Kannattaako velaton asunto periä vaikka siihen ei koskaan halua muuttaa. Isäni kuoli ja talo oli hänen. Äitini saa puolet ja toinen puoli jaetaan minun, veljeni ja sisarpuoleni kanssa. Sisarpuolemme haluamme maksaa ulos talon omistuksesta. Mietitään vain nyt, että kannattaisiko minun ja veljeni kieltäytyä lakiosasta ja antaa äidille osuutemme ja hän maksaisi hieman enemmän veroa nyt, mutta talo olisi sitten hänen ja hän päättäisi itse mitä sen kanssa tulevaisuudessa tekisi? Vai kannattaisiko hyväksyä lakiosa ja omistaa taloa kolmisteen?
Perisinkö talon vai en?
ei tiedä mitä tekisi
20411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lakiosasta? Onko siis olemassa testamentti äidillesi?
Ei lakiosaa tarvitse hakea.
Jos testamenttia ei ollut ja kieltäydytte perinnöstä, perintö menee sisarpuolellenne. Jos määräätte, kelle osuutenne menee, kyse ei ole perinnöstä kieltäytymisestä vaan perinnön vastaanottamisesta ja sen edelleen lahjoittamisesta, mistä rapsahtaa kaksinkertaiset verot.
Kieltäytyessä ennen sitä sisarta perintö menee lapsille, ja sen jälkeen äidile.
Kerrotko millä perusteella ei mene sisarpuolelle vaan äidille (oletan alkuperäisestä kysymyksestä, että sisarpuoli on nimenomaan kuolleen isän lapsi)? Lasten osalta olen samaa mieltä kanssasi.
Jos kieltäytyy perinnöstä, niin perintö menee niinkuin kieltäytyjä olisi kuollut. Ja elossa oleva vanhempi on edellä siskoa perintöjärjestyksessä.
Tuo on väärä päättely. Ajatellaan tilannetta, että on aviopari A ja B, ja heillä yhteiset lapset C ja D. Jos A kuolee ja C kieltäytyy, A:n perinnön saa yksin D. Sinun päättelylläsi perintö menisi puoliksi D:lle ja elossa olevalle vanhemmalle B. Kieltäytyjän perintöä ei kuitenkaan "kierrätetä" kieltäytyjän kautta, vaan tilanne tutkitaan kuten perillinen olisi kuollut ennen perittävää.
Laki on tosiaan aika yksiselitteinen tässä:
Perintökaaren 2 luku:
"1 §
Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.
Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.
2 §
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä."
Eli tuo 2 § tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että ei ole rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia tai he kaikki ovat luopuneet. Isällänne on kolme lasta, jotka kaikki ovat yhdenvertaisessa asemassa perinnönsaajina. Jos luovutte veljesi kanssa perinnöstä, eikä teillä ole lapsia, saa sisarpuoli koko perinnön.
Ennen kuin kukaan perii mitään, täytyy tehdä ositus. Tai mahdollisesti kaksi, jos isäsi oli naimisissa sisarpuolesi äidin kanssa ja se ositus on vielä tekemättä.
Ensin siis ositus ensimmäisen avioliiton jälkeen, jolloin isäsi omaisuutta saattaa siirtyä tasinkona hänen ensimmäiselle puolisolleen tai puolison perillisille (sisarpuolellesi) ja sitten ositus äitisi ja isäsi kuolinpesän välillä. Vasta sitten selviää, mikä omaisuus on ylipäätään perittävänä ja voidaan miettiä, kannattaako sitä ottaa vastaan.
Eli tilanne on se että jaot on tehty testamentin mukaan. Sisarpuoli on edellisestä isäni avioliitosta. Mietitään vain verojen kannalta, että mikä olisi parhain ajatellen että äitini asuu asunnossa vielä väh 20 vuotta. Näin ollen taloa pitäisi entisöidä jonka kulut tulee jaettavaksi jos me kaikki sitä omistamme, eikös näin ole?
Remontti kuuluu haltijan maksettavaksi.
Jos taasen tehdään mittavaa remonttia jossa nostetaan asunnon arvoa niin silloin kaikki maksumiehiksi.
Pakko ei ole tehdä mitään remontteja ja jos leski haluaa asua edelleen niin silloin hän tekee ne remontit jotka ovat välttämättömiä.
Mihinkään lakiin ei ole kirjattu että omistajan on pakko remontoida.
Olette niin pihalla koko jurtusta, että saattaisi kannattaa olla tekemättä mitään. Eli lopettaa miettiminenkin.
Asunnon velattomuus ei liity asiaan millään lailla.
Lakiosa liittyy asiaan vain jos isällä oli testamentti.
Kysymykseen on vaikea vastata kun ei tiedä mikä asiassa kivestää.
Mitä tarkoittaa asunnon/talon periminen. Onko se pesän ainoa varallisuus. Entä mitä tarkoittaa se, että jako on tehty. Silloin pitäisi olla myöhäistä kieltäytyä perinnöstä.
Minkähän takia haluatte lahjoittaa sisarpuolelle rahaa siirtämällä osuutenne perinnöstä hänelle ja ostamalla sen sitten muka takaisin vai? Onko se kenties jotain kannattavuutta.
Minusta näyttää että olette jo ryhtyneet perintöön, joten olette pihalla. Tai sitten palastelette ampumatonta karhua.
Hauskinta tuossa on se, että mietitte miten saatte äitinne perintäveron mahdollisimman suureksi. Hänhän saisi pitää koko torpan senttiäkään maksamatta, elleivät neropatit ala nylkemään juoksevaa karhua. Tai liimaamaan lihakönttejä eläväksi elukaksi.
Tosiaan, alkuperäinen kirjoittaja kertoikin jo, että "jaot on tehty testamentin mukaan". Silloinhan ei olekaan enää koko kuolinpesää, vaan omaisuus on suoraan teidän nimissänne (leski kolme lasta). Ja jos kyseessä on kiinteistö (puhut talosta), teidän on pitänyt hakea siihen lainhuutokin 6 kk kuluessa jaon toimittamisesta.
Jako on määrämuotoinen oikeustoimi eli jos se on tehty, teillä on ositus- ja perinnönjakosopimus, jonka te kaikki olette allekirjoittaneet. Siinä todetaan kuka sai mitä. Omistaja voi sitten lahjoittaa tai myydä omaisuuttaan haluamallaan tavalla.
Sen siitä saa, kun kysyy huonosti puutteelisia tietoja antamalla.
Oletettavasti kysyjän tilanne on se, että perittävä on tehnyt testamentin täysin omistusoikeuksin puolisonsa hyväksi. Tästä jako tehtäisiin niin, että äidistä tulisi testamentin nojalla ainoa jäämistövarojen omistaja, tai vaihtoehtoisesti äiti saisi puolet jäämistöstä ja rintaperilliset toisen puolen lakiosanaan.
Kysyjä pohtii, kannattaako maksaa perintöveroa kuolinpesästä tulevaan lakiosaan, mikäli lakiosa toteutettaisiin murto-osaisena omistuksena jäämistöön kuuluvaan kiinteistöön. Lesken jamattomuussuoja kuolinpesään kuuluvaan asuntoon (joko yhteisenä kotina käytettyyn tai muuten lesken asunnoksi sopivaan) estää tässä tapauksessa lakiosien maksamisen. Lakiosasta rintaperilliset maksaisivat perintöveron, mutta eivät saisi rahaa (edes perintöverojen maksuun) ennen kuin äiti kuolee.
Niinpä kysyjän kannattaa luopua lakiosasta, jolloin se menee kokonaan testamentin nojalla äidille. Muut rintaperilliset tekevät omat ratkaisunsa itsenäisesti (sisarpuolen ei tietenkään kannata luopua lakiosastaan, koska hän ei ole kysyjän äidin perillinen). Äidin perintövero on sitten tietenkin korkeampi, koska hän saa enemmän kuin siinä tapauksessa, että rintaperilliset pitävät lakiosansa.
Kysyjä ei mainitse ositusta äidin ja perittävän kesken. Äidillä on oikeus saada avio-oikeutensa nojalla ennen testamenttioikeuttaan tasinkoa jäämistöstä, jos hän on vähävaraisempi kuin puolisonsa (perittävä). Tasinko on leskelle verovapaa.
Lakiosasta luopuminen kannattaa tehdä yhtäaikaisesti kysyjän veljen kanssa, koska muuten hänen veljensä saa häntä enemmän perintöä vanhemmilta yhteensä.
>>Kysyjä ei mainitse ositusta äidin ja perittävän kesken. 20.000 €) ja äidille lahjavero.
>>Lakiosasta rintaperilliset maksaisivat perintöveron, mutta eivät saisi rahaa (edes perintöverojen maksuun) ennen kuin äiti kuolee.
Niinpä kysyjän kannattaa luopua lakiosasta, jolloin se menee kokonaan testamentin nojalla äidille.
Käytät erilaisia oletuksia puutteellisten tietojen perusteella. Näin voi toki tehdä. Minun oletukseni on, että jako on tekemättä, koska kysyjä selväsi pohti, miten toimia ennen jaon toimittamista eli luopuako lakiosasta vain antaa testamentin nojalla talo äidille.
Minä kommentoin asiaa - jos et huomannut - SEKÄ lähtien siitä, että ositus on tehty ETTÄ lähtien siitä, että ositusta ei ole tehty, jolloin kyseeseen voisi tulla lakiosasta luopuminen.
MItä ihmettä????
Mikä ositus? Eihän tässä annetuilla tiedoilla ole mitään edellytyksiä tehdä ositusta kuolinpesän ja äidin välillä.
Etkä sinäkään sellaist tehnyt, vai mitä, häh?
Varaton leski voisi saada osituksella parhaimmillaan puolet pesästä verottamasti tasinkona, jos olisi itse varaton / ylivelkainen. Loput tulisi testamentin nojalla, ellei rintaperilliset vaadi lakiosiaan.
a) Jos jako "testamentin mukaan" on tehty, kuten ap sanoo, osituskin on tehty - eikä lakiosasta enää voi luopua.
b) Jos jakoa "testamentin mukaan" ei ole tehty, ositustakaan ei ole tehty - ja lakiosasta voi luopua.
Eihän se tuon ihmeellisempää ole.
>>Varaton leski voisi saada osituksella parhaimmillaan puolet pesästä verottamasti tasinkona, jos olisi itse varaton / ylivelkainen. Loput tulisi testamentin nojalla, ellei rintaperilliset vaadi lakiosiaan.
KIELTÄYDY