Hei koiraihmiset! Tämä kysymys on painanut mieltäni pitkään.
Pakottavista - ja henkilökohtaisista - syistä jouduin jättämään minulle tärkeän, joskaan ei oman koiravanhuksen muiden, koiralle tuttujen ihmisten hoitoon. Koiralla oli aiemmin todettu heikkoa sivuääntä sydämessä ja muuta pienehköä vanhuuteen kuuluvaa, mutta ei päivittäistä toimintaa rajoittavaa vaivaa.
Hoidin ja rakastin koiraa kuin omaani sen ikävuosina 8-11. Kertynyt runsas ylipaino sai kyytiä ja pidin kunnia-asianani järjestää koiralle päivittäin mielekästä tekemistä sekä ihmisen seuraa. Pidin huolta oikeaoppisesta ruokinnasta sekä liikunnan määrästä koiran jaksamisen mukaan. Huomasin myös olevani koiralle äärimmäisen tärkeä - koira piti minua "luottoihmisenään".
Kuukausi tai pari eroamisemme jälkeen koiralle kehittyi vakavat sairaudet lähes kaikissa mahdollisissa sisäelimissä (sydän mukaanlukien ) ja koiran kunto heikkeni nopeasti, joka johti suoliston pettämisen jälkeen lopetukseen reilun 12v iässä. Näin koiraa tämän puolen vuoden ajan kerran tai kaksi kuussa.
Kysyisinkin nyt, että onko koiran suuren sosiaalisen muutoksen yhteydessä mahdollista kehittää/olla alttiimpana sairauksille eli voinko syyttää itseäni tästä kohtuullisen terveen, vanhan koiran poismenosta, vai veivätkö vanhuus ja samanaikaisesti puhjenneet sairaudet koiran mennessään? Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Pakottavista - ja henkilökohtaisista - syistä jouduin jättämään minulle tärkeän, joskaan ei oman koiravanhuksen muiden, koiralle tuttujen ihmisten hoitoon. Koiralla oli aiemmin todettu heikkoa sivuääntä sydämessä ja muuta pienehköä vanhuuteen kuuluvaa, mutta ei päivittäistä toimintaa rajoittavaa vaivaa.
Hoidin ja rakastin koiraa kuin omaani sen ikävuosina 8-11. Kertynyt runsas ylipaino sai kyytiä ja pidin kunnia-asianani järjestää koiralle päivittäin mielekästä tekemistä sekä ihmisen seuraa. Pidin huolta oikeaoppisesta ruokinnasta sekä liikunnan määrästä koiran jaksamisen mukaan. Huomasin myös olevani koiralle äärimmäisen tärkeä - koira piti minua "luottoihmisenään".
Kuukausi tai pari eroamisemme jälkeen koiralle kehittyi vakavat sairaudet lähes kaikissa mahdollisissa sisäelimissä (sydän mukaanlukien ) ja koiran kunto heikkeni nopeasti, joka johti suoliston pettämisen jälkeen lopetukseen reilun 12v iässä. Näin koiraa tämän puolen vuoden ajan kerran tai kaksi kuussa.
Kysyisinkin nyt, että onko koiran suuren sosiaalisen muutoksen yhteydessä mahdollista kehittää/olla alttiimpana sairauksille eli voinko syyttää itseäni tästä kohtuullisen terveen, vanhan koiran poismenosta, vai veivätkö vanhuus ja samanaikaisesti puhjenneet sairaudet koiran mennessään? Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi stressi, ja tuollainen elämänmuutos rasittaa koiraa niin paljon, että sairaudet puhkesivat nopeammin. Mutta sitä ei voi tietää, että oliko nuo sairaudet jo koiralla teidän yhdessäolon aikana, mutta alkoivat näkymään vasta myöhemmin. Myöskin sairaudet kehittyvät hyvinkin nopeasti välillä, eikä sillä ole muilla muutoksilla välttämättä ole merkitystä.
Tuota ei voi siis tietää, mutta siitä ei kannata itseään syyttää. Koira oli kuitenkin sen verran vanha, että jossain vaiheessa ne sairaudet olisivat kuitenkin kehittyneet, ehkä kuitenkin vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.
Kyllä tuo saattoi aiheuttaa stressiä ja se rasittaa aina sydäntä :(
Jos koira oli tottunut sinun läsnäoloosi niin sille oli kova paikka että jätit sen.
Sydänsuruun voi ihminenkin kuolla siitä on tieteellistä todistetta ja siksi vanhukset usein menee peräkkäin. Stressi aiheuttaa laskimotukoksen sydämmeen.
Ikävä sanoa mutta olet mielestäni oikeassa..nyt koirallasi on kaikki hyvin ja älä jätä seuraavaa koiraasi vanhana. :( Syyllisyyttä on paha kantaa harteillaan ja ainoa mitä voi tehdä on ottaa oppia asiasta..ettei tee samaa toistamiseen..:(
Älä kuitenkaan anna asian enempää vaivata sillä et voi sille mitään. Ole tyytyväinen että hoidit koiraasi hyvin kuitenkin ja aparhaalla tavalla minkä osasit.
SILLÄ on ollut alkava tauti jo valmiiksi, vaikka miten rakastamme näitä perheenjäseniämme emme aina (syystä tai toisesta huomaa koiramme kipuja, jne), tilanne sai tilanteen päälle.
Ikävää, että jouduit luopumaan koirasta. En voi kuvitella syytä, joka saisi itseni niin tekemään.
Et ole syyllinen siihen, että jouduit luopumaan koirasta. Itselle vaan tuli ajatus että, EHKÄ olisin vienyt viimeiselle piikille silloin. Vanha koira menee usein aika nopeasti kun kunto heikkenee. Hyväkin niin ettei tarvitse kärsiä pitkään, koska meillä ihmisillä on taipumus pitkittää väistämätöntä päätöstä.
On ikävää, että aina luopumisen jälkeen jossittelee.
Niin minäkin. Huomenna tulee 2 kk. Kun vein rakkaan ystäväni viimeiselle matkalle.
Muutaman kerran olen jossitellut, vaikka yritänkin pitää tosiasiat tosiasioina.
Älä syylllistä itseäsi. Koirien elinikä vaan on surullisen lyhyt.
Ei tervettä koiraa pidä lopettaa ja siinä aloittaja teki oikein ettei lopettanut..edesvastuuton ehdotuskin. Aloittaja sentään oli vastuullinen.
Kun olen 14v ja 15v koirastani joutunut luopumaan olen sen tehnyt oikeaan aikaan eläinlääkärin kanssa jutellen,,en liian aikaisin ja vasta silloin kun koiralle tuli kipuja joille ei voi mitään eikä hoidot auta.
Nykyään ei pitkitetä minusta vaan päinvastoin..vanhuuden vaivoja tulee pakostakin itse kullekin mutta se ei ole syy lopetukseen jos on aamukankeutta ja näkö hämärtyy.
Kyllä teidän ero on varmasti vaikuttanut. Koiralla on kuitenkin ollut varmasti sairaudet piilevinä, tämä vain edesauttoin niitten puhkeamista.
Jos tilanne oli pakottava erota koirasta, niin et saa otttaa likaa stressiä tästä tapahtumasta. Koira olisi ennenpitkää sairastunut kuitenkin ehkä puolen- yhden vuoden päästä.
Siis teidän ero lisäsi hänen stressiään, mutta sairauden oli oven takana, nitten puhkeaminen vain ennenaikaistui.
Jos ero oli pakollinen, muuta ei voi, eikä kannata itkeä
elä sure, syy ei ollut sinun:) tässä sopiva laulu tilanteelle http://www.youtube.com/watch?v=_Y1xlsyLYHI&feature=plcp
Eiköhän mainitsemasi koira saanut lisävuosia ja parempaa elämää juuri sinun ansiostasi. Tuossa iässä vain romahdus saattaa tulla todella nopeasti. Älä kiusaa asialla itseäsi.
Olen kokenut vastaavan surun jo 9 kertaa, enkä siihen totu vaikka kuinka harjoittelisin. Et ole tehnyt viestisi perusteella arvioituna mitään, josta pääsisi huomauttamaan. Päinvastoin. Olet mitä todennäköisimmin ollut erinomainen koiranpitäjä. Jaksamista.