Menit menojasi, valitsit tiesi. Kuljet polulla johon minä en kuulu. Älä astu harhaan, älä katso taaksesi, älä enää huolehdi minusta. Älä näytä että välität vielä(kin).
Anna jo periksi, niin minunkin on helpompi luovuttaa.
Anna jo periksi, niin minunkin on helpompi luovuttaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mistä päättelit että hän vielä välittää?
Sanoista, teoista ja ihan siellä kuuluisassa IRL maailmassa.
Jos ihmisen on kerran mentävä, niin menis sitten eikä jäisi (ja jättäisi) puolitiehen.
(Anteeksi, hieman kärttyinen ja väsynyt olotila.)
En tosiaan anna periksi, haluan sut. Meillä on sama suunta, huolehdin susta ja sinä minusta.
menikö miehelle vai naiselle?
Voisi olla vaikka minulle :/ en vaan mahda tunteilleni mitään.
Välitän ja olen huolissani sinusta. Järkevin kai olisi vain jatkaa matkaa ja kuopata tunteet. En voi asialle mitään. Kaikkeni olen tehnyt.
Tutun oloista tekstiä. Yhden jos toisenkin asian olen oppinut. En ikinä käske toisen luovuttaa. En edes leikilläni. Mun ei kuulu määrätä, mitä toinen ajattelee tai tuntee. Jos mä haluan luovuttaa, teen sen itse. Jos haluan unohtaa, teen sen itse - jos voin. Jos haluan pitää jonkun ihmisen elämässäni, mun pitää hallita omaa käytöstäni ensi sijassa.
Eli ap: lle tiedoksi, ihan miten vaan. Viestin kohde tekee niinkun parhaaksi katsoo. Kiittää ehkä neuvoista ja tekee niinkuin huvittaa. Vain itseäsi voit määrätä. Huolenpito on yksi kontrollin muoto: antaa toiselle sitä mitä ajattelee tämän tarvitsevan, ei sitä mitä hän tarvitsee.
Silti hellästi ja määräten toivon että saat nukuttua. Hyvin ja rauhallisesti.
ettei se ole niin yksinkertaista lähteä, ei tunteita voi katkaista off-nappulasta. On pelottavaa, kuin syvälle ne voi mennä, vaikka tuntuu, että olisi tullut loukatuksi, niin silti usein päällimmäisenä on huoli siitä, miten tuo toinen pärjää, onko sillä kaikki hyvin. Vaikka mitään oikeaa järkevää syytä ei tuolle huolelle ole.
http://www.youtube.com/watch?v=rR_L3KTTbWs
http://www.youtube.com/watch?v=QFqg__-EnAE
Nappi laukaus. Nyyh! voi rähmä oon onnettoman ...jumissa ei taida olla oikopolkuja tässä tapauksessa.
En mä enää edes yöllä herää siihen kun Sä riehut. Toivottavasti se on merkki siitä, että nukut yösi eikä ole tarvetta enää murehtia, ainakaan meitä. Nukutun yön jälkeen asiat näyttää toiselta. Pimeä ilta pehmentää ajatukset. Unta ja valoa, siinä kaikki.
komppaan ap:tä täysin. Ei ole reilua antaa toisen ymmärtää että voisi vielä olla jotain, kun ei voi enää olla, yhtään mitään, ikinä. se on toiselle osapuolelle liian julmaa.
Valitsiko se toinen tiensä? Vai onko se vieläkin risteyksessä, katsomassa kaikkiin suuntiin? Joskus sitä joutuu ristiaallokkoon, yrittää tehdä niinkuin "pitäisi", tai "olisi järkevää". Vaikka tunteet huutaa muuta.
Vaikeita tilanteita jos molemmilla on tunteita.
Jos toinen tietoisesti roikuttaa, siihen ei ole hyvä jäädä. Silloin pitäisi siirtyä elämässään matkustajasta kuskiksi ja tehdä itse ratkaisu eikä pyytää roikottajaa sitä tekemään.
Sattuu se. Mutta jääminen sattuu enemmän.
Tuskin helppo valinta, teki sen silti. Halusi polulle, jolla nyt kulkee. Kertoo olevansa onnellinen, silti ei päästä irti kokonaan. Pitää minuakin lähellään, varalla? Ehkä. Tai sitten jumittui risteykseen, miettii syitä ja seurauksia. En tiedä.
Itselle irroittautuminen on vaikeaa, kun toinen on niin tärkeä, kuitenkin aina osa elämää. Siinä vierellä kulkemassa, silti mahdottoman kaukana jo. Kai tämä kaipaus joskus ystävyydeksi muuttuu.