Älkää ihmetelkö, sillä pistin lähes saman kirjoituksen erääseen toiseen paikkaan mutta ehkä täällä saa vähän enemmän huomiota.
Pohjustuksena heti alkuun se, että olen 17 paikkeilla oleva lukiolainen Helsingistä jonka ongelmana on homouden tuomat ongelmat ihmissuhteissa.
Olen jo pitkään tiennyt mikä olen, ja siksi pitänyt ihmissuhteiden kanssa matalaa profiilia. Nyt kuitenkin seurustelu on alkanut kiinnostaa, ja olen tutustunutkin koulun ja vanhojen kavereiden kanssa ihmisiin, jotka olisivat voineet kiinnostaa.
Joka ikinen on kuitenkin paljastunut heteroksi, joten mitään toivoa mistään ei tietenkään ole. Pidemmän päälle tämä on henkisesti aika raskasta, koska en tiedä mitä voisin tehdä, tuntuu lievästi pahalta olla ihmisten ympärillä joista lähes kaikki ovat onnellisesti parisuhteessa vaikka tietenkin olen iloinen heidän puolestaan.
Ajoittain tulee myöskin mieleen että mitä jos olen aina yksin ja vastaavaa.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ehkä vinkkiä, mitä tehdä.
En ole kovin avoimesti kuuluttanut suuntautumisestani, joten mitään 'avointa etsintää' ei ole.. Harvat tietävät ja jotkut ehkä epäilevät.
Toivottavasti en kuulostanut kovin masentuneelta, koska sitä en ole, vaan olen oikeastaan aika tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi tähän, mikä nyt kuitenkin vie mielialaa jatkuvasti alaspäin.
Kiitän etukäteen jokaikisestä järkevästä vastauksesta!
Pohjustuksena heti alkuun se, että olen 17 paikkeilla oleva lukiolainen Helsingistä jonka ongelmana on homouden tuomat ongelmat ihmissuhteissa.
Olen jo pitkään tiennyt mikä olen, ja siksi pitänyt ihmissuhteiden kanssa matalaa profiilia. Nyt kuitenkin seurustelu on alkanut kiinnostaa, ja olen tutustunutkin koulun ja vanhojen kavereiden kanssa ihmisiin, jotka olisivat voineet kiinnostaa.
Joka ikinen on kuitenkin paljastunut heteroksi, joten mitään toivoa mistään ei tietenkään ole. Pidemmän päälle tämä on henkisesti aika raskasta, koska en tiedä mitä voisin tehdä, tuntuu lievästi pahalta olla ihmisten ympärillä joista lähes kaikki ovat onnellisesti parisuhteessa vaikka tietenkin olen iloinen heidän puolestaan.
Ajoittain tulee myöskin mieleen että mitä jos olen aina yksin ja vastaavaa.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ehkä vinkkiä, mitä tehdä.
En ole kovin avoimesti kuuluttanut suuntautumisestani, joten mitään 'avointa etsintää' ei ole.. Harvat tietävät ja jotkut ehkä epäilevät.
Toivottavasti en kuulostanut kovin masentuneelta, koska sitä en ole, vaan olen oikeastaan aika tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi tähän, mikä nyt kuitenkin vie mielialaa jatkuvasti alaspäin.
Kiitän etukäteen jokaikisestä järkevästä vastauksesta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata masentua. Älä kiirehdi mihinkään suhteeseen vain sen takia että kaikki muutkin ovat(muka) suhteessa. Kaikki 17 v. heterotkaan ei seurustele. Harva 17 v seurustelun aloittanut on saman partnerin kanssa enää viiden vuoden kuluttua. Ole iloinen ja avoin, älä tee tuosta pakkomiellettä. Joku tulee yksi kaunis päivä vastaan. Aloita uusi harrastus....elä täysillä joka päivä...
Näinhän se pitäisi ajatella, olen yrittänytkin muttei vaan onnistu.
Syy varmaan siinä että kaikilla ympärillä tuntuu olevan omat säätönsä mutta itsellä ei.
Itse olen myös 17-vuotias tällä hetkellä helsingissä asuva ja työssäkäyvä. Asun porissa muuten ja kun työ loppuu täällä muutan takaisin. Mutta tosin minullakin on porissa yksi henkilö kenen kanssa voisi olla jotain säpinää mutta en ole varma mitä hänen päässään liikkuu. Kannattaa vaan olla kärsivällinen ja tutustua uusiin kavereihin joko uusien harrastuksien tai muiden tapojen kautta.
Joo eihän se muu auta, enkä mä nyt todellakaan odota että tämä helppoa olisi mutta välillä henkisesti aika raskasta.
Onko kukaan muuten noissa SETA:n tapaamisissa(Sörnäisissä, Helsingissä) käynyt?
En tiedä viitsinkö sinne itsekseni mennä kun en ketään sieltä tunne, mutta toisaalta olisi ehkä kiva tavata ihmisiä joilla voi olla samankaltaisia ongelmia.