Minulla on kamala esiintymis- ja sosiaalisten tilanteiden pelko! Jännitys on vain pahentunut vuosien varrella. Koulussa pelkään vain pelkkää vittaamistakin ja jos joudun sanomaan mitään ääneen tunnilla kaikkien kuullen niin ääneni yleensä tärisee. Kun käymme koulussa jtn tehtäviä läpi järjestyksessä, sydämeni alkaa tykyttämään lujaa, kädet alkavat hikoamaan, suu kuivuu jne kun odotan vuoroani. Minulla on noin kuukauden päästä koulussa esitelmä koko luokalle ja jännitän jo nyt sitä! Vatsaani vääntää ja maha on löysällä. Minulle on välillä myös käynyt niin että esiintymispäivänä mahani on niin kipeä etten voi mennä kouluun. Esiintyessä yleensä nolostun, käteni hikoilevat, ääni värisee, sydän tykyttää varmaan niin lujaa että muutkin kuulevat sen, välillä punastun, vatsaan sattuu, huimaa, unohdan sanat ja muuta kauheaa. Haluaisin niiiiin kovasti päästä eroon jännityksestä!!! D:
Olen kuullut että jotkut käyttävät Propralia jännitämiseen. Onko kellään kokemusta Propralista? Kuinka vahvaa kannattaa ottaa (10mg/40mg/80mg) ja miten ja saako sitä ilman reseptiä apteekista?
Olen kuullut että jotkut käyttävät Propralia jännitämiseen. Onko kellään kokemusta Propralista? Kuinka vahvaa kannattaa ottaa (10mg/40mg/80mg) ja miten ja saako sitä ilman reseptiä apteekista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Melkein kuin itse olisin kirjoittanut tuon. Mulla tuo alkoi kolmosluokalla. Se vain paheni ajan myötä. Vaikka yritin selittää siitä opettajille tai vanhemmille niin aina sai kuulla sitä "kaikkia vähän jännittää" -paskaa. No, nyt olen juuri koulun käynyt ja täytyy sanoa että monta kertaa tuli itsensä nolattua luokan edessä. En tiennyt kyseessä olevan sosiaalisten tilanteiden pelon kuin vasta äskettäin. En ole siis ikinä mitään lääkkeitä käyttänyt. Suosittelen sinua menemään aivan oikealle psykiatrille(en millekkään koulun terkkarille, ne ei yleensä tee mitään) koska hoitamattomana se voi aiheuttaa syrjäytymisen ja masentumisen, kuten epäilen itselleni käyneen. Noh, maanantaina pitäis aloittaa ensimmäisessä työpaikassani, ja voi jeeveli että jännittää, pelkään etten osaa tehdä mitään, nolaan taas itseni kaikkien silmissä ja sitten häpeän itseni maan rakoon ja saan potkut. Ja sitten joudun selittämään tilanteen sukulaisilleni. Elämä on perseestä. Mutta mene sinä sille psykiatrille.
Lisäys edelliseen, eli mulla oli kans semmosia oireita, että jo ala-asteella jännitin joka päivä kaikkia teoria tunteja, joilla pitäisi lukea tekstiä ääneen luokalle. Se oli yhtä h-e-l-v-e-t-t-i-ä. Samoin kuin esitelmät, olin aivan paniikissa siitä lähtien kun sain tietää että esitelmä on tulossa. Jotenkin niistä vaan on selvitty, tein niistä aina hirmu lyhkäsiä ja jos mahdollista tein ne kalvolle, jolloin luokasta sai sammuttaa valot ja yleensä kaikki tuijotti sitä valkokangasta eikä minua. Siltikin sydän löi kahta sataa, ääneni värisi aivan hirveästi, ajatus ei kulkenut. Lyhyen selostuksen jälkeen palasin naama punaisena omalle paikalleni ja hetken hiljaisuuden jälkeen luokka opettajan pyynnöstä taputti. Ylä-asteella oli aika saman laista, paitsi että loppuajasta, ja amiskan aikana punastelu oli jatkuvaa, mahaan kertyi ilmaa koko ajan ja oli vaikea olla. Lisäksi minua kiusattiin koulussa, mikä ei yhtään asiaa parantanut. Olin toisten silmissä outo, ja niinpä myös normaali kanssa käyminen toisten kanssa kärsi.
Tuttua tuttua..!
Itsellä oli/on aivan sama juttu. Ekaksi minut passitettiin psykologille(kävin hänen luonaan n.5kertaa)->ei mitään apua. Lopulta sain ajan lääkärille, joka määräsi minulle propralia. Propralia ei saa ilman reseptiä. Otan sen 20mg ennen esiintymistä(painan 90kg). Ainakin minulla tuo propral on auttanut todella hyvin. Ärsyttää vain, koska en uskaltanut hankkia apua jo yläasteella, nyt vasta 10v. myohemmin. Jäi huonot muistot mieleen yläasteesta noiden epäonnistuneiden esiintymisten takia.