Vanhimman poikani puoliso on jo alusta alkaen ollut minua kohtaan jostain syystä hyvin viileä. Hänen perusluonteensa kyllä muutenkin on varautunut. Olin toivonut, että miniän ja minun välit olisivat läheiset ja lämpimät. En tiedä mitä olen tehnyt väärin. Nyt tuntuu, että etäännyn sekä pojastani että lastenlapsistani. En todellakaan haluakaan roikkua pojassani tai hänen perheessään, oma oleminen ja tekeminen on nyt minulle se ykkösjuttu. Pelkään vain, että kun kaksi muuta lasta puolisoineen ovat käyneet hyvin läheisiksi ja rakkaiksi, että vanhin poikani perheineen jää täysin paitsioon. Toisaalta en voi muuta kuin todeta, että jos he näin haluavat, en minä yksipuolisesti voi asiaan vaikuttaa,
Onko teillä ongelmia miniän kanssa?
Takapiru
8142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpa erikoinen ongelma. Mulla on kaksi miniää ja molempien kanssa tulen hyvin toimeen jopa niin pitkälle, että kun nuoret vanhemmat lähtevät bailaamaan, minut kutsutaan lapsia hoitamaan. Olisiko aika nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta? Mikä hiertää?
enpä tiedä onko toi nyt niin erikoista ei mullakaan anopin kanssa mitenkään lämpimät välit ollu mutta kumminkin aina ihan normaalisti tavattiin ja juteltiin pojan kanssa mää oon naimisissa en anopin ja lastenlapsille mummu enkä miniälle paras ystävä.
"tavattiin ja juteltiin pojan kanssa"?!? Olisit jutellut sen anopin kanssa.
siis anopin kanssa tavattiin ja juteltiin ihan normaalisti en sen kanssa ollu naimisissa pojan kanssa oon naimisissa pääasia että sen kanssa oon pärjänny ja on lämpimät välit ;)))))))
ei kaikilla voi olla kaikkien kanssa lämpöiset välit ja eikönhän se oo pääasia että sulla on poikas ja hänen lapsien kanssa lämpöiset välit kyllä kai kumminkin aikuiset ihmiset pystyy hoitaan asiat toistensa kanssa ja varmaan etäännytkin jos näytät että se asia harmittaa sua.
Katson vielä kortit ja nostan kissan pöydälle ( no jopahan tuli kielikuvia), jospa asia on selitettävissä/selvitettävissä.
"Takapiru", kerroit, että miniäsi on luonteeltaankin varautunut. Siinä saattaisi olla yksi (tai ainoa) syy. Ihmisiä on niin kovin eriluonteisia, jotkut eivät pysty, tai ole tottuneet, näyttämään tunteitaan niin avoimesti. Joku voi tulkita sen esim. kylmyydeksi. Olen törmännyt paljonkin näihin eroavaisuuksiin, sekä oman että puolisoni suvun parissa. Mielestäni ainakin itse voi yrittää hyväksyä toiset sellaisina kuin ovat, toisia ei voi muuttaa. Jos suhde ei voi olla lämmin ja läheinen, niin toivottavasti ainakin kunnioittava ja asiallinen.
Ei ole miniässä valittamista. Hän on hyvä vaimo pojalleni ja he näyttävät vieläkin 15 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen pitävän toisistaan todella paljon.
Miniälläni on ollut poikani työn takia suuri vastuu lapsista ja kodista ja hän ei koskaan valita mistään minun kuullen, vaikka varmasti joskus olisi aihettakin. Eikä poikani koskaan valita miniästäni.
Meillä on aivan hyvät välit tällä tavalla kun näemme harvoin emmekä soittele toisillemme.
Yritän pitää samanlaiset välit vävyehdokkaaseeni vaikka monesti tekisi mieli huomauttaa mielestäni liiallisesta juhlimisesta ja rahan höllästä käytöstä.