Alanvaihto

No hyvänen aika anna palaa!
Itse vaihdoin alaa 44 vuotiaana ja en kadu pätkääkään. Kerranhan me täällä ollaan ja silloin pitää uskaltaa tehdä valintoja :D

Taiteellisella alalla ongelmana on se, että sillä ei yleensä elä. Ja jos harrastus on myös työ, voi elämä muuttua raskaammaksi, kun raja työn ja vapaa-ajan välillä häviää.
Eli kannattaa pitää vaikka välivuosi töistä, tavalla tai toisella ja keskittyä harrastukseen vähän enemmän. Sitten taas takaisin puurtamaan.

Itse olin hoitoalalla töissä kymmenen vuotta ja vaihdoin rakennusalalle 29-vuotiaana. Yhtään ei ole kaduttanut, päin vastoin! Kuullostaa kliseeltä, mutta seuraa sydäntäsi ja ryhdy tekemään jotain sellaista mistä sinulle tulee hyvä mieli. Ei kannata jäädä junnamaan paikalleen, jos se ei tunnu mielekkäältä. Huomaat muuten vielä kymmenen vuoden päästä miettiväsi samaa asiaa.

Tsemppiä sinulle ja rohkeasti vaan kokeilemaan! Hoitoalalla on aina töitä, joten tyhjän päälle et putoa jos uusi ammatti ei jostain syystä miellytäkään. Ja tosiaan, saat helposti keikkatöitä opintojen ohelle.

Ei kannata, luovilla aloilla ei ole töitä. Työtä se on luovakin ala ja siihenkin leipiintyy ihan niin kuin kaikkeen työhön.

Itse olen graafinen suunnittelija joka nyt haaveilee lähihoitajan ammatista. Luovilla aloilla ei ole töitä, niikuin varmaan tiedät mutta hyvät pärjää aina. Tsemppiä! :)

Valitettavasti ei ainavoi tehdä mitä oikeasti haluaisi. Töitä on huonosti luovilla aloilla. Ja vuokra pitää maksaa, leipää pöytään. Itse en pystyisi vaihtamaan vaikka haluaisinkin. Kannataa miettiä kaksi kertaa lähteekö työttömäksi.

Minä vaihdoin diplomi-insinöörin hommista sairaanhoitajaksi 35-vuotiaana. Kun oli riittävän kyllästynyt entiseen työhön ja sen epäkohtiin niin perusteellisen harkinnan jälkeen löytyi tämä uusi ala, jolle sovinkin selvästi paremmin. Minäkin opiskelin aiempaan ammattiini suurelta osin vanhempieni painostuksesta. Tai ei ehkä voi sanoa "painostus", mutta kuitenkin myötävaikutuksesta.

Kannattaa ottaa selvää millaista opiskelu olisi, minkälaisia työtehtäviä voisi saada jne. ja miettiä tarkkaan onko se sitä mitä haluaa. Monella se oma ala voi selvitäkin vasta myöhemmällä iällä ja yhden tai useammankin koulutuksen jälkeen.

Itselläni on täysin sama tilanne. Olen 26-vuotias ja terveydenhoitoalalla, jolla töitä riittäisi, mutta kiinnostusta sen sijaan ei. Tiesin jo opintojen loppuvaiheessa, ettei kyseinen ala ole minua varten, mutta tätä olen toistaiseksi tehnyt kun en ole varmistunut siitä mitä muuta minun kannattaisi opiskella. Minuakin kiinnostavat ns. luovat alat. Olen aina tykännyt tehdä jotain käsilläni ja tiedän olevani hyvä siinä. Samaa tunnetta en koskaan koe nykyisessä työssäni. Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain ennen kuin nykyinen työni alkaa ahdistamaan liiaksi. Vaikka riskinä olisikin heikompi työtilanne, aion vaihtaa alaa, koska tiedän etten nykyistä työtä tekemällä voi koskaan olla täysin tyytyväinen elämääni.