...kaikenlaista kertoilla. Ei mitään ongelmaa!
Mistä se hankaluus ilmestyy, silloin kun ollaan oikeasti tekemisissä?
Mistä se hankaluus ilmestyy, silloin kun ollaan oikeasti tekemisissä?
Voi miten helppoa se onkaan täällä :D
kunhan puran
41279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Liian suurista odotuksista, ja vain kirjoitettujen sanojen lumosta.
Ei elämä ole kirjoitettujen sanojen huumaa, ne kokee ihan toisin kuin sen näkemisen, ja siinä kuullut sanat, ja kokonaisnäkemys ihmisestä, hänestä, kenet on kuvitellut ihan toisenlaiseksi.
En ole häntä kuvitellut yhtään muunlaiseksi, kuin millaisen kuvan olen live-elämässä saanut.
Muuta odotusta minulla ei ole kuin se, että saisin oman suuni auki. Siis puhuisin muustakin, kuin "säästä" ;).
Kai ne on ne suurte tunteet, jotka hankaloittavat...
Tai sitten ei?
Oho, ompa ykstoikkoset juttutuokiot.
Sano suoraan, että haluat keskustella asioista, siis ilmeisesti teidän kahdenkeskisistä, mitään väistelemättä, ja kaiken mikä sisällä jäytää.
No niihen tunteisiinhan sun kannattaa vedota! Vai oletko siinäkin asiassa tuppisuuna, nyökkäilemellä myöntymystäsi?
No jospa se säästä ;-) juttelu on toisen toive, ja sinua ei huomioida siten kuin halaut.
Hänestä paistaa kilometrin päähän se, että hän pitää minusta valtavasti. Ja päinvastoin. Siinä suhteessa ei ole mitään ongelmaa :D.
no ei kai auta muu kuin ottaa härkää sarvista, ja saada asiat kohdalleen. Jos sinua ei kuunnella, niin pidä varasi, ei sinua huomioidakkaan silloin oikeasti. Olet vain hänen ihastuksensa ja hän haluaa palvoa sinua, mutta sinun oikeutesi on viety jopa asioiden selvettämisiin.
Sepä se, kun vain uskaltaisin hypätä ;).
Kyllä hän kuuntelisi, hän on muutenkin erinomaisen hyvä kuuntelija. Kuvittelen, että hänkin haluaisi puhua asiat halki, kun ei kumpikaan oikein tiedä, missä mennään mutta sitä vetovoimaa vaan on.
Mamoiluttaa vaan, tuttua varmaan kaikille...
Mitä jos sä olisit teistä kahdesta se fiksumpi ja tekisit aloitteen puhumisessa? Jos tiedät toisen tunteista niin tuskinpa pakkejakaan saat, joten ei mitään hätää. :) Olisipa kaikki rehellisiä ja rohkeita omista tunteistaan ilman minkäänlaisia pelkotiloja.
Tämä onkin silleen hassu tilanne, että ei mulla se lopputulos jännitä, oli se mikä tahansa. Se vaan jännittää se koko asian esiin ottaminen.
Aina ennenkin mulla on ollut jännittävissä tilanteissa sama ongelma, se, että kun vaan saisi aloitettua. Kyllä se sitten menee, kun vauhtiin pääsee. Sama juttu kuin kylmään veteen meneminen, kauheaa mennä hiljaksiin, omalle luonteelle sopii paremmin se että kertaheitolla uppeluksiin.
Entä jos ottaisit yhteyttä asian tiimoilta vaikka tekstarilla, jos face to face -tilanne jännittää? Vai jännittääkö se viestilläkin kertominen?
Ei kun ehdottomasti parempi naamatusten. Ehdottomasti.
)) oma lehmä ojassa selvästi.
jankkausta !
Naamasi päivämäärä ei kelpaa lihamarkkinatiskin ale-osastolle.
:D
Ei todellakaan mitään ongelmaa, ei pienintäkään. Senkun päästelee tulemaan kaikkee paskaa.
Seison kyllä kaiken kirjoittamani takana, että sikäli.
Ei ollu mitenkään sulle, yhtä ihmistä vaan ajattelin kirjoittaessani.
Hirvee sähköshokkitärinä, ei pysty peittelemään en usko
:))
ei ole vaikeeta halata toista ja sanoa, että pidän sinusta kovasti.
Samaa mieltä!
Sen verran pitää ihmisessä olla rohkeutta tai sitten on turha vollottaa täällä.
Itse olen saanut pahasti nenilleni, kun olen halannut ja sanonut sen, mutta olenpahan ainakin yrittänyt.
Ei mun siitä halaamisesta tarvi aloittaa. Puhumisesta tarvisi.
Ja ollaan me kerran halattukin, voi vitsit...
Se on sellainen asia että puhumattomuudesta sikiää väärinkäsityksiä.
Jos toista ihmistä rakastaa, niin silloin se pitää sanoa sille henkilökohtaisesti, eikä vollottaa täällä.
osalle se on täysin mahdotonta.
Nikkini mukaan, en vollota, kunhan puran :D
Eikä mulla ole lainkaan epätoivoinen olo tms., mulla on tosi hyvä olo, päivittelen vain sitä mitä tuossa aloituksessani päivittelin.
Siis menitkö noin vaan halaamaan?
Miehenä en ainakaan uskaltaisi. Joku voisi ymmärtää klähmimiseksi.
Tää oli siis -M-:lle.
Sekään ei auta että täällä hatarilla vihjeillä huokailee ikäväänsä.
Itse tunnustin tunteeni miehelle, joka vain pelleili kanssani. Kuitenkin olen tyytyväinen. Minä ainakin yritin tehdä ikävälleni jotakin konkreettista.
Siinä meni pari vuotta, että kehtasin ottaa asian puheeksi ja se oli loppujen lopuksi turhaa, mutta asia on ainakin nyt selvä minulle.
Joskus varmaan osuu kohdalleenkin ja vieressäni on rohkea, rehellinen ja situtumiskykyinen mies, joka osaa näyttää tunteensa.
Jos istun täällä kotona vain naputtelemassa salamyhkäisiä viestejä koneella, ei minua täältä kukaan hae.
Jos olisin halunnut vihjeitä TÄHÄN laittaa, olisin laittanut. Nyt ei ollut tarpeen kellekään mitään vihjailla tai viestittää, vaan vain purkaa ajatuksia. Ei muuta.
Eikö sulla ole ystäviä?
Eikö tää ole keskustelupalsta :D?
Jooh :) Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut ap! Täällä on helppo olla jotain, mitä oikeassa elämässä ei uskalla. Nössöjä ollaan kaikki (minä ainakin myönnän olevani).
Ei kait me muuten täällä oltaiskaan ;).
Paitsi tietenkin ne, joilla on seinä noussut lopullisesti pystyyn kaiken tehtyäänkin, mutta eivät ole saaneet liekkiä täysin sammumaan.
Mulla on muurit pystyssä, vaikka en mitään ole tehnytkään. Pikemminkin oon yrittänyt kaikin keinoin olla tekemättä (älä kysy miksi). Nyt surisen yksin tän vallin keskellä, enkä tiedä pitäiskö hyppiä vai kaivaa kuoppa. Ehkä jatkan surinaa ja toivon että se tajuaa tulla mut rauhoittamaan/villitsemään/rauhoittamaan... Ei hel*!!!
No, minä ainakin olen ihan tyytyväinen elämääni nyt.
Rakasti kauan ja tunnustin sen irl. Mies ei osannut kuin leikkiä, mutta onpahan nyt tiedossa että hän ei ollu Se Oikea.
Huomenna menen treffeille miehenkanssa, joka ainakin meileissä vaikuttaa kivalta ja rohkealta.
Ehkä tykkään hänestä ja hän minusta. Ylihuomenna saatan jo seurustella ihmisen kanssa, joka minusta välittää ja on kyllin rohkea sen näyttämään.
No jos kerran tiedät, että toinen tykkää susta, niin ei muuta kun käymään vaan :)
Härkää sarvista ja sitä rataa vaan, kunhan vaan saisit aikaiseksi...
Voi kunpa yksi aivan ihana mies ottaisikin puheeksi tän meidän "tilanteen". :)
Tähän mennessä ollaan puhuttu vain tyyliin "kaunis ilma tänään" - juttua vaikka ainakin itselläni päässä pyörii ihan muut asiat... :D
"Mistä se hankaluus ilmestyy, silloin kun ollaan oikeasti tekemisissä?"
Sitä se ihastuminen tekee. :) Kieli menee solmuun, mahassa on perhosia ja olo on ihan typerä hyvällä tavalla. Mä olen normaalisti rohkea ja ulospäinsuuntautunut, mutta ihastukseni seurassa tuppisuu ja "pikkutyttö".
mies vaiko nainen?
päässäkin saattaa vähän jännittää.. Toivottavasti tämmönen ajatus lohduttaa vähän. ;)
Ihmisen on otettava riskejä.
Itse suunnittelin parisen vuotta tapaa millä kertoisin ihastukselle tunteistani. Sitten sain hyvä tilaisuuden pyytää häntä aveciks yhteisten tuttaviemme juhliin. Ei hän tullut, mutta myöhemmin kysyttyäni häneltä asioita suoraan hän sanoi olevansa minuun ihastunut.
Sitten hän alkoi pelleillä kanssani.
Jos vieläkin miettisin, miten kertoa hänelle tunteistani, olisin vuoden jäljessä siitä havainnosta että hän vain leikki kanssani.
Nyt olen vapaa kohtaamaan mahdollisen seurustelukumppanin, kun hän ei enää kyykytä minua.
Tottakai se sattuu ja itsetunto saa kovan kolauksen kun pidetään narrina, mutta ainakin asia ratkesi johonkin suuntaan.