Hei! Sain loistotarjouksen eräältä venäläiseltä pariskunnalta kauniista rantatontista johon kuuluu myös kiinteistö. Tein heille selväksi, että tontilla ei ole vielä suoritettu pesän jakoa, mutta jos ottavat riskin, voin myydä oman osuuteni, eikä kaupalle minun puolesta ole mitään estettä. Eli voinko myydä oman osuuteni eli puolet tontista ja kiinteistöstä vaikka pesän jakoa ei ole vielä tehty? Toisena osakkaana ovat nuo ns, toissijaiset perilliset joita en ole kuunaan nähnyt. Tarjous on sellainen, etten voi jättää väliin.
Loisto tarjous
raha ratkaisee
17212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et voi myydä osuutta kiinteistöstä, koska omistat osuuden jakamattomasta kuolinpesästä etkä kiinteistöstä. Voit teoriassa myydä osuutesi kuolinpesästä, mutta ostajan kannalta ei ole juurikaan järkeä.
Nimenomaan olen luopumassa koko osuudestani. Olen tehnyt ostajaehdokkaalle selväksi, että kuolleen perijöitä oli muitakin kuin minä. Sain testamentilla lesken omaisuuden, toisena osakkaana on kolme ensimmäisen puolison sisarusta. Ostajaehdokas on luvannut etsiä myöhemmin nämä toissijaiset perilliset ja tehdä myös heille kelpo tarjouksen. On siis metsää ja ainakin kaksi rakennusoikeuden omaavaa rantapalstaa sekä asuinkiinteistörakennus. Olen ymmärtänyt, että jos luopuu koko perimästään täysin kokonaan se olisi mahdollista ilman perinnönjakoa. Jäljelle jäisi edelleenkin kuolinpesä, osakkaat vain osin vaihtuva.
Voisiko alkuperäinen kysyjä kertoa, millaisesta kuolinpesästä on kyse, se ei tuosta kysymyksestä aivan selkeästi aukea. Kuka tai ketkä ovat kuolleet ja onko testamentteja.
Oletan, että leski peri puolisonsa lain, eikä testamentin nojalla, kun et ole muuta kertonut.
Sinä voit toki myydä koko kuolinpesäosuutesi tälle venäläispariskunnalle, mutta se ei välttämättä takaa sitä, että he tulevat lopulta saamaan kiinteistön. Tuskin he ovat halukkaita esim. maksamaan varainsiirtoveroa, jos kiinteistön saaminen omaksi ei ole varmaa. Jos nimittäin kiinteistö oli alunperin tämän ensiksi kuolleen henkilön omistama, niin hänen sukulaisensa saattavat haluta sen sukuun takaisin ja silloin heillä on etulyöntiasema.
Miksi ihmeessä et itse etsi käsiisi näitä toissijaisia perillisiä, jotka olet mahdollisesti jo perunkirjoituksessa tavannutkin. Järkevintähän olisi päättää kaupasta yhdessä heidän kanssaan.
Jess! Kyllä leski peri lain nojalla, ei testamentilla. Leken puoliso tuli tilalle sotasaaliina eikä tuonut tilalle mitään omaa - työllään tietenkin kartutti myös tilan arvoa ja sitten avio-oikeuden kautta oli osakas puolikkaaseen.
Miten voi toinen puolikas vaatia koko tilaa itselleen? en ymmärrä. Venäläiset ovat valmiit pesänjakajaan jollei yhteisymmärrystä tule.
En ole koskaan tavannut noita sisaruksia. Itsekin asun lähes 500 kilsan päässä tästä tilasta ja on minulle yks hailee sen kohtalo. Venäläispariskunnan olen tuntenut vuosia ja he ovat useina kesinä viettäneet setäni tilalla kesää asuntovaunussaan. He ovat selkeästi ilmaisseet ottavansa riskin ja omasta puolestani uskon, että nuo ilmeisen köyhät sisarukset eivät voi vastustaa tulevaa tarjousta. Mutta pääasia tuli selväksi: voin myydä oman osuuteni kunhan vaan luovun täysmääräisesti.
Jos kiinteistö olisi alunperin ollut tämän ensiksi kuolleen puolison, niin siinä tapauksessa hänen toissijaisilla perillisillään olisi oikeus halutessaan saada se. Pesänjakajakaan ei voi tehdä muunlaista ratkaisua, sillä tämä oikeus perustuu lakiin (PK 3:5).
Jos taas kiinteistö oli alunperin lesken, niin silloin vastaavasti hänen perillisillään/testamentinsaajillaan on halutessaan oikeus saada se.
Mutta kovinpa tuntuu kiire kaupalla olevan, jos et ehdi olla yhteydessä pesän muihin osakkaisiin. Eiväthän ostajatkaan saa kiinteistöä omistukseensa ennen kuin sitten joskus kun pesänjako on tehty.
Meillä oli näistä toissijaisista perillisistä erikoinen kokemus - tai yllättävä lienee oikeampi termi. Sisaruksia oli kaksi joihin yritimme ensin sisukkaasti yhteyttä puhelimitse ja sitten kirjeitse. Mitään ei tapahtunut eikä asiat menneet eteenpäin. Niinpä kesälomalla päätimme käydä paikanpäällä jututtamassa sisaruksia. Yllätys oli melkoinen kun tapasimme toisen vanhainkodista ja toisen sairaalasta makaamassa vaipat housuissa. Toisella sisaruksista oli kuuttakymppiä lähentelevä tytär joka osoittautui yhtä neuvottomaksi kuin äitinsä toiveita kysyttäessä. Ei auttanut muu kuin panna pesänjakaja joka sitten hoiti kiinteistön myynnin.
"Jos kiinteistö olisi alunperin ollut tämän ensiksi kuolleen puolison, niin siinä tapauksessa hänen toissijaisilla perillisillään olisi oikeus halutessaan saada se. "
Ei kai sentäs iman? Pienellä rahalla on turha lähteä edes mankumaan, sen kyllä pesänjakajakin ymmärtäisi.
Kiireestä ei ole kysymys. Testamentin tunnustamiseen nämä siskokset käyttivät lähes kokonaan sen ajan minkä laki antoi. Testamentti on ollut lainvoimanen kohta vuoden, mutta minkäänlaista elettä en ole saanut heiltä miten asioita lähdettäisiin eteenpäin viemään.
Eikö pesä ole sillä jaettu jos kumpikin osapuoli myy osansa samalle ostajalle? Mitä muka jäisi jäljelle?
Toisekseen: eikö ole niin, että jos joku kuolinpesän osakas haluaa käynnistää jaon niin silloin se myös käynnistyy?
Nyt en oikein ymmärrä mistä testamentista puhut. Äsken juuri kerroit, että leski peri lain, eikä testamentin perusteella. Jos taas puhut lesken tekemästä testamentista, niin eihän sitä ensiksi kuolleen perillisille ole pitänyt tiedoksi antaa. Eikö teillä ole ollut lakimiestä hoitamassa näitä asioita?
Jos kaikki osakkaat myyvät pesäsuutensa yhdelle henkilölle, niin silloin ei jakoa tarvita, kun ei ole muita jakajia.
Kuka tahansa pesän osakkaista voi vaatia jakoa, mutta ei se mitenkään "käynnisty" vaan on sopimusasia.
Leski peri lain eikä testamentin mukaan kun mitään testamenttia avioparilla ei toisilleen ollut. Testamentin tiedoksiannon hoiti juristi kuin myös käräjillä käytön.
Venäläispariskunta laskee, että jos tila menee jolle kulle muulle kuin heille, niin tämän muun ostajan täytyy tehdä suurempi tarjous tilasta ja kiinteistöstä kuin mitä he tarjoavat, ja siksi he eivät voi jäädä tappiolle. Se ei ole minun päänsärky, mutta jopa minä luulen ymmärtäväni asian järjen.
Erikoinen juristi on teillä ollut, kun ei ole selvittänyt kuolinpesään liittyviä asioita, eikä edes sitä, mikä on kiinteistö ja mikä on tila, ja joudut nyt näitä asioita kyselemään keskustelupalstalla. Toivottavasti hän ei kuitenkaan laskuttanut noista turhista testamentin tiedoksiannoista ja "käräjillä käytöstä", mitä sitten sillä tarkoitatkaan.
Juristi oli asiallinen, minun käsitykseni asioiden hoidosta ja mitä kulisseissa tapahtui voi olla puutteellista. Mutta käräjäoikeudelta saamallani todistuksella olen nyt pelannut eri instansseissa. Minulle on tärkeää, että testamentilla saan sen mitä siinä luvataan. Juristi on hoitanut asiat siihen pisteeseen hyvin, että kohta pääsen realisoimaan saataviani.
Miten oletat selviäväsi ilman lakimiestä kaupan tekemisestä, vai aiotko luottaa ostajan lakimieheen? Vaikka ei sen puoleen, kyllä tämä provo sotasaaliineen mahtuu tälle ilmaispalstalle, sillä onhan tänne pesiytynyt jos jonkinlaista jäärää.
Tämä taitaa tosiaan olla keksitty juttu. Sen verran outoja asioita alkuperäinen kirjoittaja heittelee.
1) Lesken tekemää testamenttia EI anneta tiedoksi ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille vaan lesken omille perillisille.
2) Mitähän ihmettä tämä "juristi" on siellä käräjillä tehnyt? Jos lakimääräiset perilliset (tässä tapauksessa siis lesken perilliset) eivät hyväksy testamenttia vaan se vain annetaan heille tiedoksi, pitää kuuden kuukauden moiteajan päätyttyä selvittää, ovatko he nostaneet käräjäoikeudessa testamentin moitekanteen. Jos eivät ole, äräjäoikeus antaa lainvoimaisuustodistuksen.
3) Lainvoimaisuustodistus osoittaa vain, että testamentti on lainvoimainen. Ei yksi osakas pysty sen perusteella edustamaan koko kuolinpesää vai mitähän tämä "pelaamaan eri instansseissa" sitten tarkoittaakaan.
4) Kuolinpesän laskut pystyy kyllä kuka tahansa osakas maksamaan ilman lainvoimaisuustodistustakin eli sen aloittaja on toki pystynyt hoitamaan.
Ja se on kyllä aivan totta, että ilman osaavaa lakimiestä ei todellakaan kannata lähteä tällaista kauppaa huseeraamaan.
Pankilla ja vakuutuslaitoksilla taitaa kuitenkin olla vaatimuksena että testamentin lainvoimaisuus jotenkin osoitetaan, oiskohan nuo "instanssit" lähinnä tarkoittaneet noita. Luulenpa, että nyt ollaan jo tukka putkella jonkun "juristin" kanssa laatimassa asiakirjoja, vai.
Suuren maailman tyyliin tässäkin lienee asia jätetty juristin hoidettavaksi omilta kiireiltä, juridiset termit eivät syö leipää ja vain rahan nostossa ollaan paikalla ajallaan.
Kuolinpesän laskut voi kyllä hoitaa jo ennen kuin testamentti on lainvoimainen. Lainvoimaisuus tutkitaan vasta kun osakkaat haluavat saada esim. nostaa pankitileillä olevia varoja taikka myydä omaisuutta. Silloin ei yksi osakas voi missään nimessä toimia omin päin.
Et sitte taida tajuta että et omista tuosta kiinteistöstä rahtuakaan. Et myöskään tiedä mikä on kiinteistö. Eli sinulla ei ole olemassa mitään osuutta "tontista ja kiinteistöstä". Pesän osakas olet, mutta kiinteistö on kokonaan pesän.