi muhun. Ei mulle tule huono olo vain osasta sun pahaa oloa, vaan KAIKESTA sun pahasta olosta ja se tuntuu tosi vaikealta, kun ei ole itse osallinen niihin asioihin niin ei oikein osaa lohduttaa, mutta tulee silti tosi hirveä olo ja tekisi mieli halata, mutta mun ei todellakaan pitäis ottaa itseen liittymättömiin asioihin kantaa, niin en voi mitenkään lohduttaa. On siis jostain syystä tosi vaikea nähdä, että sulla on paha mieli. Sitä siis tarkoitin. En luule, että sulla olisi sun elämässä enää paha olo mun takia. Helpompi mun olisi lohduttaakin niistä asioista, mitkä itse aiheutin, enkä varmaan niistä pyytäisi koskaan että käsittelet muiden kanssa.
Yritin vaan kertoa, että mulla on heikko kohta ja sä tasaisin väliajoin kosket sinne... En tiedä ymmärrätkö, että se aiheuttaa mussa tosi surullisen olon.
Meissä molemmissa on ollut vikaa ja osuutta, mutta ainahan ne omat virheet kaivertaa eniten ja niitä on vaikein antaa anteeksi. Tajuan kyllä, että oot noussut kaiken päälle ja olet ihan kykenevä kaikkiin asioihin ja näkemään asiat ihan hyvin. En mä tarkoittanut loukata, ymmärsit kyllä sen asian päin helvettiä, jos saan sanoa tälleen kohteliaasti.
--
Tuolle s-henkilölle sen verran etten tiedä mistä sekoittamisesta se puhuu. Tulin tänne palstalle pitkästä aikaa vähän ennen kuin aloitin tämän ketjun. En tajua....? En etsi täältä ketään S-alkuista enkä nyt ihan ymmärtänyt. Mutta ei se mitään, en tykkää tästä paikasta yhtään.
---
Niin ja kiitos kun säkin vaan riehut siinä, vaikka yritin kauniisti sanoa. Muhun pitää aina änkeä kaikki maailman negativiisemmat luonteenpiirteet, että olen taas muka itseriittoisesti kirjoittanut niin ja näin, vaikka kyyneleet silmissä kirjoitin kun tuntui niin pahalta (itseni puolesta!). Tarttuisit edes joskus niihin oikeisiin negatiivisiin luonteenpiirteisiini mitä tästä tulee esiin, vaikka se että olen vastuuton ja täysi kusipää toisia ihmisiä kohtaan. Mutta ei, aina vaan jotain tuollaisia jostain aivohöyryistä keksittyjä. Kiitos.
Jaahas, No, vapauta itsesi pahoista oloistani. Se vain oli niin ja ihminen on inhimillinen. Hän opetti minulle kovuutta ja suoraselkäisyyttä, ei niin että se olisi hänessä, vaan se mihin itse uskon.
Tällä en halua mitätöidä kirjoituksiasi. Ehkä ne kaikki ängetään sinuun siksi, että kirjoitat tänne.
Mä en tunne sun luonnettasi,, kuten sanoin , olen nainen myöskin.
ämmähän pelaa kovilla.taitaa olla varsinainen pelinainen:kovin koukuttavaa ;)
Menee lievästi yli hilseen, miksi tunnet tarvetta vastailla, jos olet nainen, kun kirjoitus on miehelle.. no eipä mun tarvitse kaiken mailman ihmisten mielenliikkeistä olla perilläkään eikä kyllä kiinnostaiskaan. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu maailmaan ja etenkin tänne... se siitä.
En ole mikään ämmä enkä pelinainen, mutta en koskaan häviä pokerissa enkä shakissa :) Ei ne oikeasti ole mun luonteenpiirteitä, mutta niin voi asian halutessaan kuvitella. Eikö itsensä tituuleeraminen pelimieheksi ole vähän huono peliliike :) Tuut paljastaneeksi heti kaikki korttisi, on paljon vaarallisempaa vaikuttaa vähän naiivilta, mutta olla silti tilanteen tasalla. Ei sillä, että ikinä tekisin niin :)
Sanoin kai jo mitkä ne omat tunteet oli eli haluan syyllisyyttäni saada pienemmäksi pyytämällä anteeksi, mutta se kuitenkin oikeassa elämässä johtaisi seksiin, koska en ole saanut häntä kohtaan tuntemaani vanhasta rakkaudesta kumpuavaa halua pois. Joten sitä ei kannata tehdä. Siitähän ei voi tietää mitä sen jälkeen tapahtuisi, todennäköisesti ahdistuisin jos hän alkaisi tuntua ihanalta ja olisi päästävä kauas ettei vaan ihastu häneen liikaa. Tämä kaikki on tosi hölmöä ja siksi on parempi, että poistun vaan nyt täältäkin vähin äänin. Ellei hänellä ole jotain foliohattumaista syytä joutua ko. tilanteeseen, mutta enpä usko. Voisi silloin sanoa, että olisimme molemmat täysin idiootteja nuorallakävelijöitä.
Nyt tässä tapahtui taas se mitä ei pitänyt eli jäin tähän sepustelemaan päämäärättömiä. Joten se loppukoon nyt ja menen täältä suihkun kautta nukkumaan.
.Pure and simple :) LOL
Niinpä. Itseriittoisuutesi on kuvitelmiesi varassa. Mutta ei johtaisi seksiin ainakaan mun tapauksessa ;)
Ei muakaan voisi naiset kiinnostaa seksuaalisessa tai missään mielessä yhtään tämän vähempää. Tää aihe on ilmeisen loppuun kaluttu, kun sä vaan jaksat vastailla hieman turhia juttuja. Joten...
Tää koko ketju saa nyt päättyä tähän. Vuodatin tänne asiat niin kiltisti ja kauniisti ja häpeällisesti kuin osasin ja nyt en tunne yhtään lisää syyllisyyttä siitä, että suljen nämä asiat muistojen lokeroiden uumeniin loppuelämäksi enkä enää ota niitä sieltä päivänvaloon. Oon mielestäni yrittänyt nyt tehdä häntä ajattelevan ja kunnioittavan lopun asioille ja repinyt kaikki turhat sädekehät alas. Totuus ehkä olisi ollut toisenlainen kuin tämä taru täällä, sitähän ei voi tietää. Mulla on nyt vapaampi olo, kun tämän kaiken kirjoitin, ehkä pääsin vihdoin tästä kaikesta menneestä vapaaksi. Lämpimin ajatuksin hänelle. Hei hei.
"En ole mikään ämmä enkä pelinainen, mutta en koskaan häviä pokerissa enkä shakissa :) Ei ne oikeasti ole mun luonteenpiirteitä, mutta niin voi asian halutessaan kuvitella. Eikö itsensä tituuleeraminen pelimieheksi ole vähän huono peliliike :) Tuut paljastaneeksi heti kaikki korttisi, on paljon vaarallisempaa vaikuttaa vähän naiivilta, mutta olla silti tilanteen tasalla. Ei sillä, että ikinä tekisin niin :)"
Sääli sinulle, mutta pidät itseäs aika ylivertaisena noilla mittapuilla. Et ole ainut, ja tiedän senkin, joka itsensä ylentää, se alennetaan ja näin se on aina ollut, olipa älykkyys mikä tahansa. Soitellen sotaan ei saa lähteä ja sun kohtalo oli nämä palstat :)
Tiedän monia minua parempia shakissa, mutta en ole huono vastuskaan. :)
Pokeria en ole koskaan pelannut, enkä tod, näk koskaan pelaa..Ilmapiiri ri miellytä.
Miksihän se halu ei ole lähtenyt vieläkään pois? Toissa yönä näinkin juuri unta muutaman vuoden takaisiin aikoihin sijoittuneena. Eipä sillä, ei ole tunteetkaan kadonneet, voimakkaina vielä ovat vaikkakin uinuvat vain.
Cut the crap ja kerro mitä pahaa sä teit sille miehelle ja myönnä erheesi kuten nainen äläkä enää jaksa vollottaa miehen perään, manipuloida ja väittää ettet vieläkään tiedä mitä haluat koska jos olet kerta järki ihminen tajuat varmaan että se mitä oli on mokattu ja mennyt, ei tule takaisin missään samassa kauniissa paketissa enää.
Kirjoitit hirveän määrän paskaa tänne tuntemattomille, oletko luuseri oikeassa elämässä vai esitätkö sitä?
Ap muistuttaa hyvin paljon joskus tuntemaani naista. Ainoa vika mikä hänessä oli; puhumattomuus. Jonkinlaista taistelua kävi oman itsensä kanssa eikä halunnut
"loukata" sanoillaan vaikka teoillaan sen teki 100kertaa pahemmin.
Siltikin pystyn jotenkin ymmärtämään. Erilaisia me kaikki olemme.
Toivottavasti menee hyvin.
Ap:lle.. Olitteko varattuja vai miksi tuo teidän suhteenne ei saanut siipiään alle? Elämä on joskus täynnä esteitäkin.. ei niistä pidä heti lannistua. Jotkut tiet on tarkoitettu kuljettaviksi, myös ne vaikeimmatkin. Mihin päin viestisi on osoitettu? Edes pieni vihje tuolle mies paralle.
Miten voi rakastaa niin paljon ja sit panna huoria.
Vai että tämmöistä, minulta olikin jäänyt aimo harppaukset lukematta viime ajoilta...
Taidankin lähteä foliohattukaupoille, kun alkaa välillä olla niin kova viima tuolla ulkona. :( On kylmä.
mitään vaikka näitä ei lukiskaan.
Tää VOISI olla mun kirjoittama, mutta ei sitten kuitenkaan, toivon ettet sinä Mies (5x 8x) isolla M:llä ajattele mun tätä sulle osoittaneen. Toisaalta tekstissä oli paljon samaa meistä, toisaalta taas ei. Tunnetilat voin heijastaa itseeni ja nähdä niissä itseni kamppailemassa "hyvän ja pahan pirun" kanssa, aivan kuten sinä Mieskin.
En allekirjoita enkä näe itseäni noin haparoivana jos näin voisi sanoa, TIEDÄN tasan mitä elämältä haluan ja saan ja olen jo kaaauan sitten hyväksynyt sen tosiasian jonka äärellä ME elimme ja olimme ja luojalle kiitos, olemme olleet koko ajan samaa mieltä kaikesta riitelemättä.
Haluan vain sanoa tänne, ikäänkuin itsellenikin vahvistukseksi että kaikki on ollut ok, päätös joka piti oli ja on ok. Kuten varmaan tiedätkin, me ei ikinä koskaan päästä eroon siitä meidän välisestä jutusta, ei koskaan, aina yhtä paljon se ilahduttaa ja hetkauttaa tuolla sisimmissä, jopa liikaa tilanne huomioonottaen, kun näemme. Siitä me emme pääse eroon mutta muut asiat ovat vain ja ainoastaan asennekysymys, sellainen päätöskysymys, teenkö vai enkö. Asiathan ei tästä muuksi muutu vaikka voissa paistaisi. Emme varmaan palaa aikaan entiseen, en näe siinä hitustakaan järkeä, siksi meidän tuleekin elää ja olla omillamme ja jatkaa hissukseen eloa ;))
Jännä on ollut nähdä miten ajan kuluessa ME muutumme, emme paljoakaan mutta onhan sitä muutostakin nähty, toisaalta tilanne on heti päällä, huoneessa on vain me kaksi, kohdatessamme. Toisaalta, olemme ikäänkuin palanneet melkein lähtöruutuun. Jos meillä olisi vielä keskusteluyhteys samanlainen kuin puolstoista vuotta sitten, onhan se vieläkin siis mutta mahdollisuus siihen yhtä hyvin, en tänne edes eksyisi, siksi sanonkin tuntevani olevani kuin lähtoruudussa, tännehän sitä tulee etsimään "vastauksia" ja purkamaan ajatuksia anonyymisti toisten kanssa, mutta vastauksia vaan ei täältä löydy. Siksipä odotan, tiedän päivän jolloin me saamme sen hetken. Jaksan kyllä odottaa ja toivon löytäväni silloin jonkunlaisen maanpäällisen rauhan niin sun kuin itseni kanssa. Itseasiassa luulin sen jo löytyneen kunnes näköpiiriini taas tupsahdit, flirttailemaan... ;) Niin aseeton oon seurassasi.. ympäri mennään yhteen tullaan, miten susta pääseen EROON? ;)
MJ:lle?
vaikuttaa että olet liian kiltti hyvä nainen?