Sain miniältäni sähköpostin:
******************************************************
Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota. Äiti sanoi: "Minua
väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan". Hän käveli
keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta
pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin. Hän teki
muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan
lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja
riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin
palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja
latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi keittiön puhelimen
lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli
kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan. Hän
haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen
pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa
retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle.
Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin
ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat
käsilaukkuunsa. Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa
3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja
viilasi kyntensä. Isä huusi olohuoneesta:
"Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?" - "Olen menossa", hän vastasi,
vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet
olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti lasten huoneisiin,
sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti
lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä
kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi
koulutehtäviään tehden. Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon
soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen
ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi
makuulle ja lausui iltarukouksensa. Samoihin aikoihin isä sammutti
television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen -
menevänsä nukkumaan.
Ja meni!
Mitäs kummallista tässä nyt oli? Oletko koskaan ihmetellyt miksi naiset
elävät miehiä kauemmin?? EMMEHÄN ME EHDI KUOLLA AIKAISEMMIN KUN ON NIIN
PALJON TEKEMISTÄ...
******************************************************
Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota. Äiti sanoi: "Minua
väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan". Hän käveli
keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta
pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin. Hän teki
muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan
lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja
riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin
palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja
latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi keittiön puhelimen
lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli
kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan. Hän
haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen
pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa
retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle.
Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin
ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat
käsilaukkuunsa. Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa
3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja
viilasi kyntensä. Isä huusi olohuoneesta:
"Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?" - "Olen menossa", hän vastasi,
vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet
olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti lasten huoneisiin,
sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti
lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä
kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi
koulutehtäviään tehden. Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon
soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen
ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi
makuulle ja lausui iltarukouksensa. Samoihin aikoihin isä sammutti
television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen -
menevänsä nukkumaan.
Ja meni!
Mitäs kummallista tässä nyt oli? Oletko koskaan ihmetellyt miksi naiset
elävät miehiä kauemmin?? EMMEHÄN ME EHDI KUOLLA AIKAISEMMIN KUN ON NIIN
PALJON TEKEMISTÄ...
Vastaukset 21
Vanhimmat
se menee.
Äidillä mitä tyhmänäkin jotkut pitävät ,on kyllä oltava järki hyvässä järjestyksessä,kaiken kun pystyy tekemään,noin vain kulkiessaan.
Kyllä äiti on se ,jolla on ohjat käsissä ,joka tilanteessa ja hommat hanskassa,jopa yöpuulle mennessä.
On kuin nauha kulkisi päässä,ja asiat liittyvät toinen toisiinsa,tullen samalla tehtyä.
Miehelle käy vain yksi asia kerrallaan,jos mainitaan muuta,kohta kuuluu,aina saa hypätä.
Näin tämä on luotu ja me naiset pyörittelemme päätämme tehokkaasti joka suuntaan ,miehet katsovat suoraan.Tulipahan todettua,pioni.
Niin se meneee.... Totesin tässä juuri eräänä päivänä saman ,kun miehen tehtäväksi olevia asiota oli 2-3 asian RUUHKA.
Kuului olevan TYÖ esim omien astioiden pesukoneeseen pano ruokailun loputtua .Itse en ole sitä sillä tavalla laskenut.Huvikseen sitten luettelimme sen päivän "töitä" (Hänkin koko kesän kesälomalla,minusta puhumattakaan). Töitä kuului olevan esim monivetokuponkien vienti kioskille ja muita samankaltaisia isoja töitä jotka sittenkun ruuhkaantuvat saavat aivan putkiaivoisen miehen hermostumaan jopa.
No tässä iässä niistä selvitään huumorilla ,ennen ne ihan harmittivat.
Anteeksi vain, hyvät herrat, mutta nämä tarinat ovat totta, ensimmäinen kenties lievästi karrikoiden. :))
Omalla kohdallani minä jatkoin mieheni kodin perinteitä eli omapa oli vikani. Olin muka niin tehokas ja kätevä... Niin olinkin! Isäni oli kotona kyllä melkoisen auttavainen.
Kyllä kuviot monissa perheissä tänä päivänä ovat tyystin toiset, vaikka postin sainkin miniältäni. Onneksi.
Tervehdys mökiltä,join iltakahvit vielä ja unihan ei sen jälkeen tahdo tulla,ei sitten millään.
Niinpä päätin tulla vielä koneelle,ja mitä sainkaan huomata,nikilläni oli tuolla taas kirjoiteltu.
Eikö enää keksitä mitään muuta kuin toisen nikin käyttö,on se vain ihmeellistä.
Uskon että minua ajetaaan tällä tavoin nikin vaitoon,mutta epäilen saavatko tahtonsa läpi.
Tai sitten joku ehkä ajattelee kirjiottavan hyvinkin viisaasti nikilläni,että luullaan minun olevan viisas.
Anteeksi että ryöpytin nyt taas aivan muuta asiaa
tähän ja poikkesin otsikosta rönsyilemään.
Laitan nyt tähän vähäsen otsikkoon viittaavaakin,
Minusta ei nyky aikana ole enää niin paljon
eriteltynä miesten ja naisten töitä.
Mutta ennenhän mies tienasi leivän ja vaimo
hoiti kodin ja lapset.
Näin ollen molemmat piti taloutta pystyssä,
molemmat paiskivat töitä joko kotona tai kodin ulkopuolella.
Iltapuhteena vaimot kutoivat ja virkkasivat
mitä kulloinkin ja miehet veistelivät
kaiken näköistä iltasella.
Kun työt noin olisivat jakautuneet, niin eipä moitteen sijaa. Vaimo on kotona. Joskus ennen.
Mutta - ainakin kohdallani - kävin töissä, ei ollut lauantaivapaita, asuttiin omakotitalon yläkerrassa, josta vesi silloin vain meni, pyykki pestiin lahankassa, keitettiin saunapadassa, 2 pientä lasta, näin 60-luvun alussa Helsingissä.
Ihana anoppini hoiti lapsia päivisin, mutta muu ei kuulunut hänen tehtäviinsä, mikä oli ihan oikein, olin kiitollinen siitäkin.
En halua valittaa tilannetta, kävin töissä omasta halustani. Ja olin kyllä kotona kummallekin lapselle vuoden verran. Mutta että hoopo tein työssä käydessänikin itse kaikki kotityöt, en edes pyytänyt apua. No, ne kait luontuivat. (Ihan kuin olisin kirjoittanut aiheesta akaisemminkin, sorry!)
Mutta Anu, uskomattomalta tuntuu tuo, että joku kirjoittaa toisen nimissä. Kaikennäköistä ilkivaltaa pitääkin olla. Ja milläpä tuollaistakaan estää edes...
Minä lähden takaisin mökille keskiviikkona, ihanaa päästä luontoon takaisin, kalliolle kukkulalle, jossa mökkini on. Sen seitsemästä ikkunasta pälyilen järvimaisemia ja aurinko se porottaa vihdoinkin! Terveisin Helena
Minä kyllä tarkoitin sitä aikaa kun minä olin pieni,silloin meillä oli niin kuin äskettäin tuossa kirjoitin.
Mutta itse kun itse perustin perheen,asuin silloin lapissa.Mies oli ylhäällä töissä
Kilpisjärvellä.
Minä olin kahden pienen lapsen kanssa kotona,
ei meillä ollut sähköä,ei tullut eikä mennyt vesi
kuin kantamalla.
Piisiin piti puut tehä ja kantaa itse,rannassa
pesin pyykin,talvella avannossa huuhtelin,
ja se oli kuitenkin hyvää aikaa.
Kynttilän valossa iltasin kun lapset nukkuivat
tein käsitöitä,ja naapurista yksi ikäiseni
rouva kävi kylässä,hän oli pohjanmaalta kotoisin.
Solkkurin vein ulos mennessäni,toin puita tullessani,mummo kävi kylässä joskus hoitamassa
lapsia että edin työni tehdä.
Mutta ei ne muistot ole ollenkaan huonoja,
olihan jo kotona opetettu ettei sitä laiskana pärjää.
Ja olihan se oma koti missä sai tehdä ja
laatia työt siten miten jaksoi ja ehti tekemään,ilolla ajattelen sitä aikaa ja ollapa vielä nuori.
Niin se nikkiäni lainaajalle haluaisin sanoa
että voisit keksiä oman nikkisi tai käytä lopussa ees numero 2:ta.Kuka sitten lienetkin,
mutta enhän voi millään estää sinua,siinä Helena sanoi aivan oikein,mitään ei voi.
50- luvun naiset.
Heillä oli 3-5 lasta, huone ja keittiö. Pyykit pestiin muuripadassa lipeällä.
Mies ei taatusti auttanut, jos itse muistan, ei ottanut syliin, koskaan.
Äitini meni vaneritehtaalle töihin, v -51, kolmivuorotöihin, isä oli ryyppyveikkoja.
Äiti teki ihmeitä, kuinka hän jaksoi, nukkui yövuoron aikana päivällä vinttikomerossa.
Koskaan ei puuttunut ruokaa, eikä puhtaita vaatteita
muuttuneet sitten 40-50 luvun. En minä yhtään ihmettele, että minunkin äitini sai syövän. Ainainen huoli siitä, kuinka rahat saa riittämään vaatteisiin ja ruokaan. Isäni ei juuri kotitöihin osallistunut ja rahaakin antoi, milloin sattui hyvällä tuulella olemaan.
Äiti kävi töissä, teki pitkiä päiviä. Illat teki kotitöitä ja kaiken lisäksi ompeli kaikki vaatteemme. Emmekä me lapset osanneet edes pitää sitä ihmeenä, että äiti jaksoi.
Ei ollut pesukoneita, ei imureita eikä oikeastaan
mitään apuneuvoja.
Kyllä minulla on ollut monin verroin helpompaa.
Helena kertoi omista hankaluuksistaan. Varmaan niinkin oli monen kohdalla. Hyvinhän Helenakin on
selvinnyt ja myönteisesti tänne kirjoittelee.
Saishan niistä menneistä melkoisen romaanin aikaan, jos jaksaisi ja olisi taitoa kirjoitella.
Onnellisia saamme olla me, jotka voimme vanhuuden päiviä viettää näin leppoisasti, kirjoitella tänne, silloin kun huvittaa ja minäkin olen täällä ihan alvariinsa.
ja kaikkii toisetkin,minusta on oikein mukava lukea näitä juttuja.
Minun äiti myös kärräsi pyykit ja pyykkipuut kottikärrillä pesutupaan ja sitten erisuunnilta kaupunkia saavuimme me ,siskoni, miniämme äitini ja minä ja niin pestiin koko päivä pyykkejä.
Keitetiin lipeällä ,punkan pohjalla hangattiin ,puhdasta tuli ,sitten taas korit kottikärreihin ja äitini talon suurelle vintille kuivumaan.Tietysti kesällä ulos.
Mankeliin menimme myös kaikki yhdessä,iso mankeli rullasi pyykit sileiksi.
Nyt saatan pyykit laitettuani koneeseen ,ottaa lehden ja lukea.
Kehitys on kulkenut vinhasti ,tämän yhden sukupolven aikana.
Ihaillen muistelen äitiäni, kotitöiden lisäksi hän kutoi mattoja,kävi siivoamassa ,pesi pyykkiä,vieraillekin,valitusta en muista.
Sievä oli summa minkä hän toi kotiin ,isän hankkeiden lisäksi,ja se huolenpito lapsista,se jatkui hautaan asti.
Isäni ei kotitöihin puuttunut,mutta eläkkeellä ollessa hoiti tytärtäni ,helli ja paaposi.
Lämpimät on muistot molemmista,mutta äiti oli se ihme,sellainen olen yrittänyt olla lapsilleni minäkin.
Toivon ett' olisin pystynyt luomaan edes osan oman äitini tekemästä kodista ja sen lämmöstä.
Lämmöllä vanhempiaan muisteleva ,pioni
Eihän tuota hankaluuksien alkutaivalta montaa vuotta kestänyt, kehitys oli nopeaa, säästimme silloin parempia oloja varten.
Mutta tyytyväinen olen, etten jättänyt työtäni, se on antanut minulle elämässäni paljon, jos lienen jostain jäänyt paitsi sitten.
Kauniita unia!
Kun äitini sai viimeisen vahingon v.-52 , ei ollut äitiyslomaa.
Muistaakseni hän joutui menemään tehtaaseen 2-3 viikon kuluttua synnytyksestä.
ei sitä liikaa paapottu,tenavat opetettiin tekemään työtä.
ei autolla kuskattu ympäri lumperoosia.
sai kävellä jos mieli johonki mennä,
silloin meille tuli hyvät juoksijat olympialaisiinki,eikä testeistä löytyny mitään aineita niinkuin nykypåivinä.
Helenan miniänsä kautta lanseeraamat säkeet olivat niin saatanallisen osuvat, että on pakko kirjoittaa puolustuspuhe tuolle sohvalla istuvalle miehelle. Näin:
-Pitääkö hänen osoittaa mieltään tuolla tavalla, osoittaa, kuinka hyvä ja uhrautuva hän on? Minä en ole hänen mielestään mitään, enkä olekaan. Siitä pitäen, kun kouluni lakkautettiin ja vaihdoin opettajan ammattini pk-yrittäjäksi, alamäki alkoi.
Valtiovalta yllytti yrittämään. Pk-yritykset pelastavat maan talouden, uhottiin. Menin halpaan. Isä ja äiti takasivat lainan. Vaimo ei suostu keskustelemaan huolistani. Hänellä on virka isossa yrityksessä. Minulla ei kohta mitään. Eikä vanhemmillani eikä muutamalla kaverillani, jotka myös olivat takuumiehiäni.
Pääsisinkö velkajärjestelyyn? Vaimoni hyppää uppoavasta laivasta ensimmäisenä. Kurkistin hänen laukkuunsa viimeisen firmansa järjestämän risteilyn jälkeen. Siellä oli avattu kondomipaketti. Ei hän edes peittele. Minusta ei ole edes seksikumppaniksi. Erektio ei toimi, ei seiso, kuuletteko!
Kyllä minä panen merkille kaikki hänen iltatoimensa. Viimeiseksi hän nappaa kissan sylistäni ja heittää sen kartanolle. Kohta tulee minun vuoroni.
Sanon: -Jään nukkumaan tähän olohuoneen sohvalle! Sitä en sano (vaikka tietää hän sen), että kirjojen takana hyllyssä on konjakkipullo. Tuo Meukovi vielä minut tappaa, ajattelen koettaen saada unen päästä kiinni.
aina kaksi puolta.
Miehinen itsetunto on usein kovin haavoittuva.
Alemmuuden tunne nostaa päätän,kun noin huonosti menee.
Mikähän tässäkin asiassa auttaisi,keskustelu yhteys poikki,mitä tehdään,onhan se konjakki pullo.
Mies juo huoliinsa,mitä nainen,hän ei voi,vastuu on liian suuri,se pakottaa jatkamaan,vaikka sydän on riekaleina.Lapset on huollettava ,rakkaus antaa voimia,antaisiko miehellekin,jos osaisi rakastaa.
Kaiken se kestää ,,,kestääkö kyselee pioni.
Kiitos osallistumisestasi Alvar K. Tuota juuri tarkoitin, että miksi minun pitikään olla muka niin "täydellinen".
Kertomasi oli koskettava ja "sliippasi" hiukan omaakin elämääni.
Elämäämme on onneksi parempiakin aikoja suotu. Karikot ohitettuamme voi aurinko jälleen paistaa.
Sinä se uskallat avautua ja paljastaa täydellisyyden puutettasi. Pidetään konjakkipullot kuitenkin kaiken varalle ja opetellaan senkin suhteen janotuskuuri Mikä olisi laihdutudkuuri juomien osalta? Itse olen jo aika hyvässä alussa.
Toivottakaamme toisillemme hyvää jatkoa - myös muille.
Selvennykseksi sanon ettei puolustuspuheeni miehelle ollut omaelämäkerrallinen. 1990-luvun laman aikana autoin erästä velkaneuvojaa tekemällä kirjallisia selvityksiä ihmisiä kohdanneista kauhistuttavista kohtaloista. Tutustuin läheltä tuon tapaisiin miehiin, joista Helenalle vastineeksi kirjoitin. Jotkut päätyivät itsemurhaan.
lisätä vielä sen, että sohvalla makaava mies saa hellän suukon ja kuiskauksen jostain mukavasta...
Näin meillä ja mies nousee sohvalta kokoamaan leluja ja auttamaan järjestelyissä.
Eihän tuossa alkujutussa ollutkaan kai tarkoitus jaotella naisten eikä miesten töitä .Eikä vähätellä eikä paljotella naisten töitä. Minun mielestäni sanoma oli se ,että näin me naiset aivankuin huomaamattamme kohennamme ohikulkiessamme yhtä jos toista kohtaa. Se kuuluu naisten tapoihin useimmiten.Ei joka asiaan ryhdytä ryhtymällä ,vaan se hoidetaan sen kummemmin numeroa tekemättä ja melua pitämättä.
Juuri se,vie lapsenpaska mennesäs ,tuo puita tullessas systeemi joka onnistuu vain meiltä naisilta ,ennen ja nyt.
että meni vähän rönsyilyksi, oikeassa olet. Palautit raiteille. Vie mennessäs, tuo tullessas luontuu yleensä vain meiltä naisilta.
Mutta kiitos kaikista puheenvuoroista, antoisia olivat.
on kumminkin se, että naiset aina marisee kuinka he saa tehdä kaiken, miehet vaan makaa sohvalla ja katsoo telkkaria.
Sitä mä saan ainakin naisilta kuulla, ei munkaan 40-luvun ex-mies koskaan tehnyt mitään kotitöitä.
En kyllä kuiskinut hänen korviinkaan, odotin vaan kunhan lapset kasvaa suuriksi niin hän saa jäädä sohvalleen.
Nyt on uusi elämä ja yhteistyö pelaa.
Tämän ajan nuoret miehet osallistuvat kotitöihin yhtälailla kuin naisetkin.