Homo- ja biseksuaalit työelämässä

Lisätään tuohon aiempaan "kieltoluettelooni" vielä meteorologit sekä taiteelliset alat, kuten taidemaalarit, muusikot, tanssijat, stylistit, vaatesuunnittelijat jne. Eli elkää kiitos näitä ammatteja edustavat vastatko.

Lääkäri oli viä hetki sitten hyvin miesvaltainen ala! Ei taida olla perustiedot kunnossa..

IT-alalla hommissa, ikää 33v, silloiset työkaverit ensimmäisiä joille tulin kaapista. Pari vuotta ennen sukulaisille kertomista sanoin työkavereille että asustelen pitkäaikaisen poikaystävän kanssa. Eli työkaverit tiesi, vanhemmat ja sisarukset ei... jotenkin se oli paljon vaikeampaa lähisuvulle kertoa.

Mutta, hyvin meni se työkavereille kertominen ja olivat aavistelleetkin. Sanoin ettei sitä tarvitse salata vaan senkun kertovat eteenpäin vapaasti. En ollut heittänyt mitään tuulesta temmattua juttua joistain naisista, vaan aina jutellut vain siitä miten menin kaveriporukalla mökkireissulle saunomaan ja kalaan (vaikka mukana olikin vain poikaystävä). Ja sitten tietysti firman pikkujouluissa olin naispuolisille vain kaveria kaikesta flirtistä huolimatta... he taisivat olla niitä ensimmäisiä jotka aavistelivat minun olevan niitä poikia.

Nyt kahdeksan vuotta olen ollut tässä firmassa töissä ja kaikki tietävät. Ei ole minkäänlaista konfliktia tullut vaan hommat pyöri, ylennystä ja lisävastuuta tuli tasaisin väliajoin.

Olen IT-alalla ja toimin hyvin samaan tapaan kuin sinä. Kerron lähinnä kavereistani ja yleisesti tekemistäni, kuten urheilusta ja elokuvista. En ole maininnut puoliskostani, kun äijä- ja heteroperhekulttuurissa pelkäisin tulevani väheksytyksi.

En usko, että meillä puurot menisi väärän kurkkuun, mutta pelkään homojen lasikattoa, joka estäisi urakehityksen ja pelkään, että teknistä osaamistani alettaisiin vähättelemään, kun homoja pidetään naisellisina ja yleinen kuva naisista on, etteivät osaa mitään tekniikasta. (naiset tosin vahvistavat laiskuuttaan tätä kuvaa).

Olen varsin heteromainen homo siinä mielessä, että en jaksa katsella kukkia tai muuta "kaunista" sekuntia kauempaa vaikka noteeraisin ne kauniiksi. Samoin kauneuden korostaminen tuntuu ulkoavaruuden livertelyltä, joka vaikuttaa kuin ihmiset olisivat tulleet hulluiksi. Muotokieli on minulle vain tyhjää, mutta sen verran älykäs olen, että ymmärrän tämän olevan sokea pisteeni. On ihmisiä, joille se avautuu ihan eri tavoin.

Olen nainen ja minua on luultu lesboksi lyhyttukkaisen meikittömän harteikkaan olemukseni takia. Kerran olin yhteisellä autokyydillä miekollegan kanssa ja kuulin siitä jotain vitsailua. Vastasin "ei miesten minua tarvitse pelätä" . Tarkoitin sillä lähinnä tarkkaa moraaliani, hyväksyn seksin vain seurustelusuhteessa, mutta tästäkin tehtiin lesbotulkinta.

Ihan sama, se ei minua oikeastaan haittaa. Olen miehiin pettynyt suhteissani ja olisi jopa helpotus olla lesbo, mutta kun en vaan ole. Joskus haaveilen mieskumppanista mutta aina vaan harvemmin.

No onpa taas keskustelua. Jokainen voi itse päättää haluaako kertoa vai ei. Se on jokaisen yksityisasia eikä mitenkään kuulu työnantajalle tai työkavereille. Työkaverit on työkavereita eikä välttämättä ystäviä. Kaikkea ei kannata jakaa eikä kertoa. Jokaisella alalla on bi- ja gaymiehiä enemmän kuin halutaan joskus uskoakaan. Annetaan ihmisten elää omaa elämää ja se onko mies tänä päivänä hetero, bi tai homo niin ei ole mitään merkitystä mihinkään. Juntit siitä asian tekevät!
Olen onnellinen bi tai enemmän gay nykyään ja elän omaa elämääni.

Tietysti kerron, huomiota kaipaavana henkilönä laitan ilmoitustaululle asian tiedoksi, ja kyllä on huomiota riittänyt. Yllättävää kyllä naiset kiinnostuvat kovin. Mulla onkin ylitarjontaa naiskavereista.

Olen lesbo ja työskentelen talousalalla. Viimeisten viiden vuoden aikana olen työskennellyt kolmessa työpaikassa ja kahdesta niissä (johon lukeutuu nykyinen työni) olen ollut avoin seksuaalisesta suuntautumisestani. Kolmannessa paikassa olin suht vähän aikaa ja minusta tuntui, ettei meillä työkavereideni kanssa ollut mitään yhteistä muutenkaan. En ole koskaan piilotellut asiaa, mutta en myöskään ala puhumaan siitä, ellei se tule esiin. Eli jos joku työkaveri kysyy esim. perhesuhteista, olen vastannut rehellisesti ja sen kummemmin kiertelemättä. Jos asia on ollut hänelle ongelma, hän ei varmasti ole ihminen, kenen kanssa haluaisin viettää aikaa.

Ikää jo kohta 60 ja olen hyvin avoimesti homo työyhteisössäni. Elän rekisteröidyssä parisuhteessa ja puhun puolisostani, jos se on jossakin tilanteessa luontevaa. Opetan yliopistossa, ei ole tullut negatiivista palautetta opiskelijoilta, esimiehiltä eikä työtovereilta. Tunnen olevani arvostettu opettaja ja tutkija.

Ehkä yliopisto on melko liberaali työpaikka. En ole ikinä kuullut homovitsejä, en edes menneinä aikoina, kun elin visusti kaapissa.

En ole homoseksuaali ja ylläpitäjä näemmä oli laatinut avauksen, kun oli etusivulla kommentoitavaksi tarjottu, mutta sanon, että en menisi töihin paikkaan, missä työkavereileille pitöisi tehdä selväksi yksityisasioita. Jos olisi joku aivan imbo takatukkavatipää, niin varmaan valehtelisin olevani lesbo, etä pääsisin eroon rasistista. Joskin lienee yhtieiskunnallisesti merkityksetöntä työtä kaikki se, missä ihmisten alapääasiat kiinnnostaa tai ovat merkityksellisiä. Älä nyt hyypiö sano, että olet joku lestari:mene purkamaan saastaisia turhaumiasi omiesi joukkoon,koska niormaalin ihmisen mielestä on perverssiä keskustella alapää-asioista yhteiskunnallisessa mielessä.

Ja sori että vaikka pidänkin vaan vastakkaisests sukupuolesta, että mua ei idiootit kiinnosta.

Ei pahalla, mutta tuli mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=E27v-jmRmx0

"Mitä teit viikonloppuna? - Olin poikaystävän kanssa leffassa ja laitettiin pizzaa..."

Kun antaa suoran yksinkertaisen vastauksen niin yleensä homofoobikkokin on niin yllättynyt vastauksen mutkattomuudesta, ettei osaa jäädä edes ihmettelemään asiaa.

Monet väittää että pomo on ainakin vanha homo

Miksi siitä pitäisi kertoa? Odotatko jotain erityiskohtelua kuten pidemmät ruokatauot tms. Vai halauatko nussia pomoa?

Onko se nyt ihan pakko kaikille olla toitottamassa siitä poikkeavuudestaan? Pitää vaan sairautensa omana tietonaan.

Olen töissä biokemian labrassa tutkijana meillä kyllä on montakin avoimesti homoseksuaalia ihmistä ollut tiimissä vuosien varrella eikä ole haitannut ketään.

Ei haittaa minua mitä sukupuolta kollega sattuu rakastamaan. Eikä se minulle kuulu, ellei hän itse sitä halua kertoa. Akateemisilla aloilla asenteeni on ihan normikamaa.

Hetero-oletukselta ei toki voi välttyä: se on kuitenkin tilastollisesti todennäköisintä. Mutta niin on moni muukin asia - ihmiset olettavat kaikenlaista: itselleni ahdistusta aiheuttaa kollegoiden lapsijutut : meillä ei lasta ole, eikä vaimon sairaudesta johtuen koskaan tule. Olemme yhdessä asian käsitelleet ja elämä jatkuu, mutta en haluaisi tätä henkilökohtaista asiaa revitellä - kuitenkin paljon kysellään, että koskas teillä pienet jalat tipsuttaa ja eikös jo vauvakuume iske ja kyllä sitten kun teillä on lapsia yms... aaargh! Tekee vaan mieli valehdella tai vaihtaa aihetta.

Homovitsit eivät kuulu työpaikalle sen enempää kuin seksistiset letkautuksetkaan. Ainakin meillä saisi sellaisia laukomalla melkoisen aivoinvalidin maineen... Kuuluvat jonnekin amistason juttuihin, eivät sivistyneeseen seuraan.

Minun on hyvin vaikea uskoa, että olet työpaikkasi ainoa homoseksuaali. Se on kovin epätodennäköistä. Oman havaintoni mukaan homoseksuaaleja on noin 10 % väestöstä... tai sitten vaan biologeihin heitä on kasautunut enemmän kuin ihmisiin yleensä... Ehkä biologian opiskelu tekee ihmisen enempi sinuiksi itsensä kanssa, että uskaltavat olla mitä ovat ja rakastaa ketä rakastavat. :)

Minä lähden siitä, että me kaikki olemme ihmisiä ja esim tärkeämpäähän on työpanokseni ja osaamiseni työssä kuin työssä - ei yksityisasioihini kuuluva seksuaalisuuteni ja sen julkiesittely. Eikö jo sana työkaveri tai työtoveri osoita sen neutraalisti.

Itse olen ollut koko elämäni aika huikentelevainen (hetero)seksisuhteissani ja minulla on ollu jos jonkinlaisia seksiseikkailuja ja -seurusteluja. Eipä ne yksityisasiat kuulu kuin kumppaneilleni ja minulle ja arvatkaa vaan, levittelenkö elämääni työpaikallani. Ei tulisi mieleenikään, johan minua nimiteltäisiin milloin mitenkin.

Yksityiselämästäni huolimatta olen aina hoitanut työtehtäväni moitteettomasti, edennyt ja monipuolistunut urallani ja nautin työnteosta ihan tasavertaisena kollegojeni kanssa työyhteisössämme.

En ole kertonut kenellekään!
Naapurikaupungissa minulla on naispuolinen ystävätär, jota kotikaupunkini väki, sukulaiseni ja työpaikkani jengi pitävät naisenani.
Yritin hetkellisesti heteroavioliittoakin, mutta eihä se onnistunut ja vaimoni taisi lopulta arvata asian.

Vaikka on jo vuosi 2012, niin kannattaa käyttää maalaisjärkeä tuossa, kertooko homoudesta vai ei. Eivät kaikki heterotkaan, ml itseni tykkää kahvipöytäkeskusteluissa kertoa kovin paljon yksityiselämästäni.

Yksi aikuisista lapsistani on transseksuaali, joka seurustelee homoseksuaalin kanssa. Tästä olen kertonyt ystävilleni ja sukulaisilleni. Kaikki ovat ihan avoimin mielin suhtautuneet asiaan.

Työpaikallani (virasto) vain yksi homoseksuaali on tullut kaapista ulos. Pari muuta on "paljastunut" eri yhteyksissä. Itse arvostan sitä, että homoseksuaali uskaltaa kertoa asiastaan. Silti en sinulle suosittelisi sitä, koska olet bisnesalalla, jossa on kova kilpailu. Toisaalta olet nuori ja ilmeisesti kova alan ammattilainen. Jos seksuaalinen suuntautuneisuutesi alkaa häiritä työkavereita, niin aina voit vaihtaa työpaikkaa.

Ei eletä enää kivikaudella. Olen sairaalassa töissä ja kollegoina on sekä homoja että lesboja eikä kenenkään työt ole kärsineet siitä kenen kanssa sänkynsä ja rakkautensa jakaa. Älä edes mieti. Kerro tai ole kertomatta mutta et ole muita huonompi.

Todennäköisesti homofobiaa esiintyy enemmän vähemmän koulutetun väestön parissa. Järkyttävää, surullista, tietämätöntä.

Täytyypä sanoa näin.

Olen itse miehen kanssa parisuhteessa (itse nainen) ja kannatan samaa sukupuolta olevia suhteita.

Kuitenkin.

En itse koskaan puhu omasta suhteestani omien työkavereiden kanssa. En koe, että oma suhteeni heille kuuluu, varsinkaan niille jotka koen olevan vain kavereita työn johdosta. Miksi siis sinunkaan tulisi kertoa?

On minulla oikeat ystävät siihen joille noi suhdeasiat jaetaan.

Ei minun mielestä sukupuolinen suuntautuminen työpaikoille kuulu.Ja muutenkin, elämässäni olen huomannut, että parhaita kavereita ovat itsensä kanssa sinuja olevat ihmiset, ovat he sitten homoja, heteroja tai mitä muuta tahansa. Voi kunpa maailma muuttuisi niin, että jokainen saisi olla se joka haluaa, eikä tarvitsisi esittää mitään kenellekään.

PROVO!

Kumpi lienee pahempi: homoileva pomo vai pomoileva homo?

Kyllä pitäisi olla kiintiöt jota työpaikassa, jottei tällaista yhden homon tilannetta pääse syntymään.

Ilmavoimissa ei homoilla ole ongelmia juurikaan esiintynyt, mikä on erittäin myönteistä.

Samoin kuulin myös naton joukoissa palvelleelta kaverilta, ettei sielläkkään ole tullut ongelmia, vaikka kertoisi avoimesti suuntautumisestaan.

No ovathan nämä kieltämättä normaalia homompia ammatteja, mikä selittää suhtautumisen.

Muuta tyyliäsi,luet pornolehtiä,ja suureen ääneen kerrot naimajuttuja joita luet,mutta kerro niin kuin olisit itse ne tehnyt.Näin meillä yit:llä.Voit myöskin haukkua toisia homoiksi ja saat vietyä huomion homoudestasi pois.Kerro heti mielipiteesi homoista,kun kuulet jonkun puhuvan jostain julkkishomosta,näin sinua luullaan heteroksi tai ainakin toiset homo ongelmaiset rupeavat suojelemaan sinua ja pitävät sinun hetero imagoa yllä.Tulet huomaan että ei korppi korpin silmää noki ja piru pitää omistaan huolen.

Minä viis veisaan siitä mitä kukakin tekee yksityiselämässään. Ei haittaa minua, joitakin voi haitata. Itselläni oli homotyökaveri ja näkyi ulospäin homous. Mutta se olikin 80-luvulla. Ei tällä kuuluisalla 2000-luvulla. Me 60-luvulla syntyneet kun ei olla niin ahdistuneita ja ympäri änkeitä.

tiedän aika montakin joissa saattaaolla ehkä yksi hetero.
valtion tai kaupungin työllistämiä

Paljonhan se on omasta itsetunnosta kiinni uskaltaako olla julkisesti homo.
Entisellä työpaikallani (n. 60/40 miehiä ja naisia) oli yksi julkisesti transseksuaali ja vaikka ehkä joidenkin kesken hänestä saatettiin laskea lapsellista leikkiä niin kaikki hyväksyivät hänet silti. Ja työpaikalla oli myös ainakin yksi selvästi (stereotyyppinen) homo mies.
Nyt ei eletä enää mitään 70-lukua. Homous on yleisesti hyväksyttävää nykyään.

Kukin saa olla mitä haluaa.Itsellä ainakin kavereissa jotka on homoja.Ja en tiedä onko kumpikaan tullut töissä kaapista ulos.Ja itsetä tosiaan on kiinni uskaltaakoa ja haluaako kertoa kaikille että homo.Ja mitä tulee ammatteihin esim.hoitoalalle niin ei tarkoita sitä että miehet olisi homoja jotka on sillä alalla tai opiskelee sillä alalla.Tiedän muutamia jotka opiskelevat hoito alalle ja ei kumpikaan ole homo.Ei saa yleistää.

Tottakai kannattaa kertoa! Nykyisessä työssäni olen ollut jo kohta kymmenen vuotta, johon aikanaan jouduin hakemaan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla esittelin itseni asiallisesti hakemuksen ja ansioluettelon kera, mutta minua ei kutsuttu edes haastatteluun. Noin vuosi myöhemmin laitoin ansioluettelon ja hakemuksen, jossa esittelin itseni että olen x-ikäinen miehekäs homo paikkakunnalta x. Minua kiinnostaa paljon tiimityöt erityisesti suurissa miestiimeissä, jne. Ansioluetteloon merkitsin siviilisäädyksi naimaton homo. Työhaastatteluun tuli kutsu heti seuraavana päivänä ja työhaastattelu meni erittäin leppoisassa ilmapiirissä, jonka jälkeen sain heti tietää työpaikasta. Sen jälkeen olen päässyt etenemään työpaikassa uralla eteenpäin toisin kuin jotkut heterot ja kaappihomot.

että kaikki eivät välttämättä rakasta homoja?

Mä työskentelen rahoitusalalla isossa talossa. Kyllä meillä on selkeästi homoja töissä. Eivät ole kertoneet vaan sen huomaa. Jotkut ovat ahdasmielisiä, mutta enpä usko että heidän lähimmät työtoverinsa heitä kiusaa homoudesta.
Joillakin aloilla homoseksuaalisuus on edelleen tabu, mikä on sääli. Jokaisella pitäisi olla oikeus olla avoimesti oma itsensä. Eihän sitä tarvitse työkavereilleen kaikkea kertoa, mutta ymmärrän että tuppisuuna olokin on hankalaa.
Aloittajalle sanoisin, että kerro vaan viikonlopustasi mutta käytä sanaa kumppani. Jotkut tajuavat sen tarkoittavan poikaystävää, jotkut eivät.

Varmaan riippuu työpaikasta. Vaikka pidän työkavereistani ja muutama on jopa lähes ystävä, en puhu heidän kanssaan seksielämästäni eivätkä he minun kanssani omastaan. On niin paljon muita kiinnostavia puheenaiheita.

Eikös kuulostaisikin aika hassulta, jos julistaisin opettajainhuoneessa olevani hetero Mitä se kenellekään kuuluisi sen enempää, kuin mahdollinen lesbouteni tai biseksuaalisuutenikaan - tai että kertoisin olevani aseksuaali, eikä seksi voisi vähempää kiinnostaa?

On muuten merkillistä, että tiedän - tai meillä tiedetään, ketkä meistä opettajista ovat homoja ja lesboja, vaikka asiasta ei ole koskaan ääneen puhuttu? Onkos vain niin, että ihmiset (tai opettajat ainakin9 ovat hyviä lukemaan sanatonta viestintää, pieniä ilmeitä ja äänensävyjä.

Kahvipöydässä, lounastauoilla nyt yleensä ottaen voi vähän vapaammin leikkimielisesti asioista heitelllä, tuleehan selväksi millä periaatteilla ihmiset ovat liikenteessä, ja mikä suhtautumistapa heillä on toisiin ihmisiin. Olkoot aidosti omia itseään. Voihan noissa tilanteissa olla myöntäilemättä. Yhdessäkin työpaikassa, linnan juhlien naisten pömppövatsoja kommentoinut tantta sai palautetta.., ei tuo liittynytkään seksuaali aiheeseen, tai liittyi, jos tarkkaan ymmärtää, naisten pitäisi säilyttää ikuisesti tietty mielikuva niidenkin naisten silmissä, joiden peilikuva kertoo jotain ihan muuta.

Totta, että taas sellaiset omituiset homofobiset homofantasiointi jutut työpaikoilla on perin outoja, ja jos niitä puhutaan lounastaukojen ulkopuolella työtilanteissa, niin silloin ollaan jo heikoilla jäillä sellaisessa työpaikassa. Sitä odotellessa että johtajat pystyvät sanomaan, ettei meillä ole tarve eikä tapana käsitellä tuolla tavalla asioita, että hoitaa frustaatioitaan työpaikan ulkopuolella ja keskittyköön töihin.

Työpaikalla tulisi keskittyä töihin, työasioihin, jos tuosta livetään, heijastuu se automaattisesti ulospäin asiakkaisiin jossain vaiheessa, ja kertoo myös siitä, että töitä on liian vähän jos ajatukset harhailee tuollaisissa asioissa tai muissa, ts. Työ ei tuo tarpeeksi mielenkiintoa, ja työpaikalla haetaan vain asemia esittämällä olevansa sellainen, joka kelpaa "ryhmään", ovat siis pelon vallassa koska ilmapiiri muodostuu väärällä tavalla pätemisestä ja tiettyjen hännystelemisestä. Pahimmillaan mennään tuohon, että ylimielisyys tulee olemaan vallitseva tila, eivätkä hahmota tilaansa, ja käytöstänsä.

Yleensä B2b työpaikat ovat dynaamisuutta vaativia, eikä siellä pitäisi olla tilaa, vanhanaikaisille jumittuneille käsityksille, ja avoimille homojutuille, siis muuten kuin lounastauoilla ja selän takana, ken sellaiseen on viihtymyksensä saanut. Eihän ihmiset ihanteellisia ole, kaikilla omat
käsityksensä toisista, sivistyneemmät sen vain tajuavat, ja osaavat hillitä itseään.

Ketä kiinnosta jonkun homous tai lesbous. Ei sitä tarvitse kaduilla kuuluttaa ja kirkoissa kokoontua sateenkaarimessuihin. Oma typeryys vallitkoon jos niin teette.
Taidatte olla melkoisen julkkishaluisia. Älkää sitten valittako että olette kiusattuja.
Kiusatuksi voi joutua vaikka ei homo olisikaan.

Parasta tuoda julki, että on homo. Mitä häpeämistä siinä nyt on? Meinaan, mehän kaikki tiedetään, että jotkut kauhistelevat, jotkut naureskelevat -epävarmuuttaan eivät muuhun kykene. Enemmin tai myöhemmin joku saa kuitenkin homoudestasi tietää, parempi, että on itse tuonut asian julki. Itse työskentelen järjestössä, erään työkaverista tiedetään olevan homo, eivätkä fiksut ihmiset pidä häntä sen kummallisempana kuin muitakaan. Ei syrjitä millään tavalla, on ihan täyspäinen, mukava kaveri. Jos joku ajattelee jotain negatiivista, työpaikkamme positiivinen ilmapiiri estää tuomasta sellaisia mietteitä julki. Me muut olemme heteroja, ihan siinä missä olemme lihavia ja laihoja, sinisilmäisiä, hitaita tai nopeita. Jokainen on sellainen miksi luoja on hänet luonut, niinkuin sanotaan.
Muista, että homous ei tee sinusta huonompaa työntekijää eikä huonompaa työtoveria. Ole rohkea! Muista, että homovitsit ovat yhtä tyhmiä kuin muutkin ihmisten synnynnäisille ominaisuuksille naureskelevat jutut, jätetään niiden kertoja omaan arvoonsa.

Se vaan on niin, että yhteiskunnassamme on vaan yksinkertaisesti juntteja ja fiksuja. Minä käyttäisin sanaa "homohenkinen ihminen". Se, että kuka on mitäkin on kuin veteen piirretty viiva. Kyllä homohenkisiä ihmisiä on joka ammateissa!!! Ja erityisesti niitä on paljon valtion ja kaupungin opetusalan työpaikoilla. Ei homohenkisissä ole mitään pelättävää missään tilanteessa. Minä olen saunonut monen homohenkisen ihmisen kanssa, eikä kukaan ole tullu koskaan iholle. Maaseudulla ihmiset elää vielä 1960 lukua ja ajatusmaailma on kuten silloin. Poloset kun lukee vain keskustapuolueen (sanomalehti) propakandaa, niin eihän ne tiedä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Telkkaristakin katsovat vain typeriä valmiiksinaurettuja jenkki-saippuasarjoja, maajussille morsian ja BigBratoria. Juovat kaljaa kaiket illat ja käyvät viikonloppuna haisevissa pussihousuissa kirkonkylän räkälässä laulamassa karaokee.

Siksi miksi on syntynyt sitä on kai mahdotonta muuttaa. Miksi puhua homoudestaan, kun heterotkaan eivät erityisesti puhu olevansa heteroita. Eläköön jokainen niinkuin hyväksi näkee, mutta ilman että sitä pitää "mainostaa".

Pysykoon heterot housuissaan ja homon kaapissaan,niin olisi joku tasapaino tässäkin ajassa.
Sitä kun tuntuu että tassä ajassa on valtaa niillä mitä riettaampi,irstaampi,erikoisempi,sukupuolisuudeltaan olemukseltaan sitä tämän ajan lööpit ja media seurailee.

Hankalamaksi tulee jos kauan salaa.
En tietenkään suosittele tekemään mitään suoraa ilmoitusta btw olen homo, vaan jossain sopivassa välissä vaikka maanatai aamuna kerrot sitten sinun ja poikaystäväsi viikonlopusta.
Meillä on töissä kakis esimerkkiä kuinka hoitaa avoimuus.

Älä loukkkaannu nnyt ilmaisuiusta, en tarkoita pahaa.
Homo 1. Töissä firmassa viisi vuotta. Aika nopeasti oli selvää, ettei tytöt kiinnosta. Kuitenkaan hän ei moneen vuoteen antanut puheessaa mitään tietoja omasta elämästä, oli siis mykkä kuten sinä. Pikku hiljaa hän on alkanut pienessä siiderissä puhumaan "homo juttuja". Edelleeenkin arkena ei mitään vinkkiäkään kesklusteluissa.

Tämä ratkaisu on ympäristölle tosi raskas, koska kaikki tietävät missä mennään, mutta mitään ei voi sanoa. Pitää olla ainak kieli keskellä suuta kun puhuu.

Homo 2.
Näimme tästäkin heti mikä on miehiään. Tämäpä heppu kertoi työtovereilleen luontevassa kohdasa keskustelua vain 3kk työsuhteen jälkeeen.

Kyllä ne ukot varmaan vähän nieleskelevät. Jos ovat yhtään järkeviä ihmisiä, pääsevät nopeasti hämmennyksen yli. Ja hehän hämmentyvät , kosk atämä on heille uutinen.

Sanottakoon, että totaali homokammoinen miehenikin uskaltaa saunoa näiden työpaikan homojen kanssa, joten toivoa tässä maailmassa on.
Mitä kauemmin salaat sen hankalammaksi tulee.

no eihän elämä voi olla noin vaikeata! ihmiset jotka pelkäävät elämäänsä niin onko kaikki hyvin? Olen ollut jo vuosia saman miehen kanssa ja en häpeä suhdettamme ja olen kertonut tämän kaikille ihan sama jos joku ei tykkää! tärkeintä on , että me kaksi tykätään

mä kerron huomenna pojille aamukaffipöydässä.

No suvaitsevaiset helesinkiläiset... kuntavaalien jälkeen nähdään kansan tahto! Perussuomalaiset ylivoimainen voitto... loppuu vähemmistön sorto enemmistöä kohtaan!

Niissä työpaikoissa joissa itse olen ollut, ei kannata olla homo, lesbo tai värillinen. Rasisimi, homoviha ja juutalaisviha on ollut aivan avointa ja hallinut päivittäistä keskustelua. Periaatteessa laki kieltää kaikenlaisen syrjinnän ja kiusaamisen, mutta käytännössä kukaan ei puutu siihen. Surullista mutta totta.

Keskity työn tekoon äläkä tuhlaa työnantajan aikaa jonninjoutavan asian miettimiseen. Kukaan ei todellakaan ole kiinnostunut oletko homo vai et - se voi tulla sinulle ikävänä yllätyksenä. Eihän heterotkaan huutele suuntautumistaan pitkin käytäviä.

Tajusin äsken netistä että yksi yleisin fetissi mistä asian nolouden vuoksi ei haluta puhua, on ilmapallofetissi. Siis ihminen saa seksuaalista kiihoitusta ja tyydytystä puristelessaan ja puhkoessan yksin ilmapalloja. Mutta nyt jäin mieiitmään onko tuollainen ilmapalloseksi heteroseksiä vai homoseksiä? Onko kukaan yksin työpaikallaan tälläisen seksifetissiin kanssa?

Mikä se sellainen pomo on ?

Olen tullut siihen tulokseen että tuntemani työpaikan mieshomo on yks länkyttävä ämmä muiden ämmien joukossa:(

No, jos työpaikalla on kovin kielteinen ilmapiiri homoista, niin mitäpä sitä mainostamaan. Sehän on jokaisen oma asia. Ja ei heteronkaan tarvii työpaikallaan kehuskella viikonloppujuttujaan. Olen ollut monessa työpaikassa ja kyllä suurin osa ihmisistä on pitänyt viikonlopunviettonsa omana tietonaan. Joku joskus maininnut että kävi puolukassa, mökillä, baarissa jne. Mutta ei tarvi tietää kenekä kanssa, mitä teki jne. Ei yksityisasioitaan tarvi työpaikalla levitellä. Siellähän ovat työkaverit ja työkavereiden kanssa tullaan toimeen, mutta ei olla välttämättä ystäviä.

Mksi sinä uskottelet jotakin mitä et ole. Älä uskottele mitään vaan paljasta sen verran asioistasi että maalasit olohoneen seinät, ostit uuden tietokoneen tms. Siis arkielämän askareita. Tai jotai nettä kävit muuttamssa mummosi tavarat sen uuteen asuntoon. Siis jotain kerrto, mutta ihan sellaista joutavan päiväistä.

Yksityiselämäsi ei kuulu työpaikalle, eik äsiitä kuulu kertoa. Ketä oikeasti kiinnostaa mitä työkaveri on revitellyt viikonloppuna. Millainen ihme työpaikka lie kysymyksessä, jos siellä kaikki sänkyjututkin kerrotaan. Sille on pantava stoppi!

Meidän äidinkielenopettaja on julkisesti homoseksuaali eikä siitä ainakaan oppilaat kauheammin välitä muutamaa kusipäätä lukuunottamatta. Ihan mukava opettaja, ei siinä mitään.

Ei siis toitota jatkuvasti olevansa homoseksuaali, mutta aika yleisesti se on tiedossa.

Olen itse hetero, mutta voisin kuvitella, että vaikka oma seksuaalinen suuntautuneisuus ei sinänsä kenellekkää kuulu, lesbon tai homon henkinen olotila töissä olisi vapautuneempi, jos hän avoimesti voisi kertoa asiasta. Kaikenlainen salailu mielestäni estää luontevan kanssakäymisen. Tietysti riski on että se pomo onkin homofoobikko ja vaikeuksia voi tulla. Mutta siltikin kannustaisin ottamaan asian puheeksi, uskoisin että tänä päivänä homous ja lesbous on hyväksyttävä asia, ainakin suvaitsevaisten ja avarakatseisten ihmisten piirissä.

ole rohkea ja vastaa rehellisesti, mitä olet viikonloppuna tehnyt.

Ainakin pääkaupunkiseudulla Hesassa ja Kuopiossa on homoja muita enemmän. Niissä paikoissa homoksi haukutaan vaikka ei homo olisikaan,
koska se on niin "kivaa" pilkata. Täysin akkamaisia miehiä.

Homot usein naisen parhaita ystäviä, huomaavaisia ja ystävällisiä fiksuja ihmisiä, ole siis rohkeasti ja luontevasti oma itsesi, mitään sen kummemmin provosoimatta!

En saanu vastata ku oon ravintola-alalla.. Mutta, mitä se muille kuuluu mitä sä oot? Jos kerran hoidat työsi niinkuin pitäisikin eikä oo mitään moittimista. Vai vietätkö myös vapaa-ajat niitten kanssa?

Oiskohan syytä tulla kaapista ulos. olisi itsellesi ainakin helpompaa. Minun tuntemat homot ovat ihan julkihomoja, eivätkä sitä häpeile tai salaile.. jotkut jopa liikaankin tuovat suuntautuneisuuttaan esille..tämä on nykypäivää.

Mutä välii mikä olet?? Kerro samoja juttuja, etää avokin kanssa sitä ja tätä tai puolison kanssa sitä ja tätä... Kyllä ne jo tietää et homo olet.. Neureskelevat kun yrität peitellä.., kun kysyvät puolison nimeä, sano 'pekka'. E se sun työkykyyn vaikuta, vai pelkäätkö eniten ettet enää pääse istumaan miestyökaverisi viereen ihaliemaan hänen lihaksikkaita käsivarsiaan??

Oletko kiinnostunut palauttamaan entsyymitoiminnan luonnonmukaiseksi?

Elohopea aiheuttaa homoutta. Se on todistettu tutkitusti. Sitä ei tarvitse pitää sairautena, jos se ei itseään häiritse, mutta jokaisella on halutessaan oikeus olla sellainen miksikä alunperin syntyi eli hetero.

On eräitä keinoja kytkeä tietyt geenit uudelleen tuottamaan entsyymejä, jotka elohopea-altistusten jälkeen puuttuvat aineenvaihdunnassa.

Ota huomioon, että elät työpaikallasi itse luomassasi illuusiossa, työtoverisi on tunnistaneet todennäköisesti seksuaalisen suuntautumisesi heti ensi kohtaamisesta lähtien. Rehti avoimuus pesee mennen tullen ahdistuneen vaikenemisen, ja nimenomaan se häpeily tekee kenet tahansa naurettavaksi, vaikka sitten kun se menee toiseen äärilaitaan irstailuun saakka, niin muuttuu suorastaan ällöttäväksi. Joten jossakin siinä välimaastossa, oma seksuaalisuus tunnustettuna, mutta ei kuitenkaan kuitenkaan toisille tyrkytettynä. Nykyään homous mielletään moderniksi tasa-arvoksi, mutta kaikille sen hyväksyminen ei ole yhtä helppoa, sillä on sidoksissa itsekunkin omaan seksuaaliseen rajoittuneisuuteen.

Ei näe päälle jos ihminen on homo vai bi-ihminen, voi hoitaa työtä ihan hyvin silti.

Tosiaan se työkavereiden normius on pelkkää olettamusta, todellisuus voi olla jotain muuta. Sitähän ne ei kahvipöydässä ensimmäiseksi julista, kuinka monta kertaa kukin on sekaantunut eläimiin, pukeutunut naisten alusvaatteisiin, paljastanut sivullisille, raiskannut tai katsellut lapsipornoa. Seksuaalisten perverssiyksien kirjo on laaja, ja siitä huolimatta oma seksuaalisuus tuntuu aina normaalita ja oikealta. Kaikkea ei voida eikä tarvitsekaan hyväksyä, mutta ei se tilannetta muuksi muuta, vaikka näistä yleisesti vaietaan, ja homouden julkituominen voisi olla sillätiellä yksi etappi.

Olen työssä koulumaailmassa ja oppilaat kyllä tietävät, että suurin osa maailman ihmisistä kuuluu "vitun lesbo homo"-vähemmistöön. Ainakin he sillä nimellä kutsuvat, vaikken harrasta sukupuolista toimintaa työajalla edes itsekseni.

Jos ihan vakavasti puhuisin, niin kyllä ennen oli asiat paremmin. Ei tarvinnut, eikä oikein saanutkaan, lakanoiden välisestä elämästään koko aikaa jauhaa. Eikö tässä hemmetin facebook-maailmassa mikään asia voi olla yksityinen tai edes kahdenvälinen?

En kerro kenellekään mitä teen sukupuoliviettini viemänä, kenen kanssa tai kuinka usein.

Paljon on nykyään homoja, hinttejä ja gayta toisin vähemmän. Joskushan saattaa olla ,että ongelmia syntyy kun hintti ja homo ei tuu toistensa kanssa toimeen.

Homo saa olla muttei fägäri

jklio123 : " voi hoitaa työtä ihan hyvin silti "

Ketunko väliä kenekään sukupuolisuuntauksesta. Mikä ihme siinä homoilla mättää, että kaapistatulon uutuuden takia vieläKIN hartioilla on karmeja ja saranoita ...Kuka meistä työpaikalla kulutta : olen hetero, anaaliseksiä harrastava , bimbo, blondi alapäästä, sadomasokisti, iiihan tavallinen pikkuhupakko-huorrra makkarista, tai muita mahdollisia vaihttoehtoja.

Miksi niin usein kärjistetään, että oman homouden toteaminen on julistamista! Entä jos vastaa vain yksinkertaiseen kysymykseen: Olet mies ja työkaveri kysyy mitä teit viikonloppuna ja vastaat olleesi poikaystäväsi luona. Onko tuokin sitä kuuluisaa heteroiden mainostamaa julistamista ja olisiko parempi valehdella tai jättää kertomatta?

"kdkdkd,,"

Parahin kd, älä lakkaa 'haaveilemasta', miehistä, varmasti löydät rakastava miehen rinnallesi jos niin haluat, miehen jolle ei ulkoinen 'hapitus' merkitse mitään vaan sisäinen 'kauneus'..

Onne matkaasi.!!

Nooh sanoisimpa että jos tuo kuva on työpaikaltasi, niin siinähän on kolme Homon näköistä miesta, siis et olekkaan ainoa Homppeli,Himppeli.? Työpaikallasi.??

Sukupuolinen suuntautuminen ja erityisesti homous on tuotu nykyään jotenkin erityisesti esille.
Ikäänkuin se olisi maailman tärkein asia, homoja, lesboja, kuten heterojakin on ollut aina, on aivan tarpeetonta niitä korostaa.

Onhan sinut jo 'tunnistettu' homoksi työpaikallasi, jo elämäntapasi ja käytöksesi perusteella. Normi hetero kyllä osaa aavistaa 'tietyin' perustein, homouden, ei sitä voi piilotella.
Ihminen paljastuu varsin helposti, 'niissä' asioissa, ei siitä tarvitse tehdä senkummempaa numeroa, jatka vaa työtäsi ja keskity siihen äläkä mieti toisarvoisia. Et ole mitenkään sen erinomaisempi kuin muutakaan työkaverisi, vaikka homo olisitkin, kuten avauksellasi annat ymmärtää..

Homo vai hetero, yhdentekevää, 'hanki elämä',, äläkä vatkaa jonninjoutavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=KrlzaBNgz-M

''työpaikan ainoa homo'' otsikko.
En tiiä mut tuli vaa mielee tosta Daffyd Thomas :D
Juu ei liittyny tähän ;) PEACE!

hyi homo :O

mä oon jo työhakemuksessa kertonu perheestä et siihen kuuluu vaimo ja lapset...eri juttu sit jos ne ei tajuu lukee et oon itekki nainen.. usein tullu kutsu haastatteluun. sen jälkeen ei pakosti oo tullu töitä..mut usein on. nytkin menossa duuniin ens ma missä tietävät jo nyt että oon lesbo. tai ainaki esimies tietää. oon kehitysvammaisten ohjaaja. yksi perhe on kerran irtisanonut hoito suhteen joka tapahtui kotonamme..ku kotiimme muutti puolisoni.

Opiskelen helsingin yliopistossa. Siellä on arki kauraa olla homo, bi tai mitä kukin nyt onkaan. Todella liberaali laitos.

Tunnen muutaman kanssaopiskelija homon, parin bi:n ja muutaman homon professorin, joista ainakin yksi elää rekisteröidyssä parisuhteessa.

Itsellä tapana käyttää sukupuolineutraaleja ilmauksia '' kumppani '' '' säätö '' ja jos puhuu treffeistä tai seurustelusta ja '' hänestä '' eipä sitä voi tietää kummasta sukupuolesta kyse. Ja jos tulee tarkempia kysymyksiä, kerron miten on.

Tästä me voimme oppia ja ajatella, että lapsuuden seksuaalisten rajojen rikkomisien ja erilaisten kokeilujen jälkeen, joka kuuluu vielä varhaislapsuuden ikään seurasta riippuen, me voimme kiittää Jumalaa siitä, että on varjellut meitä ja pelastanut meidät tälläisiltä kahleilta aikuisikään tultaessa, ettei meidän tänä päivänä tarvitse miettiä tälläisiä asioita, mitä tässä aloittaja on pannut alulle.

Minä ainakin kiitän Jeesusta, siitä ettei tarvitse moisia juttuja miettiä, vaan säästää senkin vapaa-ajan miettimisen murehtimisen energian, mitä sitten käyttää ihan muihin iloisiin asioihin harrastuksissa ja kiittää siitä, että voi olla vapaa, kuin taivaan lintu kaikista maailman ikävistä kahleista, rajoitteista ja riippuvuuksista.

Kuinkahan hyväksyttävää julkinen homous olisi kirkollisessa ammatissa? Luulenpa että siellä voi olla paras pitää homoutensa salassa. Erityisen hankalaa homouden tunnustaminen voisi olla herätysliikkeiden piirissä. Jos helluntailainen tai lestadiolainen saarnamies tunnustautuisi homoksi, vastaanotto ei ehkä olisi kovinkaan positiivinen.

Maistakaa homot pillua niin loppuu se paskan pumppaaminen.

Entisessä työpaikassani oli aivan tolkuttoman kaunis nainen sihteerinä. Kaikki äijät olivat ihan lääpllään häneen, minä mukaanlukien, lirkuttelinkin enemmän kuin koskaan ennen.

Ämmä osoittautui kaappilesboksi.

Kyllä noissa uskonlahkoissa ja myös ev,lut kirkossakin on sukupuolisesti kieroonkasvaneita, pilvin pimein.

Kuten nyt uutisissa Nokiamission-lahkolais saarnaaja Koivistokin on myös ns. 'ruskeanreijän ritari' , vaikka on aviossa, tai oli, naisenkanssa.

Yleensäkin uskonnot kautta laidan vetävät puolensa, kaiken maailman hulluja, koska uskonnonvarjolla voi alistaa avuttomia hädänalaisia ihmisiä..

Hyvä kuvaus tästä uskonnon pimeästä puolesta on, Timo K Mukan romaani ja Molberin elokuvasovitus " Maa on syntinen laulu", siinä näytetään todenperäinen kuvaus miten, maallikkosaarnaaja raiskaa nuoria naisia uskonnon varjolla pelotellen.

Tämä on nykyäänkin täyttä arkipä'ivää Lestaariolaisyhteisöissä, siellä vaan on niin kova sisäinen kuri ettei monkaan uskalla asiaa paljastaa.

vai niin

Ottamatta kantaa homojen kokemaan työsyrjintään sanoisin, että uskonnolla on oikeutettu monta muutakin pahaa asiaa kautta ihmiskunna historian. MM lapsikauppaa pikkuvauvoilla pääosin ateistisista kommunistimaista;

http://www.theatlantic.com/international/archive/2011/12/how-ethiopias-adoption-industry-dupes-families-and-bullies-activists/250296

http://www.foreignpolicy.com/articles/2012/07/11/the_end_of_the_vietnamese_miracle


Jeesus muuten sanoo tästä aiheesta;

"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.

Matt. 23:5


Minut möi orjuuteen Suomeen tämä mies. Kansamme ns "vapauttaja"

http://www.youtube.com/watch?v=68FxzMZe2BU


Silti sitä yhä kutsutaan kristityksi lähetystyöksi!

http://yle.fi/uutiset/adoptiolapselle_oma_kulttuuri_on_tarkea/5395243

Mitä siitä jos joku työporukasta olisi hinuri ?
Ei minua ainakaan haittaisi, ellei se pyrkisi uimaan liiveihin tai muuten korostaisi homouttaan teatraalisesti.
Muiden seksuaalisuus ei ole minun asia, ellei siitä ole haittaa minulle ... ja harvemminpa on.
Jälkeenjääneitä homottelijoitahan riittää keskuudessamme, jotka homottelee vähän jokaista muuta.
Todellisuudessahan ja tutukitustikin heillä on itsellään ongelmia seksuaalisen suuntautumisensa kanssa.
Eli taustalla on jotain kaappihomoutta, joka lipsahtaa toisinaan esiin esim. humalassa. Sitten huonolla omalla tunnolla haukutaan muita homoiksi ... aivan, kuin sillä saataisiin omat sotkemiset ja kommellukset paranemaan ...???

Sillä ei työelämässä ole paljoa merkitystä mikä itse on vaan sillä mitä toiset ovat.
Nuo jokka kovasti naisseikkailuistaan puhuvat voivat olla mitä vain.
Vaikka mitekä tuntee tosta kohtaan mielenkiintoa niin paras vain hyväksyä että heterolta ei voi saada vastarakkautta. Kaikki on vain pelkkää hyvää käytöstä.Hetero vain muuttuu kykeneväksi tekemään urotekoja joutuessaan tekemisiin naisten kanssa. Kuten nuolemaan naisen persettä.
Aitoja heteroita ihmisiä on yleisesti luultuna paljon vähemmän. Heteroihin kun helposti lasketaan ,mukaan mässäilijät, alkoholistit, aseseksuaalit yms. joilla ei kiinnostus vastassukupuolta kohtaan ole ollenkaan päällimmäinen vietti ja sukupuolisesta kanssakäymisestä ainoat todisteet ovat puheet oman puolison kanssa puuhastelusta.

Heterot julistavat koko ajan olevansa heteroita, koska se on lähtöolettamus. Heterous on se automaattinen lähtöasetelma, josta poikkeamista pitää perustellla ja puolustella.

Ikävä kuulla että olet joutunut tällaiseen tilanteeseen. Eräs britti ystäväni on joutunut olemaan miltei samanlaisessa tilanteessa koko nuoruutensa, kuitenkin sillä erotuksella että hänen asiansa ovat ehkä vielä astetta huonommin kuin sinulla. Tämä ystäväni, Daffyd T. nimeltään, on nimittäin pienen walesilaiskylänsä ainoa homoseksuaali, jota eivät ymmärrä edes hänen vanhempansa, jotka kärsivät vahvasta homofobiasta. Poikakaverin löytäminen on myös erittäin vaikeaa hänelle yhteisössä, josta puuttuvat toiset gaymiehet. Olen toivottanut hänelle voimia ja jaksamista, ja olen varma että hänen tilanteestaan voit ammentaa voimia myös itsellesi.

Aloittaja, miksi utelet tällaisia?