Eli vanhemmat A ja B, joilla 3 yhteistä aikuista lasta avioliitosta.
A:lla ja B:llä keskinäinen avioehto.
Vanhempi A:lla=
-omakotitalo nimissään, josta hieman velkaa jäljellä muuta velkaa
-auto osamaksusopimuksella, josta vielä vähän maksua jäljellä
-lisäksi 1 lapsi aiemmasta avioliitosta vuosikymmenten takaa
Vanhempi B:llä=
-ei mainittavaa omaisuutta (kiinteistö ym.) eikä myöskään velkaakaan
Miten siis menee kuviot A:n kuollessa (jos siis A kuolee ennen B:tä)?
Perinnönjako jne? Kuka vastaa veloista?
A:lla ja B:llä keskinäinen avioehto.
Vanhempi A:lla=
-omakotitalo nimissään, josta hieman velkaa jäljellä muuta velkaa
-auto osamaksusopimuksella, josta vielä vähän maksua jäljellä
-lisäksi 1 lapsi aiemmasta avioliitosta vuosikymmenten takaa
Vanhempi B:llä=
-ei mainittavaa omaisuutta (kiinteistö ym.) eikä myöskään velkaakaan
Miten siis menee kuviot A:n kuollessa (jos siis A kuolee ennen B:tä)?
Perinnönjako jne? Kuka vastaa veloista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä vastaat veloista. Leski pitää talon. Autoliike ottaa auton. Se aikaisempi lapsi perii saman verran kuin sinä.
Avioehto muuttaa tilanteen niin että jäätte kaikki nuolemaan näppejänne. Se on ihan oikein, hyeenat.
Perintöä en ole vaillakaan, en euron euroa tarvitse enkä vaadi.
Pointti on se etten kuitenkaan haluaisi joutua maksamaan toisen tekemiä velkoja, sillä omakin elämä on elettävänä. Eikä halua sisaruksetkaan.
Onko jollain asiallista ja fiksua, virallista tietoa tähän? Kun luulen, että tuo vanhempien välinen avioehto muuttaa kuviota jotenkin?
Jos velat pelkästään A:n nimissä, niin hänen kuollessaan velat maksetaan ensin pois hänen jälkeensä jättämästä omaisuudesta.
Lisäksi tällä lapsella on oikeus normaali perimisoikeus A:n omaisuuteen. Ns. lakiosa.
Lakiosa ei tarkoita normaalia perimisoikeutta.
Jollei testamenttia ole, ei lakiosaa tarvitse miettiä. Lakiosa on puolet perintöosasta ja tässä tapauksessa kun lapsia on neljä, se olisi 1/8 A:n omaisuudesta. Jos A ei ole tehnyt testamenttia, sisar- tai velipuoli saa kuitenkin koko perintöosansa eli 1/4 perittävän omaisuudesta, eikä vain lakiosaa.
Jos avioehtosopimus on avio-oikeuden kokonaan poissulkeva, A:n kuoltua ei toimiteta ositusta, vaan omaisuuden erottelu. Siinä selvitetään omistussuhteet ja todetaan mitä kumpikin puoli omistaa.
Tätä ennen tulee kuitenkin selvittää, onko ositus A:n ensimmäisen avioliiton jälkeen toimitettu ja jos ei ole, se tulee tehdä nyt. Osituksen kohteena on A:lla ja hänen ex-puolisollaan ositusperusteen syntyhetkellä ollut omaisuus (ositusperuste avioeroasian vireilletulopäivä tai puolison, siis exän kuolema). Jos A oli tuolloin varakkaampi, ex tai hänen kuolinpesänsä voi olla oikeutettu saamaan tasinkona jonkin osan A:n omaisuudesta. Vastaavasti A:n perilliset voivat saada exältä tasinkoa.
Leski B:llä on oikeus pitää puolisoiden yhteinen koti jakamattomana hallussaan. Velat pitää kuitenkin maksaa. Jos perilliset eivät pysty velkoja maksamaan, talo on myytävä tai leski voi ostaa osuuden talosta, jolloin A:n velka saadaan hoidettua B:n maksamalla kauppahinnalla.
Jollei testamenttia ole, omaisuus jaetaan tasan A:n lasten kesken niin että kukin heistä (myös tämä lapsi A:n aiemmasta avioliitosta) saa omaisuudesta 1/4.
Suurkiitokset asiallisista vastauksistanne nimim. Velat pois ja LW.
Testamenttia ei ole. Avioehdon sisällöstä en ole aivan varma, tiedän vain että avioehto on.
Vielä kysyisin, vaikuttaako asiaan mitenkään se että A:n exä ja lapsi asuvat Ruotsissa? En tiedä ovatko myös Ruotsin kansalaisia, luultavimmin kyllä koska ovat siellä asuneet pysyvästi eron aikaan ja siitä lähtien.
Avioehtosopimuksen sisällöllä on tietysti ratkaiseva merkitys. Jos avio-oikeus on poissuljettu vain osittain, toimitetaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden osalta ositus.
Ruotsi-kuvio ei vaikuttane mitään. Perimykseen, verotukseen ja luultavasti molempiin avioliittoihin (eli omaisuuden erotteluun ja mahdollisiin osituksiin) sovelletaan Suomen lakia, jos siis ensimmäisen avioliiton puolisotkin asuivat Suomessa avioliittonsa aikana.
Ok, kiitos todella paljon vastauksista ja vaivannäöstä.
Selkeytti hyvin näitä asioita ja tietääpähän suuntaviivoja mitä aikanaan tuleman pitää.