Yksinäinen lamppu, yksi puu.
Mustat katot taivaan rajaa,
pimeässä kaikki muu,
harmaat pilvet joita tuuli ajaa.
Sinulta ei yhtä sanaa,
pian sataan vuoteen.
Elämäni, samaa vanaa
lailla vuoksen, luoteen.
Mustat katot taivaan rajaa,
pimeässä kaikki muu,
harmaat pilvet joita tuuli ajaa.
Sinulta ei yhtä sanaa,
pian sataan vuoteen.
Elämäni, samaa vanaa
lailla vuoksen, luoteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis pieni runo, kun sen yksinäinen lamppu.
Kiitos huomiosta Ger. Runo on ainakin pieni, mutta valaise se ei.
kuvaavaa on pian sataan vuoteen ilmaisu, puhuu paljon enemmän kuin mitä kirjoitettu on. Ehkä ei sanaakaan, kenties kuitenkin ajatuksia mutta niitäkään et
voi tavoittaa ja olet yksin omiesi kanssa.
Vaikka aika kulkee, sydän ei unohda. Runosi ilmentää tärkeän ja satuttavan asain herkästi.
Uller, syksy ja pimeys tuottaa välillä surullisia ajatuksia ja surullisia runoja. Onneksi ei sentään aina. Onhan syksyn luonnossa myös ilon värejä.
Kiitos paneutuvasta vastauksestasi!