Olen todella läheisriippuvainen ja se tappaa mut henkisesti.. En pääse eroon sellaisista ihmisistä jotka stressaavat mua tai joiden kanssa en halua olla tekemisissä, toisaalta osa myös jää roikkumaan muhun vaikka en esim. itse ottaisi yhteyttä enkä kontaktia juuri ollenkaan, juuri silloin tuntuu kuin musertuisin ja niinkuin olisi nurkkaan ajettu eläin. Lannistun ja ajattelen vain että mun pitää vaan kestää tämän ihmisen yhteydenotot ja mun elämässä oleminen. Jos ajattelen että haluan omaa rauhaa niin koen olevani itsekäs, koen että muut sanovat että olet huono ja itsekäs ihminen koska et halua koko ajan auttaa jotakuta tai olla hänen kanssaan. Ei mulle kaikki ihmiset aiheuta ahdistusta, mutta en halua sellaisia ihmisiä mun elämään jotka musertavat mut läheisyydellään ja jatkuvilla yhteydenotoillaan ja melkein hoivantarpeillaan. En ymmärä sitä kun aikusia ihmisiä ollaan eikä mitään 10-vuotiaita pikkutyttöjä jotka ovat yhdessä aamusta iltaa. Tässäkin asiassa tunnen olevani outo ihminen, ja että mun pitäisi vaan muuttua. Aiheuttaa mulle kamalaa ahdistusta ja toivottomuutta. Koko ajan mua yritetään tai yritän itse muuttaa itseäni joksikin normaaliksi, vaikka en sellainen olo, tämä on kauheeta. Pistän vastaan niin paljon kuin pystyn tällä hetkellä. Pitäiskö mun vaan jättää mua aivot jonnekin narikkaan ja lopettaa tämä vastaanpaneminen. Olis paljon helpompaa vaan kun ei tarvis enää miettiä että en kuulu tähän maailmaan, eikä tarvis miettiä miksi olen outo kun en käyttäydy noin kuin kaikki muut! http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus
Läheisriippuvuus
1999999
5282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi et sitten lopettaisi vastaamasta yhteydenottoihin niiden ihmisten kanssa jotka ahdistavat, onko heitä useitakin?
TAI sitten ilmoitat, että sinua ei tarvitse hoivata ja hyysätä, et haluaisi puhua vain itsestäsi ym.
Itse kärsin myös läheisriippuvuudesta, mutta taidan olla enemmän se takertuja. Toivoisin itse,että minulle sanottaisi suoraan jos ahdistan, itseasiassa se hävettäis ihan sikana jos joku tuntisi(tee) niin! Ja sitten olisin tämän "ystävän" kanssa tekemisissä ja luulisin että hän ilahtuu yhteydenotoistani, mutta puhuisi samalla takana kuinka ahdistan häntä ;(
Itselläni on yksi tällainen hyvä ystävä joka kanssa halusi joka päivä tietää mitä minulle kuuluu, varsinkin jos kerroin voivani vähän huonosti. Nyt sanoin hänelle, että en halua aina vaivoistani puhua. Ole hyvä tyyppi ja kerro näille ihmisille suoraan jos ahdistaa.
En aina tajua että olenko vain itsekäs vai onko tässä ihmissuhteessa jotain vikaa. Jos tajuaisin, tekisin asialle jotain. Joskus vain on paha olo enkä osaa selvästi sanoa miksi. Olen siis niin kiltiksi kasvatettu että en tajua mistään mitään, kuvittelen että olen itsekäs jos teen asioita joita itse haluan, enkä tajua ettei minun tarvi olla ihmisten kanssa tekemisissä jotka ahdistavat tai ärsyttävät. Tai että minun on oltava jonkun käytettävissä niinkuin paljon kuin he haluavat, vaikka itse kokisin asian ahdistavaksi. En yksinkertaisesti osaa muuta. Tätä minun koko elämäni on ollut tähän päivään asti..
Olen kyllä laittanut rajoja ystävälle, mutta hän ei tunnu tajuavan, ehkä pitäisi ihan suoraan sanoa mutten pysty tällä hetkellä. Enkä koe olevani niin läheinen hänen kanssaan että edes haluaisin sanoa. Onko se minun vikani? En voi sille mitään jos hän pitää mua parempana ystävänä kuin olen. Saatan itsekin olla takertuja, mutta lähinnä parisuhteessa. Tajuan nyt kuinka ahdistavaa se on. Toivoisin tietysti itsekin että toinen sanoisi jos ahdistan. Mutta en minä koe olevani niin läheinen hänen kanssaan että haluaisin sanoa suoraan tuollaista. Eikä tietääkseni ole pakko ollakaan. Jos toinen silti haluaa takertua niin en voi sille mitään.
Ihminen on hyvin itsekäs olio, olipa kyseessä melkein kuka tahansa, niin omaan pussiin, omaa erinomaisuutta ollaa esiin tuomassa. Liian hyvänahkaista riippuvaista on tässä kuviossa hyvä käyttää hyväksi.
http://www.youtube.com/channel/UC2mDxttdDxs2Wk55aAVowHQ?feature=guide kukkaterapiasta on minulle ollut apua.
Onko läheisriippuvuus riippuvuutta läheisistä vai riippuvaisen läheisenä olemista?