Jos vainaja ottanut suuren henkivakuutuksen juuri ennen kuolemaansa (runsaasti yli 80 kymppinen) ja edunsaajana leski, voidaanko kyseeisessä tilanteessa vedota PK 3:3 een eli että henkivakuutuksen otto oli tapa siirtää omaisuutta leskelle tavalla joka olennaisesti pienentää vainajan kuolinpesän varallisuutta ja täten" loukkaa" vainajan ensimäisen (kuolleen) puolison ja vainajan lapsille tekemää toissijaismääräystä?
omaisuuden siirto henkivakuutuksen kautta
??
11209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei, koska PK 3. luku liittyy lapsettoman avioparin ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten oikeuksiin. Esimerkkitapauksessa ilmeisestikin ensimmäisestäkin avioliitosta oli lapsi.
Voi! Tuohan on olennainen vähentyminen ( hukkaaminen) ..
Itse asiassa tuo perintökaaren 3:3 saattaa hyvinkin tulla sovellettavaksi. Tämä riippuu kuitenkin siitä, minkä sisältöinen tuo mainitsemasi toissijaismääräys on.
Eli jos ymmärsin oikein, tilanteessa on kyse siitä, että puolisot A ja B olivat naimisissa ja heillä on lapsia. A on tehnyt testamentin B:n hyväksi. A:n kuoltua B on mennyt naimisiin C:n kanssa. Ja tämän 80-v B:n henkivakuutuksessa on edunsaajana leski C.
Millainen siis A:n tekemä testamentti oli?
An tekemä testamentti Bn hyväksi oli aikoinaan rajoitettu omistusoikeustestamentti jossa lapsille jaettiin lakiosa ja jossa jälkisäädös lasten toissijaisoikeudesta Bn kuoleman jälkeen.
Ok, PK 3:3 voi ilman muuta tulla sovellettavaksi. MUTTA jos A on antanut B:lle laajemmat vapaudet eli rajoittanut toissijaissaajien (lasten) oikeuden koskemaan vain sitä osaa omaisuudesta, joka B:n kuollessa on jäljellä, eivät lapset voi vastiketta vaatia. Testamentin toissijaismääräyksen sanamuotoa pitäisi siis tutkia vähän tarkemmin.
Tarkka sananmuoto siis: "meidän molempien kuoltua on omaisuutemme jaettava rintaperillisillimme ain mukaan".
Siinä tapauksessa PK 3:3 voi tulla sovellettavaksi.
(Jos sanamuoto olisi ollut esim. "tuolloin jäljellä oleva omaisuus", tilanne olisi toinen.)
Vielä kysymys. Onko henkivakuutuksen ottamisen ajankohdalla merkitystä?
Eipä taida (oletetaan nyt että vakuutuksenottaja kuitenkin tiesi mitä teki).
Sen sijaan kanne tulee nostaa tiettyjen määräaikojen kuluessa, jotka selviävät tuosta pykälästä.
3 §
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä.
Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä."
Eli vuoden kuluessa perunkirjoituksesta ja 10 vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä, jota tässä tapauksessa vastaa vakuutuskorvauksen maksaminen. Ensimmäinen määräaika täyttyy siis ensin eli siinä on raja.
Runsaasti yli 80-kymppinen ei kyllä saa enää henkivakuutusta !
Riskihenkivakuutusta ei varmaan saakaan. Ymmärtääkseni tässä keskustelussa on kuitenkin kyse säästöhenkivakuutuksesta. Aloittajahan puhuu omaisuuden siirrosta leskelle tavalla joka olennaisesti pienentää vainajan kuolinpesän varallisuutta. Sijoitusvakuutuksillahan siirretään juuri olennaisia määriä varallisuutta niiden veroedun vuoksi.