Tiedän miksi olen masentunut ja tiedän kuinka
siitä parannutaan ,sikäli kun se mahdollista on.
No ainkin eheydytään lähes täydellisesti.
Sääli vain, että ei ole enää voimia korjata itseään.
Haluan vain nukkua ja olla sisällä verhojen takana,
pimenetyssä asunnossa, enkä tavata ketään.
Tajusin juuri, että kun vuodet seuraavat tosiaan niin ennemmin
tai myöhemmin jokainen ihminen löytää pisteen jossa hän ratkeaa.
Olen nähnyt monen ystäväni löytävän tämän pisteen.
Termi:"iso pyörä heittää", kuvaa osuvasti sitä.
Pitkäaikaisen masennuksen tekemä hetkittäiseltä päähänpistolta näyttävä
itsemurha...En halua kuolla, mutta en jaksa elää.
Haluaisin enemmän kuin mitään... elää! Mutta en vain jaksa
enää nousta elämään.
Lääkkeistä,jeesuksesta,terapiasta ei ole hyötyä..Jos ihminen on järjissään.
Kun menettää itsetunnon menettää itsensä..Kun menettää itsensä
on kadotus niin loputon, ettei enää lopulta tiedä kuka on..
Tietokone pitää minut enää kiinni elämässä
tällaiset palstat ja bloggaaminen. Opiaattien voimalla mennään
päivästä toiseen ,ymmärrän paremmin kuin hyvin,
että joku ei vaan enää jaksa.
Jos tällaisena jatkuu vielä niin en jaksa minäkään loputtomasti.
Eheyttäkää itsenne ennen kuin on liian myöhäistä..Oli ihminen millainen
tahansa,niin ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa ja hyväksyntää..
Omaa laumaansa.Tämän kiistäminen ei asiaa muuta miksikään.
Ulvokaa niin löydätte oman laumanne.
Jokaisella ihmisellä on sisäänrakenettuna tarve saada tunnustusta
ja tarve olla haluttu ja tarpeellinen, kun se menettää mekityksensä
ei elämälläkään ole suurta arvoa.
Kootkaa kaikki mitä kropasta löytyy ja taistelkaa vastaan
siitä parannutaan ,sikäli kun se mahdollista on.
No ainkin eheydytään lähes täydellisesti.
Sääli vain, että ei ole enää voimia korjata itseään.
Haluan vain nukkua ja olla sisällä verhojen takana,
pimenetyssä asunnossa, enkä tavata ketään.
Tajusin juuri, että kun vuodet seuraavat tosiaan niin ennemmin
tai myöhemmin jokainen ihminen löytää pisteen jossa hän ratkeaa.
Olen nähnyt monen ystäväni löytävän tämän pisteen.
Termi:"iso pyörä heittää", kuvaa osuvasti sitä.
Pitkäaikaisen masennuksen tekemä hetkittäiseltä päähänpistolta näyttävä
itsemurha...En halua kuolla, mutta en jaksa elää.
Haluaisin enemmän kuin mitään... elää! Mutta en vain jaksa
enää nousta elämään.
Lääkkeistä,jeesuksesta,terapiasta ei ole hyötyä..Jos ihminen on järjissään.
Kun menettää itsetunnon menettää itsensä..Kun menettää itsensä
on kadotus niin loputon, ettei enää lopulta tiedä kuka on..
Tietokone pitää minut enää kiinni elämässä
tällaiset palstat ja bloggaaminen. Opiaattien voimalla mennään
päivästä toiseen ,ymmärrän paremmin kuin hyvin,
että joku ei vaan enää jaksa.
Jos tällaisena jatkuu vielä niin en jaksa minäkään loputtomasti.
Eheyttäkää itsenne ennen kuin on liian myöhäistä..Oli ihminen millainen
tahansa,niin ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa ja hyväksyntää..
Omaa laumaansa.Tämän kiistäminen ei asiaa muuta miksikään.
Ulvokaa niin löydätte oman laumanne.
Jokaisella ihmisellä on sisäänrakenettuna tarve saada tunnustusta
ja tarve olla haluttu ja tarpeellinen, kun se menettää mekityksensä
ei elämälläkään ole suurta arvoa.
Kootkaa kaikki mitä kropasta löytyy ja taistelkaa vastaan
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaan fiiliksesi.. Tiedän miltä tuntuu kun vain ei jaksa. Ja miltä tuntuu kun SATTUU henkisesti kuin joku sahaisi kroppaa kahtia. Sitä en tiedä oonko nähnyt viel 'päätepistettä'. On tuntunut muutamia kertoja et se on tullut mutta sieltä on kuitenkin kiivetty ylös.
Miten Sun mielestä tästä sitten voi ns parantua? Viittaatko terapiaan, lääkkeisiin, meditaatioon..? On yhtä monta ihmistä kuin mielipidettäkin. Melkein. Ihan mielenkiinnosta vain et olenko kokeillut jo kaikkea. :)
Mutta ennen kaikkea: mikä estää Sua taistelemasta
Olet niin oikeassa,lopulta ei enää oikeastaa viitsi erotella
onko kipu henkistä vai fyysistä se muuttuu samaksi.
On se välillä tullut että "mitä jos"..mutta haluan vain elää niin kovin
että se on jäänyt "mitä jos asteelle" aina kun tällainen tulee menen nukkumaan..jos saan unta ja päätän että ielä yksi päivä.
Lääkkeet ja terapia samoin kuin jeesus tuli jo kaikki
laskettua pois. Toki jokaiselle on se oma juttu mikä auttaa.
Musiikki on mun meditaatiota, se on yksi niistä ohuista langoista jotka
pitää kiinni. Ei musiikin tekeminen, vaan kuuntelu.
Laidasta laitaan fiiliksestä riippuen.
Työ: Ne onnen hetket elämässä kun olen ollut tarvittu, kaivattu,
sosiaalinen ja menevä..Tuntenut tunnetta, että olen maailman huipulla..
Saan sen tunteen työstä..Mistä tahansa työstä.
"Ruumiillinen työ vapauttaa"sanoo vanha sanan lasku,
ja kun miettisin elämääni taaksepäin, niin ne onneliset hetket ovat
olleet niitä hetkiä kun olen ollut töissä.
En rakasta työtä, muistan kironneeni joka päivän liukuhihnan ääressä,
mutta en liioin ollun näin kovasti masentunut..Asian voisi pelkistää myös tekemiseen yleensä.
Kuten eilen kun itsemurhayrityksessä epäonnistunut kaverini
pyysi apua kävin pesemässä hänen asuntonsa
kun hän muuttaa, eikä tuolilla pääse liikkumaan.
Velvollisuuden tunto vei minut sinne ja silloin,
sen yhdeksän tunnin ajan mun oli taas hyvä olla.
Mut se on mun juttuni,mikä pitää mut kunnossa.
Olen vain liian väsynyt enää nousemaan sängystä ja yrittämään.
Tuskin tässä iässä palkataankaan, kun on ollut niin pitkät pätkät
pois työelämsätä yli 10 vuotta.
Kiitos
Heips Johanna 32. Kun menetin työni joka oli mulle kaikki kaikessa niin romahdin henkisesti. En fysiologisti pysty sitä tekemään kun sairastuin. Olen elänyt työn kautta jollain tavoin ja se teki minut onnelliseksi.
Nyt en tiedä miten tästä eteenpäin? Hoitokontaktit auttavat jossain määrin mutta en tiedä MITEN pääsisin pois tästä tuskasta?
Kuulostaa hienolta mitä teit ystävällesi!! Itse en ole kenellekään voinut kertoa todellista tilaani :'(
Toki tsemppaan Sua, kuulostat olevan sen arvoinen
Tästä tulee väkisin mieleen toinenkin vanha sanonta:
"Kun ihmiseltä viedään itsetunto siltä viedään kaikki".
Kai työ on monelle osa identiteettiä jonka kautta ihminen
määrittää minuutensa. Eksistentiaalinen ahdistus iskee aika
nopeesti kun elämältä menee "tarkoitus",
(Oli mikä tahansa se tarkoitus).
En tiedä myöskään omalla kohdallani,
enkä tiedä kuinka voisin sinuakaan auttaa kun pysty
itseänikään pitämään kasassa. Mutta siitä olen varma, että minä
ja sinä tarvitaan molemmat se onnistumisen tunne.
Täytyy keksiä mistä sen saa.Oli se sitten maailman silmissä
kuinka pientä ja mitätöntä tahansa
Moi taas! Olen nimenomaan menettänyt itseni/itsetuntoni ja tarkoitukseni olla olemassa. Näin vain kävi ja pohjalla ollaan. En luovuta vaikka henki menisi :D. Ja meneehän se. Lopulta.
"Ei elämästä selviä hengissä.." totesi lyriikoissaan kotimainen "filosofimme".
Hieno tuo japanilainen sananlasku, siinä on jyvää. Mua on auttaneet nämä ystävälliset korvat tosiaan. Joskin alussa ollaan.
Ehkä tuo pikkuhiljaa eteenpäin voisi olla se tapa. Pieniä onnistumisen hetkiä jollain tavalla jostain jos saisi. Muutoin kuin sen työn kautta jonka kautta elin. Uusia unelmia siis?
Voi kun vain jaksaisi.
Mut ei anneta periksi. Ok.
Niinhän se tekee, ja kun noita vanhempia ja sukulaisia tuossa haudannut,
niin ei ne jotka sanomaan on jotain ehtineet,eivät ole olleet kovin pahoillaan.
Elämästä ei tosiaan selviä hengissä =) Kuten tiesit Juicen sen sanoneen.
Sanalaskut. Ihan jokainen, varsinkin suomalaiset melakolis-sävytteitset,
syntyvät aina elävästä elämästä. Kuten sananlaskut yleensä.
Enemmin ne voisi ehkä ottaa ohjeina kuin fraaseina. =)
Kun ihminen lopettaa unelmoimisen hän on sisältä monasti kuollut.
Uusia unelmia pitäisi kehittää, mutta kun niistä kerran luopuu
niin niitä on vaikea enää saada takaisin. Joskus pitää mennä kauas
nähdäkseen lähelle. On todella haasteellista kehittää niitä unelmia,
minkä olet taastusti huomannut. Löytää unelmia ja vaalia niitä.
Moni ihminen on valamis kertomaan, etteivät unelmasi ole mahdollisia..
Vaikka ne voivat hyvinkin olla mahdollisia, muttei niille ihmisille.
Tiili kerrallaan..Ei rakenneta taloa, pistetään vaan tiili tiilen päälle
ja lopuksi meillä on talo..Menipä metaforaksi =)
Samaa mietin minä kuinka jaksamme,
me kaikki..Sinä ja minä myös..
Varsinkin taas seuraavaan päivään ei tämäkään oikein nastaa
ole kun mennään päivä kerrallaan, mutta siitä huolimatta vaikka
tekemistä ja suunitelmaa olisi, niin juuri taaskaan ei ainakaan
minulta tänään ole löytynyt voimia.
Olen vain ollut sisällä ja levännyt. Muuten kokeilisin polttaa unilääkkeeksi
yrttejä,mutta ne voisivat pahentaa tilannetta, eli ehkä joskus toiste,
kun tulee sellainen seinä, ettei vain jaksa enää.
Sovitaan näin..Ei anneta!
Tervetuloa joukkoon alati kasvavaan tänne toisten samanlaisten sekaan.
Kiitos.
Mukava ,että kuuluu johonkin joukkoon.
Tietää ainkin olevansa jossain..Mutta jos
valita saan niin vain käymään..Sopiiko?
heippa. myös minä olen samaa mieltä kanssasi. itse olen myöskin masentunut hiljattain ja siihen on liittynyt monia vastoinkäymisiä ja luuloja. Olen myöskin lyhyen ajan sisällä harkinnut pari kertaa itsemurhaa, mutta mainitsemasi lausahdus en halua kuolla, mutta en jaksa elää pyörii päässäni ja lopulta kuitenkin valitsen elämän.
Monesti elämä on ala ja ylä-mäkeä.Nuorena 18 v sen ymmärsi ja hyväksyi.
Se vain mitä kukaan ei kertonut on se ,että kun sukeltaa tarpeeksi syvälle
Ylös pääsy vaatii yhtä jyrkän nousun. Itsetunto ja elämänhalua
katoaa kun on tarpeeksi vastoinkäymisiä, ja kun tulee vuorostaa tarpeeksi onnistumisia kasvaa itsetunto.
Kaavana se on yksinkertainen ja kirjoitettuna, mutta toteutus on toinen juttu.
Meillä..Sinullakin on ikäsi puolesta niin paljon vielä tehtävää.
Paljon on takana, enemmän vielä edessä.
kiitos.:)