Tunnen itseni ali-ihmiseksi ja täysin arvottomaksi. Tämä rassaa jo miestänikin joka on vihainen minulle ajatuksistani. Pelkäänkin häntä ja puhua hänelle oikein mistään ettei vaan hän suutu. Onko tää vain masennusta vai muuta..
tunnen itseni arvottomaksi
----------
2144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todennäköisesti olet masentunut. Pelkästään sen tiedostaminen ei todennäköisesti kuitenkaan poista arvottomuuden tuntemuksiasi.
Itse olen naimisissa naisen kanssa, joka nyt pitkän yhdessä vietetyn ajan jälkeen on kertonut tunteneensa koko ajan alemmutta suhteessamme. Itse olin uskonut eläneeni tasa-arvoisessa liitossa, mutta näin ei ilmeisesti olekaan ollut. Olen meistä ammatillisesti menestyneempi ja ollut vastuussa mm. taloudellisesti perheemme toimeentuloista, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Mielestäni meillä on ollut vain eri roolit.
Tiesin vaimoni masennuksesta, mutta nyt suhteemme on osittain siitäkin syystä kriisissä, koska lopultakin vaimoni on tiedostanut sen, että koko elämäänsä ei voi näin tuntemalla viettää. Nyt toivon, että vaimoni ei halua päättää suhdettamme ainakaan sillä perusteella, että ei koe olevan arvoiseni. Hän kuitenkin on sanonut uskovansa, että minä olisin onnellisempi jonkun muun kanssa, jonkun joka on "samalla tasolla" kanssani.
Keskustele miehesi kanssa ja menkää pariterapiaan, Älä missään tapauksessa jätä ottamatta asioita esille miehesi kanssa sillä perusteella, että pelkäät hänen suuttuvan. Pahempaa kuin miehesi mahdollinen suuttuminen on se, että keräät pahaa oloa sisällesi. Minä olen itselleni ja vaimolleni vihainen siitä, että asioista ei ole puhuttu. Kun tilanne jatkuu liian pitkään, sen selvittämiseeen kuluu paljon aikaa ja vaatii todella paljon voimia ja laittaa jaksamisen tiukoille.
Itse toivon ja uskon, että saan parisuhteeni toimimaan. Se on jo vaatinut ja vaatii jatkossakin oikeaa asennetta omaan itseen, kumppaniin ja parisuhteeseen.
Miehes ois hyvä lukea masennuksesta niin että ymmärtäisi sinua. En tosin tiedä, voiko masennusta koskaan kokematon ymmärtää masentunutta. Minä ymmärrän, kun olen masennuksen kohdannut. Suuttuminen, vähättely ja sen sellainen ei auta mitään.