Taavi Soininvaara: Valkoinen kääpiö

Soininvaara saattaa Leo Karan ja Mundus Novus säätiön ympärillä pyörineen kirjakvartetin jonniinmoiseen päätökseen. Ainakin päätekijöiden joukko harvenee semmoista tahtia, ettei jätöksistä oikein jatkoa raavi kasaan Taavikaan.
Melkoista ainesmäärää onkin tähän asti pyöritelty. On maailmanlaajuista rikos- ja tiedebisnestä pyörittänyt Säätiö, jonka juuret juontavat kauas Kremliin. Vaikka rahoja pyöritellään sveitsiläisen pankkiirin avulla. Suomen valtionhallinnon ja politiikan huippunimet muodostavat Kabinetin, jolla on syytä pelätä Venäjä-suhteiden ja riipuvuuksien paljastumista. Eihän veljeä tietenkään petetä ja liikaa uteleva alempi poliisi saa kokea kylmää kyytiä.
Ylimmän valtapelin ohessa Taavi-setä pyörittää tätä ihmissuhdespagettia. On kaapattu ja pakkoadoptoitu pikkutyttö, isänsä todellista olemusta etsivä huume-etsivä Leo Kara, puolisonsa hiipuvaa tajuntaa seuraava brittiläinen vakoilupomo Betha ja lukuisia exiä, nyxiä ja tulevia suhteen puoliskoja.
Vielä muutama psykopaatti mukaan, kotimaasta ja Kirgisiasta niin alkaa sakkia olla kuin ennen Viipurin markkinoilla.
Jotenkin tämä soppa kuitenkin kypsyy ja maistuu. Ainakin vauhdilta, vaaralta ja mahdottomilta tilanteilta. Joista selviäminen yhä uudelleen saa viattoman lukijan epäilemään jotta kyseessä onkin vain parodia lajityypistä.
Kunnon kansankynttilän tapaan Taavi heittää sekaan miniluentoja milloin mistäkin. Brittiläisen imperiumin suuruusvuosista, avaruusaseteknologian kehityksen kulminaatiopisteistä, budhalaisen kunniakulttuurin kaunotaiteellisista ilmenemismuodoista, kirgiisien muinaistaruston suurista nimistä ja tietennii neuvostoliittolais-venäläisen tiedustelujärjestelmän vaiheista.

Tarina suuri teema on Kiinan nouseva maailmanherruus. Monituhatvuotisen valtakunnan historiassa parin viime vuosisadan notkahdus on vain silmänräpäys ja uljas uusi maailma odotaa Kiinan astumista johtoon. Mundus Novus-säätiön avulla, toki. Luonnollisesti Taavi-setä heittää pöytään uskottavia lukuja jenkkien velkaantumisesta ja Kiinaan keskittyneestä pääomavuoresta. Ja uhkakuvia, kuinka käy jos velkakirjat pistetään markkinoille tai lunastukseen kaikki kerralla.
Mukana pyörivät luonnollisesti todellisia henkilöitä valtakunnan huipulta niin meiltä kuin Venäjältä. Kas kun desantti Bäkström ei ole vielä ärähtänyt henkisen kotimaansa mustaamisen johdosta?
Raskaaksi lukemisen tekee jatkuva tavaramerkkien ja mallien tiputtelu kaikkiin mahdollisiin väleihin. On kyseessä sitten kahvinkeitin, ase tai hävittäjän heittoistuin.
Samaa uutteraa huolellisuutta kirjoittaja osoittaa paikkojen kuvauksissa. Ilmeisesti verottaja vaatii näyttöä vähennetyn matkakulun taiteellisesta merkittävyydestä, niin huolella Taavi kuvaa paikat joissa kirjahenkilöt hiippailevat. On kyseessä sitten Herttoniemen posti, hongkongilainen computerkauppa, Kongon kaivokset tai Siperian arkistokolossi. Henkilöt jäävätkin sitten hieman sieluttomiksi, vaikka pieniä ulkonäköjuttuja jankutetaankin.

Rohkenen suositella lajityypistä tai sen parodiasta pitäville.