Mitäpä tässä kertoisi.. koko elämäni olen elänyt yksin, en sillä.. etteikö kavereita olisi, niitä kyllä löytyy.. ehkä voisi sanoa että ulkopuolisen silmin katsottuna elämäni näyttää ihan hyvältä.. hauska nuori mies, käy töissäkin, ystäviäkin sillä on.. yksinäisyyteni onkin enemmä tuota parisuhteen puuttumista.. ikää on jo kertynyt.. hmm... kiitettävästi.. mutta kertaakaan en ole vielä seurustellut.. oikeastaan olin jo ollut niin kauan yksin että olin se omalla tavallani hyväksynytkin.. en enää osannut kuin aina silloin tällöin haaveilla jostain paremmasta... salaa ajatella miltä tuntuisi eds joskus olla kaupungilla s ihminen joka onnellisena saisi kävellä kaupungilla käsi kädessä jonkun kanssa... ajatella että kenties jonakin päivänä minulla olisi oma perhekin.. ihania ajatuksia syksyn pimeinä iltoina...
sittenhän se kummallinen tapahtui.. ja yhtäkkiä eräs nainen ihastui minuun... nainen oli varattu... :( mitään sen ihmeempää ei koskaan tapahtunut.. pientä halailua... muutamia suudelmia.. kuitenkin tuona lyhyenä aikana hänen kanssaan pääsin kokemaan niin paljon asioita joista olin koko elämäni haaveillut.. ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin jopa nukkumaan naisen vieressä, tuntea sen miten ihanalta tuntuu vain pitää toisesta kiinni tietäen että hän välittää sinusta.. tietäen että itse olit niin vahvasti rakastumassa tuohon naiseen..
no... tuota iloa jatkui aika kauan.. kunnes pikkuhiljaa kaikki muuttui..
elämäni on pitkälti aika tylsä.. kavereita näen nykyään harvoin.. harrastuksia minulla ei juurikaan ole.. vietän aika paljon aikaani kotona yksin.. välillä käyden leffoissa tai baareissa, se onkin niitä harvoja paikkoja jossa ystäviäni näen..
noh.. eipä noista sen enempää...
kuitenkin.. nyt syksyiset illat on muuttuneet siihen.. että tunnen että jollakin tapaa minua ei koskaan ole tarkoitettu kenellekään.. että tulen olemaan lopun elämääni yksin.. surullinen ajatus...
vielä on onneksi nuo muistot siitä pienestä palasesta onnea jota pääsin hetkellisesti edes kokemaan.. vaikka se ei ehkä missään kohtaan ollutkaan kuin tuon naisen turtumista omaan parisuhteeseensa...
en edes tiedä miksi tämän kirjoitin.. tuli vain jotenkin niin kovin surullinen hetki ja oli pakko kirjoittaa ajatuksia vähän jonnekin...
sittenhän se kummallinen tapahtui.. ja yhtäkkiä eräs nainen ihastui minuun... nainen oli varattu... :( mitään sen ihmeempää ei koskaan tapahtunut.. pientä halailua... muutamia suudelmia.. kuitenkin tuona lyhyenä aikana hänen kanssaan pääsin kokemaan niin paljon asioita joista olin koko elämäni haaveillut.. ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin jopa nukkumaan naisen vieressä, tuntea sen miten ihanalta tuntuu vain pitää toisesta kiinni tietäen että hän välittää sinusta.. tietäen että itse olit niin vahvasti rakastumassa tuohon naiseen..
no... tuota iloa jatkui aika kauan.. kunnes pikkuhiljaa kaikki muuttui..
elämäni on pitkälti aika tylsä.. kavereita näen nykyään harvoin.. harrastuksia minulla ei juurikaan ole.. vietän aika paljon aikaani kotona yksin.. välillä käyden leffoissa tai baareissa, se onkin niitä harvoja paikkoja jossa ystäviäni näen..
noh.. eipä noista sen enempää...
kuitenkin.. nyt syksyiset illat on muuttuneet siihen.. että tunnen että jollakin tapaa minua ei koskaan ole tarkoitettu kenellekään.. että tulen olemaan lopun elämääni yksin.. surullinen ajatus...
vielä on onneksi nuo muistot siitä pienestä palasesta onnea jota pääsin hetkellisesti edes kokemaan.. vaikka se ei ehkä missään kohtaan ollutkaan kuin tuon naisen turtumista omaan parisuhteeseensa...
en edes tiedä miksi tämän kirjoitin.. tuli vain jotenkin niin kovin surullinen hetki ja oli pakko kirjoittaa ajatuksia vähän jonnekin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä teksti olisi aiemminkin julkaistu. Täällä. Miksi puhut itsestäsi välillä kolmannessa persoonassa - aivan kuin katselisit jostakin ylhäältä?
Ei se yksinäisyys tapa. Voit ajatella, että kaikki on aikanaan luotu tai ylhäältä määrätty, että näin käy. Mutta ihmeitä voi tapahtua ja tapahtuu.
Se kädestä pidettävä voi tulla vaikka savupiipusta. Hyvää odotusta ja onnea. Älä annan syksyn masentaa.
"Ei se yksinäisyys tapa. "
Kyllä muuten tappaa. Mutta hitaasti. Nykyään käytän slogania YKSINÄISYYS TAPPAA, minkä löysin kirjasta Achte & Kuusinen: yksinäisyys,
Kyllä siihen kuolee pikku hiljaa. Ensin alkaa tulla outoja ajatuksia. Sitten kun ihmiskontaktit jäävät yhä vähemmälle, alkaa tulla itsemurha-ajatuksia.
Toki tuo leffassa käynti on ihan hyvä harrastus. Itse en saanut edes aikaiseksi pahimpina aikoina mennä leffaan.
"välillä käyden leffoissa tai baareissa, se onkin niitä harvoja paikkoja jossa ystäviäni näen.."
Tarkemmin tekstisi lukien et taida aivan yksin ollakaan. Jos baareissa kavereita tapaat, eikö siellä naisiakin ole?
NIINKÖ
Moi!
minkä ikäinen olet Ramsay? itselläni tunne aika samanlainen..