Genuastani puuttuu virtauslangat. Onko merkitystä mihin kohtaan ne laittaa?
Olisiko esim. metri-puolitoista purjeen alareunasta ja kolme lankaa, sopivin välein kohti perää ja purjeen toiselle puolelle melkein samoihin kohtiin. Niin että voi nähdä vielä hyvin purjeen "läpi".
Olisiko esim. metri-puolitoista purjeen alareunasta ja kolme lankaa, sopivin välein kohti perää ja purjeen toiselle puolelle melkein samoihin kohtiin. Niin että voi nähdä vielä hyvin purjeen "läpi".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oleellisinta on genuan etuliikin virtaus. Laita virtauslankapari n. langan pituuden päähän etuliikistä ja n. 1/4 genuan korkeudelle. Muuten samalla kohdalle molemmin puolin, toinen noin 50 mm yläpuolelle. Toinen lankapari purjeen yläosaan n. 3/4 korkeudelle.
Genua skuutataan siten, että suojanpuolen alalanka on aina vaakasuorassa, tuulenpuolen alalanka voi vähän elääkin. Ylälangoissa sama periaate, mutta voit joutua siirtämään skuuttipistettä eteen tai taakse, jotta homma onnistuu (riippuu kelin vaatimasta twististä). Aloita trimmaaminen aina suojan puolen alalangalla.
Tuntuu monella purjeveneellä olevan purjeet liian kireällä (olenhan ollut merellä jo pari kertaa näkemässä - tänä kesänä nostanut jo purjeetkin ylös) ja sitä epäilen itsellänikin olevan .. tai miten milloinkin.
Tuohon saattaaisi saada noista virtauslangoista apua. Fokka ja genuahan tuossa jo saikin vastauksen (ja niissä mulla sellaiset villalangan pätkät jo onkin - ilman niitä ei onnistu silmömäärisesti kyllä ollenkaan kunnolla), mutta kuinkas on ison kanssa. Takareunaan tasaisin välein 3 kappaletta ja pari vielä etureunaan kuten genuassakinko. Niin ja ei lankoja vaan noita intiaaninauhoja (ainakin takareunaan), 25cm pitkiä (kuulemma vilalanka ei ole hyvä isossa).
Onko nuo lankojen sijoitukset yhdenlaiset kaikille rikittyypeille ja purjemalleille (80-luvun valmiiksi pussilliset purjeet/nykyiset littanat)?
Onko noista hyötyä edes siinä mielessä että oppii suunnilleen asettamaan purjeensa vetämään optimisti vai turhaa snobbailua tällaiselle jolla korvantaustat on vielä märät (kuivuuko ne purjehtijalla koskaan)?
JV
Kolme nauhaa riittää. Alimmaiset saat aina liehumaan taaksepäin ison skuuttia säätämällä, ylempi voi vaatia levankia ja osatakilassa se voi olla vaikeaa, silloin rittää, kun ylin liehu näkyy edes silloin tällöin. Luovissa kikki auki, muuten yläliehu tulee liian ujoksi eikä tule lainkaan näkyviin.
Ison etuosalla ei ole juurikaan merkitystä, se voi aivan hyvin vähän pakata (olla löysänä), siinä ei siis myöskään tarvita lankoja. Ajattele purjeita kokonaisuutena, keulapurjeen etuliikin ja ison takaliikin virtauksen tulee pysyä "kiinni".
Yleisesti: kun mikään ei tunnu antavan oikeaa vauhtia, löysää isoa.
Kokeilemaan, kokeilemaan....
Isäni sanoi aina että genuan tai fokan virtauslangt pitää olla vaakatasossa paitsi tuulenpuolen etuvanttia lähin lanka täytyy nousta tasaisin väliajoin ylös kohti taivasta,silloin se on täydessä vedossa.Itse noudatan sitä edelleen.Voiko näin vanha näkemys pitää edelleen paikkansa.
Olen käyttänyt useampia lankoja ja kolmelle korkeudelle. Villalanka ei ole kovin hyvä, koska se takertuu purjeen saumoihin ja on herkästi sykkyrässä.. C - kasetin nauhapätkiä ei enää ole. Suikale spinnukangasta toimii. Tietääkö joku muuta hyvää nauhamateriaalia?.
Purjeen läpi leen nauha näkyy vain hyvässä valossa. Pimeässä leen lanka ei juuri näy taskulampullakaan vaikka on virtauslangoille on purjeessa läpinäkyvä ikkuna. Dacronin läpi ei pimeässä näy..
Mitä paksumpi foili, sen kauemmaksi siitä langat. Etummainen 30-40cm. Kaupasta saa vihreitä ja punaisia mutta värin hyöty ei aina toteudu esim vastavalossa.
Ison etuliikkiin ei kannata pistää lankoja. Mutta iso pussin syvimmässä kohdassa niistä on hyötyä, pari kummallekin puolelle. Takaliikin nauhat lentää nätisti, jos purje on liikaa auki. Tämän estämistä pyrjeen keskellä olevat nauhat helpottaa.