Mikä siinä on niin vaikeaa kertoa että on ihastunut juuri häneen, kysyä mitä mieltä hän siitä on ja että onko hän mahdollisesti itse kiinnostunut jos näyttää niitä kiinnostuksen merkkejä mitä täältäkin saa lukea?
Olen ollut itse samanlaisissa tilanteissa, joten kysymys on ihan vilpitön. joskus olen pystynyt sanomaan ja joskus taas ollut ihastunut ja rakastunut todella pitkään sanomatta sanaakaan, no juuri koska nainen on ollut hetero vaikka onkin näyttänyt niitä merkkejä jne..mutta ihastunut aina miehiin sitten..
Mitä tässä pitäisi tehdä, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa? jopa jotkut bi naiset jotka ovat ihan avoimesti bi ja L naisia eivät saa rykäistyä tätä ulos kaverilleen. Miten täsä pitäisi tehdä jos on kiinnostunut? ihan siksi koska ei ole kivaa olla rakastunut ja toinen ei edes tiedä tai tajua viesteitä mitä yrittää viestittää!
Olen ollut itse samanlaisissa tilanteissa, joten kysymys on ihan vilpitön. joskus olen pystynyt sanomaan ja joskus taas ollut ihastunut ja rakastunut todella pitkään sanomatta sanaakaan, no juuri koska nainen on ollut hetero vaikka onkin näyttänyt niitä merkkejä jne..mutta ihastunut aina miehiin sitten..
Mitä tässä pitäisi tehdä, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa? jopa jotkut bi naiset jotka ovat ihan avoimesti bi ja L naisia eivät saa rykäistyä tätä ulos kaverilleen. Miten täsä pitäisi tehdä jos on kiinnostunut? ihan siksi koska ei ole kivaa olla rakastunut ja toinen ei edes tiedä tai tajua viesteitä mitä yrittää viestittää!
Vastaukset 19
Vanhimmat
On kuullut ne sanat omasta ja toisen suusta jo muutamaan otteeseen, mutta myös toisaalta ymmärtää, ettei voisi tulla mitään, koska kumpikaan ei ole samalla lailla valmis sitoutumaan. Tai ehkä on, mutta paljon monimutkaisuuksia. En koe, että haluaisin toistaa itseäni niin monesti kuitenkaan..
Ja arkeen on jo tottunut, joten kaikki kohtaamiset menee normaalisti ystävyyden tapaan, vaikka ehkä kiinnittääkin välillä joihinkin asioihin erilailla huomiota kuin 'pelkät ystävät'. Mutta ei sano siitä.
Toisinaan on pelko menettää kaverinsa, koska seurustelusuhde ei ehkä olekaan, mitä odotti. Seurustelu ja ystävyys on niin erilaisia.
Mitäs jos onkin sanonut ja toinen ei sanonut mitään. Myöhemmin sitten sanoi että haluaa elää miehen kanssa, mutta myönsi että oli vahvoja tunteita minua kohtaan.
Eli toinen ei ollut samalla lailla valmis sitoutumaan, kuten edellinen mainitsi.
Ja nyt tämä pitää minua itsestään selvyytenä, että heikkoina hetkinä minulta saa lohtua, jos miesasiat on viturallaan.
Oli kiva kertoa. Tosin helpottihan se, mutta bumerangina napsahti päähän kahta kauheemmin. Voi kun en olis edes kertonutkaan.
Älä oo. Eikö tästä bumerangi jutusta oo jo aika kauan aikaa. Voi olla että kummankin lähtökohdat vähän muuttuneet?
On aikaa. Parisuhteessa miehen kanssa tällä hetkellä. Silloin oli sentäs sinkku vielä.
Edelleen, jos satumme törmäämään samassa yökerhossa, niin vuodattaa tunteitaan, ja purkautuu samalla parisuhteestaan. Mitä pitäisi tehdä? -Ei mitään. En jaksa kuunnella enää.
Lähtökohdat eivät ainakaan hänen kohdaltaan muutu. Kantansa on selevä peli, iteshän sen ilmaisi, niin ei väkipakolla ketään voi muuttaa.
En mä ikuisesti vihreetä valoa vilkuttele, ja päätinkin jo jonkin aikaa sitten että se vaihtui nyt punaseks. Ehkä joku toinen ihminen uskaltaa sitoutua halutessaan.
joo sama tilanne on itsellänikin, tosin niin päin että kaveri on varmasti ihastunut minuun olen siitä varma kun sanoi sen minulle..mutta miehet sekoittaa tämänkin. Tiedän että tämä kaverini joka on minuun nyt ihastunut lähtee jossakin vaiheessa taas seurustelemaan miehen kanssa. Miten tälläiseen voi sitten rakastua?!
TIedän sen siitä kun ei hän naisen kanssa voi mennä esim kotiinsa joka on todella vanhoillinen jne. Eikä hän voi olla julkisella paikalla naisen kanssa jne.
Mutta sulla on toisaalta paremmat saumat mitä mulla. Sulle ei sentään suoraan sanottu että haluaa heteroelämää, ei teilannut täysin ajatusta.
Ehkä voisitte pikku hiljaa tutustua toisiinne (ellette ole jo tuttuja), mutta viettäisitte aikaa yhdessä ja katselisitte tilannetta. Tommoset pelot lähtee usein toiselta pois sillä että kaikki menee omalla painollaan. Nim. kokemusta on ko. kumppanista. Mutta en siis puhu tuosta mun nykyisestä/ex-jutusta.
Vanhemmille menee usein läpi pelkällä kaveruudella, kun näkee että pyöritte paljon yhdessä, ja myöhemmin kun tottuvat asiaan, alkavat huomata että kyseessä on muutakin. Pommeja ei kannata heittää. Kaikkeen tottuu aikanaan.
Eli sun tilanteeseen sanon että kannattaa kokeilla!
ollaan jo kolmenkympin iässä, että tässä ei enää oikein sellanen mennään käymään sun vanhempien luona mene läpi.
On tosi kiva olla bi seksuaali :D
Ei mene minulle koska ei ollut sinkkuna vaan suhteessa.
Sano nyt vain sille että TUNTEITA ON, ja jos ei tajua, niin sano sille että sä haluat sitä seksuaalisesti nimenomaan. Että saanx mä repiä just tässä ja nyt vaatteet poies yltäsi ja käydä ns. asiaan?
Johan on kumma jos ei tampiokaan tajua ottaa nk jalat alle ( jossei ne oo vetelänä pelkästä halusta että olisit puolustuskyvytön)
Vidu ettäakat on vaikeita.
Mut lesbopalstalla yks nainen oli sitä mieltä, että ei kannata ihan kaikkea sanoa heti, koska hän NIMENOMAAN toivoi vastapuolelta sitä sellasta _Salamyhkäisyyttä_ jossa ko. nainen nautti siitä, että mitä seuraavaksi tuleman pitää, eli että hän piti arvausleikistä.
Kuopion suunnalta tais olla tämä vastapuoli ( leikissä on aina kaksi, joten siksi häntä nimitättäköön)
Mä annan teille tässä vähän musaa koska otan itselleni oikeuden toimia dj:nä:
http://www.youtube.com/watch?v=iN0nYlm45UM
Se on tosi ärsyttävää kun on ihastunut kaveriinsa muttei saa sanaa suustaan. Kokemusta on.
Niin, tai mikä on pahinta mitä voisi tapahtua jos sen sanoo ihastuksen kohteelle?
Olen niin monesti ollut ihan täydellisen rakastunut ja sitä katseiden vaihtoa sitten jatkuu ja jatkuu eikä kumpikaan saa sanotuksi yhtään mitään ääneen.
tämä on pahinta:
Seuraavan kerran kun ihastun kaveriini jolta saan vielä kaikenlisäksi vastakaikua, en jää huuhailemaan puoleksi vuodeksi kunnes tämä löytää toisen naisen! kuten minulle kävi ja sen vuoksi tämä aihe ottaa oikeasti päähän :D
Juuuuuuuuu etenkin silloin kun on itse kokenut olevansa aina hetero ja on ihastunut kaveriin jonka olettaa myös olevan sitä. Shit happens!
Samanlaista säätöä täälläkin! Teini-iässä kokenut saman jo aikasemmin muka heterona, sitä säätöä kesti pitkään ja loppui ennenku ehti alkaakaan. Silloinen tapaus oli kulkenut samassa kaveripiirissä jo vuosia ja yhtäkkiä koin vetoa. Se oli aika pelottavaakin :D
Nyt sitten sattu uuessa koulussa (amk) taas, että samalle LUOKALLE astelee jalat alta vievä tyttö. Mitä siinäkin nyt pitäis taas tehä. Tuntuu, että katseet kohtailee ja lähellä on sitä "kemiaa", mutta en tiedä onko hän edes muu kuin hetero ja luultavasti luulee minunkin sitä olevan. Nyt hengataan samassa kaveripiirissä, joten lähestyminen on hyvin vaikeaa ja tuleva pelottaa mahottomasti :-(
Tee aloite sillei vaivihtaa, eli laita pikkurilliin hopeinen sormus ja mahdollisesti jotain lepakkopaitoja päälle ja flirttaile ja välillä ole sillei kaukainen. noilla pitäisi huomata, jos ei huomaa on hetero todenäköisesti.
Pikkurillisormusta ei ole, mutta oon kyllä laittanu oikeaan nimettömään ja peukaloon. Ihan mihinkään rekkalepsopukeutumiseen en kyllä rupea, oon oma itteni ja katon mitä tapahtuu. Just tolleen oonki tehny, että yrittäny flirttailla ja muuten ollu mahdollisimman tyyni ja etäinen. Tällä tytöllä itellään on hopeat sormukset just pikkurillissä, oikeassa nimettömässä ja peukalossa. Kertooko toi oikeesti mittään? Oon kuullut juttua, että aikoinaan ollut poikien kanssa kyllä, mutta jotenkin kyllä vaikuttaisi, että ei ihan hetero ole. Bi tosiaan olen kai itsekin ja hän tietää, että poikien kanssa olen ollut (totta kai tytöt nyt pojista puhuu). Mutta onko väärin/outoa, jos säätää (taino..säätäisi) oman luokkalaisen kanssa.. yhteiset kaverit ja kaikki?
Mikä siinä nyt muka väärin olisi? Kai sitä nyt saa seurustella kenen kanssa tahtoo. Ja oman seksuaalisuuden voi livauttaa aika helposti keskustelun joukkoon, jos haluaa sen toisen tiedoksi korostamatta.
Niin, eipä mikään. Tuntuu vaan hassulta tämmöiset oman luokan ihastukset, koska oma luokka ollu viimeksi neljä vuotta sitten :D Niinku ois lapsi taas :-)
Kuulostaa tämäkin koko keskustelu ihan mun tilanteelta... minäkin ihastunut yhteen parhaista kavereistani jo toista vuotta, mutta on se vaan kamalan vaikeaa! Sillon kun ei ole ollut kaveriin ihastunut on joko saanut tietää ettei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tai sitten unohtanut tyypin melko nopeasti. Nyt ei vieläkään minkäänlaista ideaa, mitä hän mahtaa ajatella minusta, vai onko edes kiinnostunut naisista ylipäätään.... Vaikuttaisi olevan, mutta olenkohan joutunut ns. friendzoneen vai kelpaisinko hänelle, en tiedä, enkä tiedä miten selvittäisin asian... pitäisi varmaan alkajaisiksi 'tulla kaapista', mutta sekin vaikeaa.
Kivaa sinänsä, että ei ole aivan yksin samanlaisessa tilanteessa :) Tänään olin itse taas kaveriporukassa ja lopuksi oltiin vain kahdestaan. Aikaisemmin päivällä sovittiin (tai se pyysi mua mukaan), että voitaisiin mennä huomenna erääseen paikkaan (salaisuus teille, mutta tunnelmallinen paikka kuitenkin) ja jotenkin kumpikaan ei pyytänyt ketään muita mukaan.. vähä jännittää mitä täällä oikein tapahtuu :o