Noin 6kk olen lorvinut tällä palstalla ikävöimässä hullun lailla.. Kohde tosin on vaihtunut 3kertaa, ja ehkä joitain hyvin ohimeneviä himon hetkiä muihinkin.. Ja sen suurimman toteutin, muka oli niiiin upeaa ja kiellettyä ja mahdotonta. Paskat joo, kun siitä tuli mahdollista loppui kiinnostus minulta kokonaan :(
Miksi olen tällainen tuuliviiri? Haluan miehiä, monia ja paljon, sitten kun saan en halua enää :( enkä koskaan sellaisia järkeviä, aina jotain hankalia sekopäitä jotka vetää puoleensa.. Muka mahdottomia saada, siksi kai kiinnostunkin. Sitten kuitenkin mies takertuu ja minä ahdistun.. Ja viikon sisällä uusi, muka-todellinen, ihastus..
Apua siis palstan terapeutit! Löytyykö täsmälääkettä? Ikääkin on jo sen verran että sen puolesta olisin kuvitellut alkavan jo helpottaa...
Miksi olen tällainen tuuliviiri? Haluan miehiä, monia ja paljon, sitten kun saan en halua enää :( enkä koskaan sellaisia järkeviä, aina jotain hankalia sekopäitä jotka vetää puoleensa.. Muka mahdottomia saada, siksi kai kiinnostunkin. Sitten kuitenkin mies takertuu ja minä ahdistun.. Ja viikon sisällä uusi, muka-todellinen, ihastus..
Apua siis palstan terapeutit! Löytyykö täsmälääkettä? Ikääkin on jo sen verran että sen puolesta olisin kuvitellut alkavan jo helpottaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hanki DILDO, saat vähemmän pahaa aikaiseksi. Kysele, olisiko sellaista kolme- vaihevirralla toimivaa, niin ei tarvitse jatkuvasti olla ostamassa säkkikaupalla paristoja.:(
En mä pelkkää seksiä halua... Vaan en mä kyllä tiedä mitä mä haluan. Sitä sitten kai että joku sellainen, jonka en uskoisi haluavan, haluaa minua..
Mutta ei tarvitse yrittää ilkeä olla, eihän tällainen minua onnelliseksi tee, päinvastoin:(
Aivan sama. Aloituksesi kuitenkin vaikuttaa niin provolta, kuin olla ja osaa. Jos tosiaan olet tuollainen, kuin itsestäsi kerrot, hanki apua, mutta älä täältä.:(
Miksiköhän tämä tuntuu sua loukkaavan? Ja ihan hyvin kysyn sitä apua vaikka täältä, tuskin koskaan pystyisin oikealle ammattilaiselle puhumaan..
Ja mikäli sun angstisi heräsi siitä että oletat mun vokottelevan varattuja, niin ei, niin en tee. Siihen on monta syytä, ihan alkuun se että haluan kai olla Ainoa jota kyseinen mies haluaa, ja toiseksi se että pettävät varatut tuntuvat olevan epätoivoisenkin helppoja.. Ja mähän etsin niitä haasteita... (Ihan rehellinen jos olen niin elämäni aikana olen tästä kerran lipsunut)
Kaikkilla ihmisillä on halunsa . Et sä mikään poikkeus ole! Toiset osAA VAAN PITÄÄ NE OMANA tietonaan. Vaikka tuollainen lelu ens alkuun ja kivat leikit kunnes löytyy se oikea joka saa tyydytettyä nekin tarpeet mitkä herää sulla kun näet aidantakana jotain parempaa. Annat liian helpolla ja himot vaan nousee. Kun viellä huomaat että olis mahdollisuudet johonkin paljon parempaan kuin mihin jo hölmönä lankeat ja taas väärän ehdokkaan mul.ku haarukassa.Hetken helpotus ja taas korvapuusti ja morkkis jälkeenpäin. Ikuinen kierre tai kohtaat lopulta sen HIV miehen ja se on tattista vaan ja...
No ehkä tollaistakin joo.. Mut enemmän mä itse ajattelen että vika on ennenkaikkea siinä että ahdistun sitten kun joku tosissaan tykkää ja näyttää tunteita :( siis sitten kun jännitys vähenee ja on muutakin kuin peliä ja seksiä. Siitä alkaa se tunne että kurkkua kuristaa, alan nähdä kaikki ko. ihmisen piirteet ahdistavina. Sitten otan etäisyyttä, keksin tekosyitä vältellä, jokainen pienikin yhteydenotto miehen puolelta moninkertaistaa ahdistuksen. Sitten lopetan suhteen ja päätän etten koskaan edes yritä.. Kunnes taas pian.
Et sä mua loukkaa. Ei vaan tunnu kovinkaan "terveeltä" tuo käyttäytymisesi, mulle on aivan sama, mitä siviilisäätyä jahtaamasi miehet edustavat. Vaikuttaa vähän kuitenkin siltä, että olet joskus joutunut ottamaan "siipeesi" pahasti, vai?
En parisuhteissa, ne olen sössinyt itse alusta asti, muistan kamppailleeni saman kuristumis -olon kanssa jo ihan ensimmäisen poikaystävän kanssa, ikää silloin ehkä sen 12v :/ mutta kieltämättä joo, vuodet sitä ennen.. Ei tainnut ihan oppikirjalapsuus olla :D ja tiedänhän minä että sieltä ne kumpuaa, mutta en jaksaisi enää, olisi jo aika olla normaali, kun muuten tuntuu että haavat parantuneet ja arvet joiltain osin vahvistaneetkin vain..
Jopas menee syvälliseksi:)
Näinpä arvelinkin.;) Kiinnostuin aloituksestasi siitä syystä, että olen käyttäytynyt itsekin joltisenkin samoin joskus, lapsuudessa tapahtuneet asiat kummittelivat, ja valitettavasti vieläkin...
En osaa neuvoa, kun en osaa itseänikään, mutta sen olen oppinut, että kun antaa rakkaudelle edes mahdollisuuden, se ei ole koskaan pahasta...vaikka joutuisi lopulta pettymäänkin.
Nyt täytyy mennä, öitä.
Mua ahdistaa kans olla muiden kanssa. Poikamies=erimies.