Nyt ymmärrän, miksi sadekelille ei pidä haastavaan maastoon valita niitä kaikkein huonompia kulahtaneita vanhoja lenkkikenkiä.
Laitoin kaikkein huonoimmat lenkkarit aamusella jalkaani (TYHMÄ, KUN OLEN), kun lähdin melkoisen haastavaan maastoon koirani kanssa lenkille 12.10.-12. Laitoin ne siksi, että oli sadekeli ja ajattelin, että voin heittää ne lenkkarit menemään lenkin jälkeen.
Lähdettiin lenkille ja oikaistiin jyrkkään alamäkeen. Jyrkkä polku oli kastuneiden puiden juurien, lehtien ja sammaloituneiden kivien sekamelskaa. Niin siinä kävi, että astuin juurakkoon ja se oli menoa. Kuului hirveä paukahdus ja siinä sitä oltiin. En oikestaan tuntenut liukastumiseni jälkeen heti edes kipua. Nilkka näytti toiseen suuntaa ja oli ihan hervoton. Otin kiinni jalkapöydästä ja käänsin sen likimain oikeesen asentoon. Se piti hirveetä ääntä. Ajattelin, että se on vaan nyrjähtänyt ja pystyn kiipeemään mäen ylös. Yritin, mutta siihen se jäikin. Kivut tulivat ja ne olivat hirvittävät.
Pelastuslaitos haki sitten mut pois maastosta ja täytyy sanoa, että tajunnan lähtö oli oli lähellä kipujen takia. Kiitosta vaan pelastushenkilökunnalle mahtavasta työstä. Leikkauspöydällä tulikin sitten vietettyä aikaa noin 3 tuntia, että nilkkaan saatiin metallia kokoomaan ne rippeet, mitkä koottavissa oli. Saraalassa olin viisi päivää.
Sen vannon, että en enää ikinä lähde mihinkään haastavaan maastoon ilman sellaisia maastokenkiä, mitkä tukevat nilkaa. Jalasta tulee kuulemma vielä ihan hyvä koipi, mutta aikaa se vie.
Laitoin kaikkein huonoimmat lenkkarit aamusella jalkaani (TYHMÄ, KUN OLEN), kun lähdin melkoisen haastavaan maastoon koirani kanssa lenkille 12.10.-12. Laitoin ne siksi, että oli sadekeli ja ajattelin, että voin heittää ne lenkkarit menemään lenkin jälkeen.
Lähdettiin lenkille ja oikaistiin jyrkkään alamäkeen. Jyrkkä polku oli kastuneiden puiden juurien, lehtien ja sammaloituneiden kivien sekamelskaa. Niin siinä kävi, että astuin juurakkoon ja se oli menoa. Kuului hirveä paukahdus ja siinä sitä oltiin. En oikestaan tuntenut liukastumiseni jälkeen heti edes kipua. Nilkka näytti toiseen suuntaa ja oli ihan hervoton. Otin kiinni jalkapöydästä ja käänsin sen likimain oikeesen asentoon. Se piti hirveetä ääntä. Ajattelin, että se on vaan nyrjähtänyt ja pystyn kiipeemään mäen ylös. Yritin, mutta siihen se jäikin. Kivut tulivat ja ne olivat hirvittävät.
Pelastuslaitos haki sitten mut pois maastosta ja täytyy sanoa, että tajunnan lähtö oli oli lähellä kipujen takia. Kiitosta vaan pelastushenkilökunnalle mahtavasta työstä. Leikkauspöydällä tulikin sitten vietettyä aikaa noin 3 tuntia, että nilkkaan saatiin metallia kokoomaan ne rippeet, mitkä koottavissa oli. Saraalassa olin viisi päivää.
Sen vannon, että en enää ikinä lähde mihinkään haastavaan maastoon ilman sellaisia maastokenkiä, mitkä tukevat nilkaa. Jalasta tulee kuulemma vielä ihan hyvä koipi, mutta aikaa se vie.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä myös yksi, jolla kokemus kuluneista kengänpohjista ja murtumasta. Murtumassa ei mennyt koipi, vaan olkavarsi, mutta sekään ei ollut mukava juttu.Nyt on oikein murtumakeli, kun on lehtimäskää, maasto märkää, kalliot kosteudesta liukkaat jne. Kirjoittelen myös itselleni tätä, että pitäisi ottaa ne uudet Kuomat käyttöö, kun vanhat on hyvin sileäpohjaiset.
Nilkkamurtumastakin löytyy kokemusta. Meni onneksi "vain" pohjeluu, selvisin ruuveilla ja levyllä ja kahdeksan viikon saikulla.
Tuolla on pitkä keskusteluketju nilkkansa särkeneistä. Kannattaa vertaistuen vuoksi vilkaista, vaikka siellä nyt onkin aika hiljaista. Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin.
Itselleni minäkin kait kirjoitan. Haluttaa vaan purkautua ja miettiä elämän arvoja uudelleen. Olin kuvitellut, että olen haavoittumaton ja selviän paikasta, kuin paikasta. En näköjään ole ihmistä kummempi ja joskus se seinä tulee vastaan.
Melkoisen raju kokemus se oli maata siellä mettässä. Koira oli onneksi vierellä, mutta oli levoton, kun emäntä ei liiku. Soitin miehelleni ja se tuli auttamaan, koska tiesi että koira ei päästä ketään luokseni. Sitten tuli palokunta ja ambulanssi.
Olen tän reilun viikon aikana miettinyt, että kuinka itsekäs olen. Olen sanonut liian harvoin, kuinka paljon rakastan läheisiäni. Olisin voinut kuolla sinne ja ne kaikki kiitokset rakkailleni olisivat jääneet sanomatta.
Olren ollut pitkään jo nilkamurtumasivustolla eli tammikuun alusta, meni kehräset ja pohjeluu kaatuessa.
Tuota kipua vaan ihmettelen, kun itsellä meni tunto täysin, heti kaatuessani. Siksi en päässyt edes kadulta ylös. kun nilkka oli vääntynyt alleni. Ei ollut kipua edes silloinkaan, kun jalkaa vedettiin suoraan jotta saatiin kuljetuskuntoon.
Oikeastaan kipuja alkoi vasta 6 viikon päästä, kun alkoi ensimm varaamiset jalalle.
Jalkahan on leikattu molemmin puolin, on ruuveja ja levyjä.
10.s kk menossa ja kuntoutus edelleen päällä;(
Nilkka murtui viime lauantaina luistellessa. Kipsi jalassa 6 viikkoo ja joudun sietämään tätä kipua niin kauan. Lääkkeet ei auta kipuun ja kipsi osuu haavaan/tikkeihin ja silloin se kipu yltyy. Kipsi tuntuu vielä painavalta ja keppien kanssa kävely on vaikeaa. Oon 17-vuotias tyttö ja en tiiä miten kestän sen kuus viikkoo ku en viiti lähtä viel kävelemää minnekkää ulos mm. kauppoihin
Vertaistukea täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11044090